Valtakunnansalien turvallisuus on kohtuullisen hyvällä tasolla Suomessa

[Veli-Hopea]

Mikähän mahtaa olla vanhin sali?

Hyvä kysymys! No Jopsukalla on aikaa selvittää

Laskettakoon pois kiinteistöt jotka ei ole heidän itsensä rakentamia.

[Johanneksen poika]

Mikähän mahtaa olla vanhin sali?

Hyvä kysymys! No Jopsukalla on aikaa selvittää

Laskettakoon pois kiinteistöt jotka ei ole heidän itsensä rakentamia.

Helsingin Käpylän valtakunnansali menee myös myyntiin. Siitä on ilmoitettu jo seurakuntiin. Käpylän sali on Suomen ensimmäinen valtakunnansali. Se on alunperin normaaliksi taloksi rakennettu ja muutettu myöhemmin valtakunnansaliksi. - Tietolähde: Betel.

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s397.html

[Nukahtanut]

No ainakin Suomessa asian jäljille pääsi helposti. Ja tossa tuli vastaus myös siihen, ettei jeppuloilla ole kiinnostusta pitää vanhojakaan kohteita hallussaan. Raha puhuu ennemmin, kuin historia.
Mikä lie sitten jenkkilän vanhin? Löytyykö lie jotain Russelin aikaista hökkeliä vielä

[Hamartolos]

Todistajilla taitaa olla pragmaattinen suhtautuminen valtakunnansaliin: niitä ei turhaan koristella ja ne ovat lähinnä käyttöesineitä, joita voidaan korvata uusilla saleilla. Tietystikin yksittäisellä todistajalla voi syntyä (ja todennäköisesti syntyykin) henkilökohtainen tunneside kotiseurakunnan saliin ja sen menettäminen tuntuu varmasti yhtä pahalta kuin kyläkirkon palaminen perusluterilaisen mielessä.

Kerran kokouksessa ollessani valtakunnansalille tuli erikoisen näköinen pariskunta, mies ja nainen, jotka juttelivat kirjallisuustiskin luona seisoskelevan henkilön kanssa, saivat kasan kirjallisuutta ja istuutuivat sitten alas. Jos muistan oikein, niin miehellä oli turkis ja kenties jonkinlaista meikkiäkin naamalla. En kuitenkaan kovin yksityiskohtaisesti heitä tuijotellut, sillä olisihan se ollut epäkohteliasta ja kyllähän jokaisella ihmisellä on oikeus astella vapaasti todistajien kokouksiin. Itsekin olin vain ulkopuolinen, joskin sulauduin paremmin todistajien joukkoon pukuni kanssa (tosin minulla saattoi olla parta, kuten minulla yleensä on, mutta saattoi minulla olla sileäkin leuka, tarkalleen en muista).

Todistajia nähtävästi kuitenkin epäilytti heidän läsnäolonsa, vaikkeivät he käyttäytyneet (ainakaan omasta mielestäni) häiritsevästi. He istuskelivat hiljaa paikoillaan puuttumatta mitenkään kokouksen kulkuun. Pari todistajaa kävi juttelemassa vierailijoiden kanssaan ja pian pariskunta lähtikin pois ilman suurempaa välikohtausta. Vierelläni istunut todistaja sanoi minulle, että olipa pelottavia ihmisiä. Silloin minuakin alkoi kiinnostaa, että mitä väkeä he oikein olivat, mutten alkanut tutkia asiaa sen enempää ja annoin asian olla.