Sen verran hankaluuksia armeijan käymättömyys on tuottanut minulle työnhaussa, että eipä armeijaa miehen kannata lykkäillä ja vapautuksesta siitä haikailla.
Se on suoraan pois uskottavuudestasi, kun ryhdyt hakemaan töitä.
Sieltä tulee vaikka mitä kommenttia. Esim. "ei kansalaisvelvollisuutta ole suorittanut, mikäs mies se tommonen on
", tai "no eikös ne jehovantodistajat sitten sulle vois niitä töitä järkätä, kun olet aikonut koko elämäs siihen uhrata ", tai " no alkaisikko nää kauheesti täällä työpaikalla saarnailemaan, jos päsisit töihin 
".
Ja kivaa oli. Tässä ollaan oltu iltalomilla ja ollaan lähdössä seuraavana päivänä loppusotaamme Lohtajalle. Pienoista humalaa saattaa olla nähtävissä. Voi niitä aikoja. Armeijasta jäi lopulta vain hyviä muistoja, suosittelen kaikille. Nykyään lienee vieläkin helpompaa, vähemmän odottelua, ja ennen kaikkea mielenkiintoisempaa.
)
