Sodan jälkeen suomeen synnytettiin väkisin ns. samanmielisyyden eetos, jota pidettiin yllä kollektiivisilla rangaistuksilla. Räikeimmät asiat, mistä ei saanut olla erimieltä olivat Talvisodan ihme ja asepalvelus. Kollektiiviset rangaistukset onnistuivat, koska yhteiskunta oli käytännössä korporatiivinen, eli ensin talouselämä oli aseveljien hallussa ja lopuksi hyväveli verkostojen. Työmarkkinat olivat suljetut, joten niihin ei käytännössä otettu kuin suomalaisia, joten sosiaalinen kontrolli pelasi. Salassapitosääntöjä ei käytännössä ollut tai noudatettu, joten yrittäjä usein soitti leijonaveljelleen poliisipäällikölle tai esikuntaan, niin kaikki tieto sinusta vuodatettiin ulos.JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Jos olisin viisas ja keksisin aikakoneen, menisin ajassa vuoteen 1988 ja menisin armeijaan.
Sen verran hankaluuksia armeijan käymättömyys on tuottanut minulle työnhaussa, että eipä armeijaa miehen kannata lykkäillä ja vapautuksesta siitä haikailla.
Se on suoraan pois uskottavuudestasi, kun ryhdyt hakemaan töitä.
Sieltä tulee vaikka mitä kommenttia. Esim. "ei kansalaisvelvollisuutta ole suorittanut, mikäs mies se tommonen on", tai "no eikös ne jehovantodistajat sitten sulle vois niitä töitä järkätä, kun olet aikonut koko elämäs siihen uhrata
".
On aivan hirvittävää, mutta on pakko tunnustaa. Asiantila muuttui vasta Suomen liittyessä EY:n ja Eurooppalaiset ihmisoikeudet alkoivat koskettaa myös suomalaista.
Ilmeisesti et ole käynyt ammattikoulua? Minulla kävi niin, että toinen korporaatio tuli tuekseni tosin vastentahtoisesti, kun yritys halusi irtisanoa minut vältetyn asepalveluksen takia. Siis menin duuniin heti ammattikoulusta. Kommunisti pääluottamusmies sanoi firman asevelijohtajille, että jos toi nuori saa potkut, niin firma menee kiinni koko Suomessa. Siinä sitten aseveli leijonaveljet joutuivat taipumaan.
Nyt on vaan tyylikkäitä vihreitä. Uskallan väittää, että parit saa pistää päällekkäin samaan lämpöön, eikä ees naurata ripustella niitä naruille 
Talvisotapakkasissa jäätyis nykyvarusteillakin 