Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Jehovan todistajiin liittymätön uskonnollissävytteinen keskustelu. Alueella tiukka moderointi.

Valvoja: Moderaattorit

Nukahtanut
Viestit: 1401
Liittynyt: 12.12.2015 16:03

Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Nukahtanut » 07.03.2016 12:42

Tässä kun tänään kuuntelin jonkun entisen pulin tarinaa, kuinka oli joutunu mielisairaalaan ja siellä nähnyt Jessen kutsun, niin aloin pohtimaan onko nämä touhut "herkässä mielentilassa" olevien touhuja suurimmaksi osaksi. :D

Enkä nyt halua kenenkään mieltä pahottaa, mutta kun miettii jeppuloidenkin jäseniä, niin onhan siellä paljon laitapuolen kulkijaa, jotka on mukaan tulleet kun elämä on sekaisin.

Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?
"You see, in this world there's two kinds of people, my friend: Those with loaded guns and those who dig. You dig."- The Good, The Bad and The Ugly

Avatar
Tony
Viestit: 7427
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Tony » 07.03.2016 12:53

Nukahtanut kirjoitti:Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?

Epäilemättä, heitä(kin). Jos on ryssinyt elämänsä ihan silleen huolella, niin herätysmeiningit voivat tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Ehkäpä jopa ainoalta vaihtoehdolta.

Joten otsikon kysymykseen vastaus: kyllä, usko on hyvin pitkälti mielentilajuttuja. Jehovantodistajuudessa asiaan liittyy paljon muitakin aspekteja, mutta yleisesti ottaen kyse on tunneperäisistä tarpeista.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 07.03.2016 14:20

Nukahtanut kirjoitti:Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?
Vetää, ja lisäksi vetää puoleensa meitä vähä-älyisempiä:
Älykkyys ja uskonnollinen usko – statistiikkaa
Alla oleva teksti esittelee lyhyesti kaikki yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset (ennen vuotta 1986) älykkyysosamäärän (eli ÄO:n, eng. IQ) ja uskon välisestä suhteesta. Artikkeli on paljon velkaa Free Inquiryn (1986) vastaavalle artikkelille. Alkuperäisen artikkelin sisältöä ei ole oleellisesti muutettu, tähän artikkeliin on kuitenkin lisätty muutama muu tutkimus aiheesta älykkyys ja uskonnollisuus. Omat kommentit alkuperäiseen artikkeliin on julkaistu kurssivoidulla tekstillä.

Joistain tutkimuksista puuttuu tarkat tekijöiden nimet ja vuosiluvut, lisäksi muutamissa artikkelin esiintuomissa tutkimuksissa on käytetty ns. sekundalähteitä. Artikkelin kieliasua ei ole myöskään tarkastettu. Pahoitteluni, koetan tehdä kyseisille asioille jotain lähiaikoina.

Opiskelijoista tehtyjä tutkimuksia
1. Thomas Howells, 1927
Tutkimus tutki 461 oppilaan älykkyyttä ja totesi että uskonnollisesti konservatiiviset "ovat, yleisesti ottaen, heikompia älyllisissä kyvyissä".

2. Hilding Carlsojn, 1933
Tutki 215 oppilasta ja totesi että "älykkäillä oppilailla on taipumus sympatisoida enemmän... ateismia".

3. Abraham Franzblau, 1934
Tähdensi Howellsin ja Carlsonin tutkimuksia ja testasi Termanin älykkyystestillä 354 juutalaista lasta, 10-16 ikävuoden väliltä. Tutkimuksessa selvisi uskonnollisuudella olevan negatiivinen suhde älykkyyteen (ts. ei-uskonnolliset ovat älykkäämpiä).

4. Thomas Symington, 1935
Testasi 400 oppilaan älykkyyttä lukioissa ja kristillisissä ryhmissä. Hän totesi, "on olemassa jatkuva positiivinen suhde vapaamielisellä ajattelulla ja älyllisillä kyvyillä..."

5. Vernon Jones, 1938
Testasi 381 oppilasta, todeten "on olemassa viitteitä positiivisesta yhteydestä vapaamielisen ajattelun ja älykkyyden välillä".

6. A. R. Gilliland, 1940
Muista aikaisemmista tutkimuksista poiketen, huomasi vain "pienen tai olemattoman yhteyden älykkyyden ja jumaluskon välillä".

7. Donald Gragg, 1942
Todisti päinvastaisen yhtäläisyyden ACE testin ja Thunderstonen "reality of god" testin välillä (ts. ei-uskonnolliset ovat jälleen älykkäämpiä).

8. Brown ja Love, 1951
Denverin yliopistossa 613 mies- ja naisopiskelijaa testattiin. Keskiverto ÄO oli ei-uskovien keskuudessa 119, kun uskovilla tulos oli ainoastaan 100. Ei-uskonnollisten keskimääräinen tulos oli parempi kuin 80 % väestöstä, uskonnollisten ollessa keskitasoa. Heidän löytönsä "vahvistivat Howellsin tulosta".

9. Michael Argyle, 1958
Tuli älykkyystestisarjassaan tulokseen "vaikka älykkäät lapset pitävät vahvemmin kiinni uskonnollisista käsitteistä, he ovat myös ensimmäisiä jotka uskaltavat kyseenalaistaa uskonnon ja älykkäistä opiskelijoista erittäin harvat hyväksyvät uskonnollisia uskomuksia".

10. Jeffrey Hadden, 1963
Ei löytänyt yhteyttä älykkyyden ja arvosanojen välillä. Löytö oli poikkeava, koska GPA arvosanat ovat yleensä vahvasti kytköksissä älykkyyteen. Muut tekijät ovat saattaneet vaikuttaa Wisconsin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.

11. Young, Dustin and Holtzman, 1966
Uskonnollisuus laski sitä mukaan kuin GPA arvosanat paranivat.

12. James Trent, 1967
Teetti kyselyn 1400 lukion päättävillä opiskelijoilla. Hän ei löytänyt suuria eroja, mutta älykkäiden opiskelijoiden osuus oli tutkimuksessa ylimitoitettu.

13. C. Plant ja E. Minium, 1967
Älykkäät opiskelijat olivat vähemmän uskonnollisia, sekä ennen että jälkeen lukion.

14. Robert Wuthnow, 1978
532 opiskelijasta, 37 % kristityistä, 58 % kristinuskon jättäneistä ja 53 % ei-uskonnollisista saavutti yli keskiverron SAT testissä. (SAT on amerikkalainen älykkyystesti)

15. Hastings ja Hoge, 1967, 1974
Tutki 200 lukiolaista, eikä löytänyt huomattavaa yhteyttä.

16. Norman Poythress, 1975
Keskiverto SAT arvosanat ovat vahvasti anti-uskonnollisilla 1148, keskiverto anti-uskonnollisilla 1119, hieman anti-uskonnollisilla 1108 ja uskonnollisilla 1022.

17. Wiebe ja Fleck, 1980
Tutki 158 mies- ja naispuolista Kanadan yliopiston opiskelijaa. Hän raportoi "ei-uskonnollisten oppilaiden olevan usein erittäin älykkäitä" ja "huomattavasti älykkäämpiä kuin uskonnollisten oppilaiden".

Muita
Pratt (1937) tutki 3 040 opiskelijaa paikallisessa osavaltion julkisessa lukiossa (uskonnollisuus mitattiin virallisen kuuluvuuden perusteella), ja totesi että "mihinkään kirkkoon kuulumattomat, saavat matalamman ACE tuloksen kuin oppilaat missä tahansa uskonnollisessa ryhmässä".
Francis (1979) (käyttäen rukoilun ja kirkkoon kuuluvuuden tiheyttä mittarina) tutki 2 272 ala-asteen opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä ja totesin "ettei löytänyt minkäänlaista yhtäläisyyttä ÄO:n ja uskonnollisen käytöksen välillä, kontrolloiden vanhempien yhteiskuntaluokan".
Francis (1986) toisti vanhemman tutkimuksensa ja päätyi samoihin tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 6 955 opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä.

Oppilaitosten väliset vertailut
1. Rose Goldsen, 1952
Niiden opiskelijoiden prosentuaalinen osuus jotka uskoivat jumalaan seuraavissa yliopistoissa: Harvard 30; UCLA 32; Dartmouth 35; Yale 36; Cornell 42; Wayne 43; Weslyan 43; Michigan 45; Fisk 60; Texas 62; North Carolina 68.

2. National Review Study, 1970
Niiden opiskelijoiden prosentuaalinen osuus jotka uskovat persoonattomaan henkeen tai jumalaan seuraavissa yliopistoissa: Reed 15; Brandeis 25; Sarah Lawrence 28; Williams 36; Stanford 41; Boston U. 41; Yale 42; Howard 47; Indiana 57; Davidson 59; S. Carolina 65; Marquette 77. Marquette on uskonnollinen koulu

3. Caplovitz ja Sherrow, 1977
Kristinuskon jättäneiden osuus kasvoi 5 prosentista huonoissa kouluissa, 17 prosenttiin huippu kouluissa.

4. Niemi, Ross ja Alexander, 1978
Eliitti kouluissa, uskoa piti tärkeinä vain 26 prosenttia oppilaista. Vastaava tulos kaikkien oppilaiden kesken on 44 prosenttia.

Tutkimukset erittäin älykkäiden ryhmien keskuudessa
1. Terman, 1959
Tutki ihmisiä joiden ÄO on yli 140. Miehistä vain 10 % ja naisista 18 % olivat vahvasti uskonnollisia. 62 % miehistä ja 57 % ilmaisi uskon olevan vähäpätöinen asia, kun taas 28 % miehistä ja 23 % naisista, ilmoitti uskon olevan yhdentekevää.

2. Warren ja Heist, 1960
Ei löytänyt eroja National Merit oppineiden ryhmässä. Tutkimukseen saattoi vaikuttaa se tosiasia, ettei NM oppineita valita ÄO-arvosanan tai koulumenestyksen perusteella, vaan arvioinnissa on mukana myös lista erilaisia älykkyydestä riippumattomia suoritteita.

3. Southern ja Plant, 1968
Tutki 42 mies- ja 30 naispuolista Mensan jäsentä. Mensan jäsenet olivat keskimäärin paljon vähemmän uskonnollisia uskomuksia, kuin keskiverot amerikkalainen lukion opiskelija tai aikuinen.

Tutkijoista tehtyjä tutkimuksia
1. William S. Ament, 1927
Tarkasti silloisen Michiganin yliopiston rehtorin C. C. Littlen tutkimuksen, jonka mukaan huippu tutkijat olivat yli 40 kertaa useammin ei-uskonnollisia, verrattuna tavalliseen väestöön.

2. Lehman ja Witty, 1931
Teki tutkimuksen 1189 huippututkijalle, ja totesi että ei-uskonnollisuus on peräti 81,4 kertaa yleisempää heidän keskuudessa, kuin valtaväestön.

3. Kelley ja Fisk, 1951
Löysivät negatiivisen (-.39) yhteyden uskonnollisten arvojen ja tieteellisesti hyvien tutkimusten välillä (ts. ei-uskonnolliset ovat objektiivisempia tutkijoita). Millä tämä tieto on mitattu, on kirjoittajalle epäselvä.

4. Ann Roe, 1953
Haastatteli 64 "huippu tutkijaa, lähes kaikki jäseniä arvovaltaisessa National Academy of Science tai American Pihlosophical Society. Hän raportoi että, vaikkakin lähes kaikki heistä omasivat uskonnolliset vanhemmat ja olivat usein käyneet pyhäkoulun, 'vain kolme näistä miehistä otti usein osaa jumalanpalveluksiin. Muutama muu kävi silloin tällöin kirkossa, tai lahjoitti kirkolle rahaa jossa eivät käyneet... Kaikki muut olivat ajat sitten hylänneet uskon elämän oppaana, ja kirkolla ei ollut minkään näköistä merkitystä heidän elämässään... Muutama heistä on militantti ateisti, mutta suurinta osaa ei yksinkertaisesti kiinnosta'".

5. Francis Bello, 1954
Haastatteli ja kyseli 107 teollisuuden ulkopuolella työskentelevältä alle 40-vuotiailta tutkijoilta, joiden tutkimustuloksia vanhemmat kollegat pitivät huipputuloksina. 87 saadusta vastauksesta, 45 prosenttia kertoi olevansa "agnostikko tai ateisti", ja lisäksi 22 prosenttia kertoi, ettei kuulu mihinkään uskontoon. Ryhmän 20 parhaana pidetystä tutkijasta "niiden osuus jotka ovat ei-uskonnollisia, on selkeästi suurempi kuin koko tutkimusryhmässä".

6. Jack Chambers, 1964
Esitti kyselyn 740 amerikkalaiselle psykologille ja kemistille. Hän tuli tulokseen että "huippuluovista yksilöistä... huomattavan suuri määrä ei sympatisoinut mitään uskontoa, tai ei omannut erityistä kiinnostusta uskontoon". Huippu psykologeista peräti 40 prosenttia ei omannut kiinnostusta uskoa kohtaan, kemistien vastaava prosentti oli 16.

7. Vaughan, Smith, and Sjöberg, 1965
Lähetti kyselylomakkeen 850 yhdysvaltalaiselle psykologille, biologille, kemistille ja geologille, joiden nimet oli listattu "American Men of Science" (1955), koskien kirkkoon kuuluvuutta, kirkossa käymistä ja uskoon elämän jälkeisestä kuolemasta. 642 vastauksesta, 38,5 % eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, kun puolestaan 31,8 % uskoi. Kuolemattomuuten uskominen oli harvinaisempaa huippu yliopistojen tutkijoiden keskuudessa, kuin niiden jotka työskentelivät valtiolle tai vähäisemmille yliopistoille. Kysely tehtiin ajankohtana jolloin yli 67 % yhdysvaltalaisista uskoi kuoleman jälkeiseen elämään, joten tutkijat olivat paljon tavallisia aikuisia epäuskonnollisempia.

8. Skeptic lehti, 1998
Julkaisi tutkimustuloksen joka vertaili uskonnollisuutta eri tieteenalojen välillä. Tavallisista kansalaisista noin 90 % uskoi jumalaan. Tutkijoista vastaava luku on keskimäärin hieman alle 40 %. Matemaatikoista hieman yli 40 % uskoo jumalaan, biologeista alle 30 %, fyysikoista vain noin 20 %.

9. Nature lehti 394:313, 2001
Esitti että viimeisemmän tutkimuksen mukaan 72 % National Academy of Sciencen jäsenistä (= huippututkijoista) on ateisteja, 21 % agnostikkoja ja vain 7 % jumalaan uskovia.

Muuta
1. Franzblau, 1934
Löysi tutkimuksessaan negatiivisen yhteyden uskonnollisuuden ja rehellisyyden kanssa (ts. ei-uskonnolliset ovat rehellisempiä).

2. Ross, 1950
Tutkimus päätyi tulokseen, jonka mukaan on suurempi todennäköisyys että ateistit ja agnostikot auttavat hätää kärsiviä, kuin että vahvasti uskonnolliset tekevät sen.

3. Hirschi ja Stark, 1969
Huomasivat että kirkossa käyvät ja kirkossa käymättömät lapset, rikkovat yhtä usein lakia.

4. Fundamentalistikristittyjen oma tutkimus, 1995
Tuli siihen tulokseen että uskovien osuus on suurempi huonosti tienaavien ja heikosti koulutettujen keskuudessa. Uskon asioita tärkeänä heikosti koulutetuista pitää 63 %, vastaavan luvun ollessa 53 % korkeasti koulutettujen keskuudessa. Yli 50 000 $ tienaavien keskuudessa vastaava prosentti on 48, kun taas alle 20 000 $ tienaavien keskuudessa prosentti on 66.
Vaikka tuloista ei suoranaisesti voida vetää johtopäätöstä älylliseen kapasiteettiin, on olemassa vahva yhteys suurten tulojen ja korkean ÄO:n välillä. Älykkyyden ja tulojen yhteyttä ei tutkimuksessa otettu esille.

5. The Barna Research Group, 1999
Selvitti avioeron yleisyyttä Yhdysvalloissa. Ryhmä huomasi että uudesti syntyneiden kristittyjen avioeroprosentti on 27 %, vastaavan ollessa tavallisilla kristityillä 24 % ja ateisteilla ainoastaan 21 %. Lisäksi selvisi, että osavaltioissa missä raamattua opetetaan eniten kouluissa ja jossa uskolla on vahva asema, on eniten avioeroja koko maassa.

6. Vankilastatistiikkaa
Suhteutettuna yhdysvaltojen väestöön, uskonnollisten ihmisten lukumäärä vankilassa on yli 40-kertainen, verrattuna ateistien määrään. Yksi mahdollinen selitys saattaa olla koulutuksella, mutta se vain vahvistaisi sen, ettei usko ole todellinen vastaus. G-7 maiden (eli maailman kehittyneimpien valtioiden) keskeisessä vertailussa on todettu että usko korreloi positiivisesti rikollisuuden määrään kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen niissä maissa rikollisuus on vähentynyt eniten, missä uskon rooli on laskenut vahvimmin.
Skeptic lehden mukaan (vol. 6 #2 1998), useat tutkimukset korostavat että on olemassa negatiivinen korrelaatio teismin ja moraalisuuden välillä (ts. ateisteilla on keskimääräistä korkeampi moraali). Artikkelin kokoajalla ja kirjoittajalla ei valitettavasti ole tarkkaa listaa näistä tutkimuksista.

Yhteenveto
Lyhyesti: älykkäämmät ihmiset ovat useimmin ei-uskonnollisia. On olemassa suurempi todennäköisyys, ettei älykäs ihminen usko jumalaan. Uskonnollisten ihmisten keskiarvoinen ÄO on myös pienempi, kuin ei-uskonnollisten ihmisten vastaava ÄO:n keskiarvo. Tätä tulosta vahvistaa vielä lisäksi se fakta että yllä esitettävät tutkimukset on suoritettu eri metodeilla, eri ajankohtina, eri henkilöiden toimesta etc., silti tulos pysyy samana. Uskonnollisuus ei myöskään paranna avio-onnea, eivätkä uskonnolliset ihmiset toimi yhtään moraalisemmin verrattuna ei-uskonnollisiin. Nämä tiedot eivät ole mitenkään uusia, uskontososiologiassa on pitkään jo pidetty todennäköisenä että uskonnollisuus kompensoi jotain muuta heikkoa kykyä kuten "fertiliteettiä, älykkyyttä, tuloja, ulkonäköä, menestystä" etc.
Päivitetty: 05.09.2004
Mulla on tohon nettiosoitekin, mutta se URL ei enää toimi - valitettavasti.

YksinäinenSusi
Viestit: 3779
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi » 07.03.2016 14:45

Nukahtanut kirjoitti:Tässä kun tänään kuuntelin jonkun entisen pulin tarinaa, kuinka oli joutunu mielisairaalaan ja siellä nähnyt Jessen kutsun, niin aloin pohtimaan onko nämä touhut "herkässä mielentilassa" olevien touhuja suurimmaksi osaksi. :D

Enkä nyt halua kenenkään mieltä pahottaa, mutta kun miettii jeppuloidenkin jäseniä, niin onhan siellä paljon laitapuolen kulkijaa, jotka on mukaan tulleet kun elämä on sekaisin.

Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?
No mulla on ollut aika traumaattinen kasvuympäristö lapsena ja teini-ikäisenä. Kyllä se vaikutti paljon siihen miksi kiinnostuin jehovantodistajuudesta ... Hmm ... tai oikeastaan pitäisikö sanoa rehellisemmin, että

kiinnostuin siitä, miten harmagedonista voisi selviytyä hengissä ja miten välttyä linnuilta, jotka Jehova lähettää nokkimaan silmät niiden päästä jotka eivät usko ... eli ts. minun päästäni.

Minuthan oikein opetettiin vihaamaan Jehovaa ... ei rakastamaan olleskaan.

Kun olin Oulun suljetulla osastolla jonkin aikaa loikoilemassa ja nauttimassa hyvistä ruoista,(sähköä eivät sentään antaneet) siellä oli mies joka oli nähnyt Jumalan. Että kyllä se varmaan jossain määrin enemmän vetää herkkämielisiä ja heikko-osaisia, mutta ei aina.

Poikkeuksiakin on, kuten Iissä asuva lääkäri joka on teräväpäinen ja hyvämuistinen, lahjakas. Mutta silti pitää hänenkin uskoa luomiseen ja muuhun pöljään mitä vartiotorni julkaisee.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.

Polyester
Viestit: 2900
Liittynyt: 11.05.2007 22:11

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Polyester » 07.03.2016 17:47

Nämä ennustaja-TV:t, enkeliterapiat, rukouksella parantajat ym. suhteellisen suorat kontaktit "yliluonnolliseen" ehkä vetoavat yleisemmin sellaiseen porukkaan, jolla on koulutus ja yleissivistys muutenkin jäänyt vähemmälle.

Järjestäytynyt rik... uskonnollisuus on sitten laajempi ilmiö ja kulttuurillinenkin seikka, eivätkä kaikki uskonnolliset ihmiset tietenkään koe yliluonnollista henkilökohtaisesti. Tuollaista uskonnollisuutta en osaa liittää koulutustasoon tai yleissivistykseen suuntaan tai toiseen. Tosin pitää ihastella, että aika tehokasta lokerointia täytyy harjoittaa esim. niiden jehovantodistajien, jotka suorittavat yliopistotutkinnon tai toimivat vaativissa asiantuntija-ammateissa ja uskovat Nooan keränneen eläimet arkkiin maailmanlaajuisen tulvan tieltä.

Tämmöistäkin on tutkittu, tosin Amerikassa, jossa pyssyt ja Jeesus ovat muutenkin vähän enemmän pinnalla kuin täällä päin maailmaa

Työnantajien kannattaa palkata uskovaisia – Tyytyvät työhönsä, pitävät jumalallisena kutsumuksena

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 07.03.2016 23:28

Polyester kirjoitti:Tämmöistäkin on tutkittu, tosin Amerikassa, jossa pyssyt ja Jeesus ovat muutenkin vähän enemmän pinnalla kuin täällä päin maailmaa
Mulla on tunne luissa, että USAssa ja vaikka Pohjoismaissa uskonto määritetään kovin eri tavalla silloin kun kyseessä joku vaikka satunnaiskysely. Lisäksi lähden siitä kokemuksesta, että lähtökohtaisesti Pohjoismaissa kantaväestön sanat otetaan kirjaimellisesti, USA:ssa kieli koostuu osin idiomeista, joita ei tule ottaa vakavasti, ellei sitten halua viihdyttää itseään, kuten minä tein työmatkoilla.

Occamin partaveitsi
Viestit: 685
Liittynyt: 02.11.2014 14:14

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Occamin partaveitsi » 08.03.2016 07:45

Nukahtanut kirjoitti:Tässä kun tänään kuuntelin jonkun entisen pulin tarinaa, kuinka oli joutunu mielisairaalaan ja siellä nähnyt Jessen kutsun, niin aloin pohtimaan onko nämä touhut "herkässä mielentilassa" olevien touhuja suurimmaksi osaksi. :D

Enkä nyt halua kenenkään mieltä pahottaa, mutta kun miettii jeppuloidenkin jäseniä, niin onhan siellä paljon laitapuolen kulkijaa, jotka on mukaan tulleet kun elämä on sekaisin.

Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?
Mielestäni USKO ja USKONTO on eri asioita.
Jokaisen ihmisen täytyy uskoa johonkin, mutta jokaisella ihmisellä ei tarvitse olla uskontoa.

Usko esim. Luojaan on vain vastaus tälle henkilölle "Miksi olemme olemassa ja mikä on kaiken alku."
Usko siis ei tarvitse uskontoa.

Uskontojen synnylle ja niiden olemassa olemiselle on kautta aikojen ollut monellaisia teorioita, ehkä kaikkein kuuluisimpa on Karl Marx:sin selvitys, että "uskonto on ooppiumia kansalle" ja uskontojen avulla kansa saadaan pysymään "köyhänä ja nöyränä"


KARL MARX Wikipediassa seraavasti....
Pääartikkeli: Marxilainen uskontokritiikki
Saksalainen Ludwig Feuerbach katsoi, että ihminen palvoo jumalassa omaa itseään.[14] Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatuksia. Vuodenvaihteessa 1843–1844 Karl Marx arvioi uskontoa seuraavasti:[15]

»Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai sitten on uudestaan kadottanut itsensä. Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen elämänkatsomuksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman. Uskonto on tämän maailman yleistä teoriaa, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys. sen yleinen lohdutus ja oikeusperusta. Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma. koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.

Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.

Uskonnon kumoaminen kansan kuvitteellisella onnena on sen todellisen onnen vaatimusta. Vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja. Uskonnon kritiikki on siis idussaan sen murheenlaakson kritiikkiä, jonka sädekehänä on uskonto.

Taivaan kritiikki muuttuu näin maan kritiikiksi, uskonnon kritiikki oikeuden kritiikiksi, jumaluusopin kritiikki politiikan kritiikiksi.»


NYKYAIKAISIA KÄSITYKSIÄ

Richard Dawkins
Biologi ja tietokirjailija Richard Dawkins on pohtinut syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot evoluution näkökulmasta näyttävät hänen mukaansa edustavan. Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.[16] Dawkins kuvailee asiaa seuraavasti. Eläimiin on luonnonvalinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän uskonnollisia rakennuksia, joista ei luonnonkehityksen näkökulmasta ole mitään hyötyä. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet seksuaalisuhteista ja alistuneet esimerkiksi luostareiden elämään.[16]

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi.[16] Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa. Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää kierteen muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu. Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on tavallisissa olosuhteissa järkevää.[16]

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille eduksi, jos he tottelevat suuremmin kyselemättä kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnonvalinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla eri ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat hyönteisen tuleenlentämisen kaltaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä.[16]

Anthony C. Lunn ei ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.[16]


PASCAL BOYER
Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.[17] Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana.[18] Boyerin mukaan ”Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.”[19] Boyerin mukaan ihmisen aivot pyrkivät tunnistamaan toimijuutta ja saattavat löytää tavoitteellisen toimijan myös sieltä, missä sellaista ei ole: esimerkiksi kuvitellaan, että yliluonnollinen olento ohjailee luonnon ilmiöitä. Toimijuuden tunnistaminen on evoluution aikaansaannos ja uskonnot tuon kyvyn sivutuotteita.[20]

Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien käsitysten ominaisuuksia. Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esivanhempi, joka vaeltaa näkymättömänä ihmisten keskuudessa. Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian arkiajattelun vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin arkiajattelun vastaiset käsitykset loisivat aivoissa.[21] Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen käsitteen avulla.[22][23][24]

DAVID SLOAN JA RICHARD SOSIS...
2000-luvulla useat tutkijat ovat kiinnittäneet huomionsa uskonnollisten yhteisöiden poikkeukselliseen tiiviyteen ja pitkäikäisyyteen. Koska kyky yhteistoimintaan on evoluutiossa edullista,[25][26] on tämä käynnistänyt useita tutkimusohjelmia uskonnon adaptiivisesta merkityksestä ihmisen evoluutiohistoriassa.[27][28]

Evoluutiobiologi David Sloan Wilson on esittänyt uskonnollisten yhteisöiden toimivan ryhmävalinnan yksiköinä, jotka menestyvät paremmin kuin muut ryhmät koska niiden oppijärjestelmät tyypillisesti rohkaisevat itsensä kieltämiseen ja tätä kautta yhteistoimintaan.[29] Wilson katsoo, että satunnaisotos maailman uskonnoista osoittaa, että useimmat näistä motivoivat seuraajissaan adaptiivisia käytösmalleja.[30]

Antropologi Richard Sosis on testannut evoluutiopsykologian niin sanottua kalliiden signaalien hypoteesia jonka mukaan yksilön kelpoisuutta heikentävät rituaalivaatimukset ja uhraukset toimivat signaaleina sitoutumisesta ryhmän oppiin, ja auttavat erottelemaan vapaamatkustajat jotka hyödyntävät ryhmän voimavaroja mutta eivät itse osallistu niiden tuottamiseen. Tämän vuoksi Sosis on esittänyt taipumuksen uskonnolliseen käyttäytymiseen olevan evoluutiossa kehittynyt adaptiivinen kompleksi.[31] Sosisin ja hänen kollegoidensa tutkimuksessa kävi ilmi, että 1700- ja 1800-luvulla Yhdysvalloissa toimineiden uskonnollisten utooppisten yhteisöiden elinikä korreloi niiden asettamien käytösvaatimusten kanssa, mutta ei-uskonnollisten yhteisöiden kohdalla tätä yhteyttä ei ollut. Uskonnolliset yhteisöt olivat myös huomattavasti pitkäikäisempiä kuin ei-uskonnolliset.[32] Samoin Israelin kibbutzeista uskonnollisella pohjalla toimivat menestyvät taloudellisesti, erityisesti verrattuna ei-uskonnollisiin vastinpareihinsa,[33] minkä Sosis selittää kokeellisissa tutkimuksissa ilmi käyneellä korkealla keskinäisellä luottamuksella erityisesti synagogassa päivittäin vierailevien miesten välillä.[34] On tehty myös lukuisia muita tutkimuksia, joiden on katsottu tukeneen kalliiden signaalien hypoteesia osoittamalla uskonnon ja keskinäisen luottamuksen tai vahvemman yhteisöllisen järjestäytymisen välisen yhteyden.[
Viimeksi muokannut Occamin partaveitsi, 08.03.2016 11:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Asioita ei tule monimutkaistaa tarpeettomasti.
"Occamin partaveitsi ja Einsteinin hiomakivi"

Marjolie
Viestit: 262
Liittynyt: 22.01.2013 14:42

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Marjolie » 08.03.2016 11:16

Nukahtanut kirjoitti: Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?
Ehkä siinä mielessä, jos elämän tilanne on surkea ja kaipaa muutosta elämään, niin ehkä silloin on paljon vastaanottavaisempi.

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 08.03.2016 11:46

Marjolie kirjoitti:Ehkä siinä mielessä, jos elämän tilanne on surkea ja kaipaa muutosta elämään, niin ehkä silloin on paljon vastaanottavaisempi.
Asia tuli esille heti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin jt-määrän vuosikasvu oli muutaman vuoden 20 % luokkaa.

Marjolie
Viestit: 262
Liittynyt: 22.01.2013 14:42

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Marjolie » 08.03.2016 13:09

Markku Meilo kirjoitti:Asia tuli esille heti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin jt-määrän vuosikasvu oli muutaman vuoden 20 % luokkaa.
Sanomana oli luultavasti rauha ja turvallisuus. Sodan kärsineet oli luultavasti otollisempia.

Nukahtanut
Viestit: 1401
Liittynyt: 12.12.2015 16:03

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Nukahtanut » 08.03.2016 13:58

Marjolie kirjoitti: Sanomana oli luultavasti rauha ja turvallisuus. Sodan kärsineet oli luultavasti otollisempia.
Sodan jälkeenhän se kasvu alkoi. Ensin sodan painajaiset toi jäseniä ja sitten myöhemmin '75-höpinät.
"You see, in this world there's two kinds of people, my friend: Those with loaded guns and those who dig. You dig."- The Good, The Bad and The Ugly

agapi_dō
Viestit: 163
Liittynyt: 31.07.2015 22:15

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja agapi_dō » 20.03.2016 00:06

Markku Meilo kirjoitti:...

-Tosin, kuinka paljon tuossa voisi olla sen osaa, että eri persoonallisuudet tuppaavat kasvaa eri suuntiin heti pienestä asti. Toiset kyseenalaistavat, tekevät kysymyksiä, kyseenalaistavat lisää, imevät tietoa niin paljon kuin mahdollista monista eri tieteistä/taiteista, ovat usein ehkä hieman kapinallisiakin ja haluavat ottaa kaikesta itse selvää, kun taas karkeasti yleistettynä toinen puoli voitaisiin jakaa niihin ketkä uskovat helposti mitä sanotaan ja jättävät miettimisen vähemmälle/minimiin.

Aivot, ja varsinkin älykkyystestit korreloivat varmasti sen kanssa mitä ihminen on elämänsä aikana tehnyt ja mietiskellyt, miksikä hän on TEHNYT itsensä vuosien kuluessa. Aivojen kun tiedetään olevan hyvinkin neuroplastinen kapistus, myös lihakseksi sitä on sanottu mikä vaatii harjoitusta, niin eikö ole itsestäänselvää että ihmiset jotka kyseenalaistavat, luultavasti myös kehittät paremman päättelykyvyn, ajattelevat asioita loogisemmin ja muutenkin kriittisemmin.

Luin tänään jutun missä oli tutkittu tietokoneohjelmoinnin yhteyttä ongelmanratkaisuun, ja tulos oli että ohjelmointi on erinomaisen hyvä harjoittamaan monenlaisia ongelmanratkaisukykyjä mitä voi soveltaa myös koodauksen ulkopuolelle. Artikkelin mukaan se mm. opettaa katsomaan monimutkaisia kokonaisuuksia/ongelmia pieninä osina, kehittää samankaltaisuuksien ja kaavamaisten asioiden tunnistuskykyä, keskittymistä ongelmaan käyttäen faktoja ja sivuuttaen epäoleellisen tiedon sekä askel-askeleelta tyyppisten ongelmien ratkaisukykyä.

Eli noin hitusen liioiteltuna ilmaistuna, tilannetta voisi verrata siihen kun länteen tuli siirtolaisia joille tehtiin sen ajan "älykkyystestejä", joissa kysymyksinä oli asioita joita suuri osa kysyjistä ei voinut ymmärtää koska kysymykset olivat kulttuurisidonnaisia. Testi epäonnistui täysin sen mittaamisessa usean ihmisen kohdalla kuinka suuri potentiaali kyseisellä ihmisellä olisi ollut kehittää "älykkyyttään" vastaamaan sen ajan älykkyystesteihin sopivia odotuksia.

Tuon lisäksi, noin omana sivuhuomautuksena, mielestäni nykyiset älykkyystestit mittaavat aika kapeaa aluetta ihmisen "kokonaisälykkyydestä". Ratkaistavat ongelmat ovat hyvin samantyypisiä, ja on muistaakseni sellaistakin tutkittu että normaali perusjamppa voi ostaa älykkyysosamäärätestiharjoituskirjan ja sillä treenatessa, kohtuullisen lyhyessä ajassakin parantaa omaa ÄO tulostaan muistaakseni helposti 10-15pisteellä.

Kuitenkin, loppukommenttina, että vaikka uskovaiset tosiaan tilastojen mukaan pärjäisivätkin huonommin älykkyystesteissä, kenenkään ihmisen potentiaalia ei voi tietää, eikä sitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun hän herää ja alkaa ajatella omilla aivoillaan.

EDITTIÄ VIELÄ: Tulipa vielä mieleeni kysyä huvikseni että moniko täällä tunnustaa tehneensä jonkinlaisen vakavasti otettavan älykkystestin, tai esim. virallisen mensan?
Viimeksi muokannut Tony, 20.03.2016 15:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: Ylipitkä lainaus lyhennetty
"We see on the basis of what we believe, not the other way around." -Errol Morris

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 20.03.2016 15:21

agapi_dō kirjoitti:Kuitenkin, loppukommenttina, että vaikka uskovaiset tosiaan tilastojen mukaan pärjäisivätkin huonommin älykkyystesteissä, kenenkään ihmisen potentiaalia ei voi tietää, eikä sitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun hän herää ja alkaa ajatella omilla aivoillaan.
Olettaisi tutkimuksen olevan tutkimus vasta kun kohortti on paljon osompi kuin yksi, eli kyse ei silloin ole yksilötasolla havaittavista eroista.

agapi_dō
Viestit: 163
Liittynyt: 31.07.2015 22:15

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja agapi_dō » 23.04.2016 22:46

Occamin partaveitsi kirjoitti:
Nukahtanut kirjoitti:Tässä kun tänään kuuntelin jonkun entisen pulin tarinaa, kuinka oli joutunu mielisairaalaan ja siellä nähnyt Jessen kutsun, niin aloin pohtimaan onko nämä touhut "herkässä mielentilassa" olevien touhuja suurimmaksi osaksi. :D

Enkä nyt halua kenenkään mieltä pahottaa, mutta kun miettii jeppuloidenkin jäseniä, niin onhan siellä paljon laitapuolen kulkijaa, jotka on mukaan tulleet kun elämä on sekaisin.

Eli vetääkö usko yliluonnolliseen enemmän herkkämielisiä ja heikko-osaisia?
Mielestäni USKO ja USKONTO on eri asioita.
Niinhän nuo ovat. Englannin kielessä on sanat Faith ja Believe, joissain kielissä varmaan saman puun eri oksille vielä enemmänkin.

Nämä ovat juuri näitä "haittatekijöitä" mitkä hankaloittavat keskustelua kun ihmiset katsovat asioita omasta kehyksestään. Tietenkään kaikille asioille ei olisi varmaan edes mahdollista keksiä verbaalista ilmaisutapaa.

Kielten opettelu avartaa mailmaa, itse en harmikseni osaa kun englantia hyvin, mikä on melkein yhtä kuin toinen kotikieli, suomi tottakai äidinkielenä ja ruotsin alkeet.

Mutta jo se, että kreikka vs. suomi, rakkaus -sanalle on suomessa yksi sana, kun kreikassa niitä on ainakin neljä, pitäisi kertoa jo jotain siitä, että kielten opettelu kannattaa ja avartaa ajattelua. Kreikan kielestä on tullut paljon derivaatioita muihin kieliin, joten sitä olisi kyllä kiva osata kunhan saisi kärsivällisyyttä opetella.
"We see on the basis of what we believe, not the other way around." -Errol Morris

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Onko uskominen mielentilasta kiinni?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 24.04.2016 19:02

agapi_dō kirjoitti:
Mielestäni USKO ja USKONTO on eri asioita.
Niinhän nuo ovat. Englannin kielessä on sanat Faith ja Believe, joissain kielissä varmaan saman puun eri oksille vielä enemmänkin.
Faith ja believe ovat merkitykseltään eroavampia kuin usko ja uskonto. Yleisesti näillä jälkimmäisillä mainituilla kuvataan henkilökohtaista sekä järjestäytynyttä jumaluskoa, jota samaa sarjaa edustaa faith-sana. Believe-sana ei ole samalla tavalla jumaluskosidonnainen, vaan liittyy kaikkiin arjen asioihin tapahtumiin ja niihin suhtautumiseen, toki jumaluskon myös sisältäen.
Nämä ovat juuri näitä "haittatekijöitä" mitkä hankaloittavat keskustelua kun ihmiset katsovat asioita omasta kehyksestään. Tietenkään kaikille asioille ei olisi varmaan edes mahdollista keksiä verbaalista ilmaisutapaa.
Jumaluskosta keskusteltaessa minulle havaittavin "haittatekijä" on uskomuksiaan vieraille tarjoavien epärehellisyys ja tarjouksen kohteiden aliarvostus, terminologiaa en itse ole kokenut minkäänlaiseksi ongelmaksi.

Vastaa Viestiin