Oletko onnellinen?

[sinner74]

Onnellisuus on sitä ettei vituta 24/7.

Tuo saattaisi pitää paikkansa. Itse koen, että joku euforiatila on vain päihteiden tai vastaavien buustien aikaansaamaa, ja se elämä joka pitää elää on jotain muuta. Ei kaikki ole kivaa, mutta ei kaikki ole paskaakaan. Päivä kerrallaan eteenpäin, pienistä asioista nauttien.

[Polyester]

Jos ei pienistä asioista saa iloa, tuskin isoistakaan. On se paljon asenteestakin kiinni, vaikka rajansa toki psyykkauksellakin.

Sehän elämässä tahtoo rassata, että jokaista hyvää asiaa kohti on vähintään yksi huono, mutta tämäkin hieman vaihtelee ja välillä voi olla parempia jaksoja.

[sinner74]

Sehän elämässä tahtoo rassata, että jokaista hyvää asiaa kohti on vähintään yksi huono, mutta tämäkin hieman vaihtelee ja välillä voi olla parempia jaksoja.

Mulla se raja menee jotenkin siinä, mihin itse pystyn vaikuttamaan. On asioita, joihin voin vaikuttaa selkeästi, on asioita, joihin voin vaikuttaa vähän, on asioita joihin en ole keksinyt että miten voisin vaikuttaa, vielä. Elämä on seikkailu, jos et hyväksy sen ikäviä puolia, et voi nauttia hyvistä.

[Markku Meilo]

Isojen poikien mukaan jatkuva onnellisuus on "vähän onnellisille" varattu olotila.

[Occamin partaveitsi]

Aamulehden mietelause 10.3.2016

Onnensa oivaltaa hitaammin kuin epäonnensa.

Livius

[agapi_dō]

Lopullisen onnen löytäminen on sitä että pystyy tarkkailemaan omaa vitutustaan niin, että se ei vaikuta tarkkailijaan itseen muuten kuin pikemminkin niin että tarkkailija pääsee analysoimaan miksi kyseinen olotila nousi pintaan, ja korjata ongelman. Jos pääsee jatkuvan tarkkailun tilaan, niin huomaa kiukustumisen ajatusten tulevan ennenkuin toimii. "Ole hereillä, et voi tietää koska isäntä tulee", tuli tuosta mieleen.

Isommissa elämän ylä/alamäissä tiedostaa kuitenkin hetkessä eläen, että elämän huippukausi ei voi kestää ikuisesti, aina tulee lasku, ja jos on masentunut niin tietää että sekin on ohimenevää.

Hiljalleen ajan myötä tarkkaillessa itseä, ajatteleva/kontroimaton mieli hiljenee, ja jos hyvä tuuri käy niin ymmärtää lopulta että koko "itsen" olemuksen päikäileminenkin on turhaa, siitä kun on mahdotonta päästä selvyyteen. Uskontojen ynnämuiden pähkäily on täysin turhaa teorian mutustelua, kenelläkään ei ole totuutta koska se pitää jokaisen ymmärtää itse. Jäljelle jää teot, kun niitä tarvitaan.

Ehkä lopuksi huiput ja laaksot tasaantuvat kokonaan, tai niiden merkitys on nolla, tarkkailun tarve vähenee eikä jäljelle jää muuta täydellinen sulautuminen nykyhetkeen ja siitä nauttiminen, kuitenkaan toimintakyvyn millään lailla heikkenemättä.

Tai ainakin näin jotkut väittävät.

Heräämisestä puhutaan usein. Eräs tuttu kerran jutteli että hänelle oli joskus kaveri aikoinaan tullut avautumaan, että pelkää tulevansa hulluksi kun on alkanut kuulla "ääniä/keskusteluja" päässään. Kaveri oli siihen tokaissut "-Ne ovat sinun AJATUKSIASI, et sinä HULLUKSI ole tulossa! Ehkä päinvastoin".

Eli toisinsanoen, aikalailla ehkä paljonkin lopulta "sitä, ettei vituta 24/7". Ja jos hyvin käy niin lopulta ei vituta ollenkaan. Tuossa lähin arvioni kysymykseen.

[Markku Meilo]

Heräämisestä puhutaan usein. Eräs tuttu kerran jutteli että hänelle oli joskus kaveri aikoinaan tullut avautumaan, että pelkää tulevansa hulluksi kun on alkanut kuulla "ääniä/keskusteluja" päässään. Kaveri oli siihen tokaissut "-Ne ovat sinun AJATUKSIASI, et sinä HULLUKSI ole tulossa! Ehkä päinvastoin".

Aikuisten oikeana lääkärinä YLEn radio-ohjelmassa esiintynyt asiantuntija totesi asiasta, ettei ikioma musiikki ole aistiharhana varsin hälyttävä ilmiö, vaan ikioman puheen kuuleminen on aistiharhana jo sitä.

[Nimrod]

Tällä hetkellä vielä opiskelen. Elämässä on mukava nainen (löytynyt tältä sivustolta) ja muutama ystävä. Mielenkiintoista puuhaa riittää jokaiselle päivälle ja tunnen oloni rauhalliseksi. Onnellisuus on nyt tasolla 100. Mikä sen laittaa 100? Se että on katto pään päällä, terve ja tieto siitä että tulevaisuudesta voi omalla kohdalla tehdä entistäkin miellyttävämmän.

[agapi_dō]

Aikuisten oikeana lääkärinä YLEn radio-ohjelmassa esiintynyt asiantuntija totesi asiasta, ettei ikioma musiikki ole aistiharhana varsin hälyttävä ilmiö, vaan ikioman puheen kuuleminen on aistiharhana jo sitä.

Toki sekin on mahdollista koska en tunne kyseistä kaveria.

Heräämisellä/tietoiseksi tulemisella, ja hulluksi tulemisella, on jotain yhteistä vaikka ne ovatkin päinvastaisia asioita. Tai sanotaanko vaikka näin että usein herännyt ihminen saattaa kyseenalaistaa ensin oman mielenterveytensä, koska se ehkä on aivan luonnollista kun huomaa että ajattelee mailmasta eri tavalla kuin loput 99% ihmisistä ja suurin osa omista näkemyksistä onkin melkein päinvastaisia.

Etkä sinä käy koskaan "keskusteluja" päässäsi?

Minusta se on tärkeää. Siis, tarkkailla ajatuksiaan kriittisesti analysoiden niitä ja niiden syitä ja sitä, mikä on niiden alkuperä.

Sanotaan, että ihmisen kehitysmatkalla elämässään, ihminen tulee ensin tietoiseksi kehostaan, sitten ajatuksistaan, sen jälkeen (riittävän ajatusten tarkkailun jälkeen), ajatuksien syistä (-ja ilman tiedostamatta asioiden syitä, niitä ei voi todellisesti ymmärtää), sen jälkeen ajattelijasta itsestään, ja lopuksi siitä että ajatus ja "Tarkkailija/Itse", ei ole samaa. Ja jos on onnekas, niin ehkä lopulta myös siitä, mikä tuo lopullinen "tarkkailija"/"itse" on.

Noista hetkistä on tullut omalla kohdalla itseasiassa hyvinkin arvokkaita kun huomaan että minulla on jokin ajatus/ennakkoluulo/tunne ilman perustetta (tiedätte hyvin että emme vaan jostain syystä pidä kaikista ihmisistä, usein ilman mitään loogista syytä), ja saan itseni siitä kiinni. Tuollaiset tilanteet tarjoavat hyvän jalustan omien ajatusten tarkkailuun.

[Markku Meilo]

Etkä sinä käy koskaan "keskusteluja" päässäsi?

Nyt huomaan, että kirjoitin lievän epätarkasti ton medisiinarin mielipiteestä. Kyse on siis vieraasta lähteestä olevan puheen kuulemisesta tavalla, että saa ohjeita ja osviittaa tekemisiään varten. Eli siis aistiharha olisi passeli sana. Minulla on 1960-luvulla ollut aistiharha, jonka tällä olemattomalla alan kokemuksella laitan kyllä unihalvauksen piikkiin. Silloinkaan kyse ei ollut keskustelusta, vaan yksisuuntaisesta audiovisuaalisesta aistiharhasta.

Minusta se on tärkeää. Siis, tarkkailla ajatuksiaan kriittisesti analysoiden niitä ja niiden syitä ja sitä, mikä on niiden alkuperä.

Itse näen helposti havaittavan eron omien ajatustensa tarkkailun ja aistiharhojen välillä, väli toki kapenee heti jos ja kun omia aistiharhojaan analysoi tuota eroa havaitsematta. Ja väli on jo olematon siinä vaiheessa kun ihminen korjauttaa radiotaan, jotta kuulee taas jumalan hänelle antamia ohjeita. Toki halvempi vaihtoehto oli sillä uskonnollisella hörhöllä, jonka radiosta jumalan ohjeet kaikuivat, vaikka radio oli suljettuna, radio saa olla viallinenkin.

[Verilettu]

Etkä sinä käy koskaan "keskusteluja" päässäsi?

Minulla on kyllä melkoinen itsensä kanssa keskustelu jatkuvasti käynnissä. Eri vaihtoehtoja pohdiskellaan asiasta kuin asiasta. Kotona voi antaa keskustelun käydä ihan ääneenkin. Kissat ovat tottuneet että suu käy koko ajan.

[agapi_dō]

Tällä hetkellä vielä opiskelen. Elämässä on mukava nainen (löytynyt tältä sivustolta) ja muutama ystävä. Mielenkiintoista puuhaa riittää jokaiselle päivälle ja tunnen oloni rauhalliseksi. Onnellisuus on nyt tasolla 100. Mikä sen laittaa 100? Se että on katto pään päällä, terve ja tieto siitä että tulevaisuudesta voi omalla kohdalla tehdä entistäkin miellyttävämmän.

Nuo on kaikki ulkoisia tekijöitä. Mitä tekisit jos tyttö/nainen lähtisi kävelemään, työ/opiskelupaikka menisi alta, ja ystävät muuttaisi pois paikkakunnalta ja vielä sairastuisit muutamaksi vuodeksi sairauteen joka estäisi opiskelun/työnteon?

Ei minulla muuta pointtia tässä, kuin se että onnellisuutta on kahdenlaista. Ei pysyvää on se, kun se onnellisuus tulee ulkoa eikä sisältä, niin silloin se ei ole kestävää. Enemmänkin vuoristorataa, riippunee tuurista ja valinnoista että kuinka syviä huippuja ja syöksyjä sitä tulee vastaan. Pysyvä onnellisuus on riippumattomuutta mistään ulkoisesta, kuitenkaan niin ettei se millään tavalla estä ihmistä nauttimasta asioista, ihmissuhteista myös tietenkään.

Vaikken sinänsä mistään otakkaan auktoriteettia, niin väkisinkin tulee mieleen että puhutaanko jobin kirjassa mielen taistelusta ja heräämisestä, koska usein se tapahtuu juuri tuota kautta. Kun ihminen menettää kaiken niin moni herää vasta silloin ymmärrykseen, että ei TARVITSE olla onneton, vaan voi valita.

Mahdettaisiinkohan siinä puhua vertauskuvallisesti sisäisestä taistelusta ja (sillä että job ei kieltänyt "jumalaa"), vaan päätti antaa anteeksi itselleen, ympäristölleen, ja olla onnellinen? Kukapa loppujen lopuksi tietää. Tärkeintä kai on, että jos joku tarina onnistuu herättämään ajatuksia, niin silloin se on (yleensä) hyväksi. Kunhan on ajatusta ja kriittisyyttä mukana.

[Polyester]

Ei minulla muuta pointtia tässä, kuin se että onnellisuutta on kahdenlaista. Ei pysyvää on se, kun se onnellisuus tulee ulkoa eikä sisältä, niin silloin se ei ole kestävää. Enemmänkin vuoristorataa, riippunee tuurista ja valinnoista että kuinka syviä huippuja ja syöksyjä sitä tulee vastaan. Pysyvä onnellisuus on riippumattomuutta mistään ulkoisesta, kuitenkaan niin ettei se millään tavalla estä ihmistä nauttimasta asioista, ihmissuhteista myös tietenkään.

Onnellisuus on jossain määrin asennekysymys ja kunnon kusipääasenteella voi olla tyytymätön myös silloin, kun asiat ovat tosiasiassa oikeinkin hyvin. Aika pienestä nykyään valitetaan.

En silti usko, että ulkoisista olosuhteista täysin riippumatonta onnellisuutta onkaan. Jos tarpeeksi vastustaa, kyllä se onnellisuuden vie keneltä tahansa.

[Nimrod]

Tällä hetkellä vielä opiskelen. Elämässä on mukava nainen (löytynyt tältä sivustolta) ja muutama ystävä. Mielenkiintoista puuhaa riittää jokaiselle päivälle ja tunnen oloni rauhalliseksi. Onnellisuus on nyt tasolla 100. Mikä sen laittaa 100? Se että on katto pään päällä, terve ja tieto siitä että tulevaisuudesta voi omalla kohdalla tehdä entistäkin miellyttävämmän.

Nuo on kaikki ulkoisia tekijöitä. Mitä tekisit jos tyttö/nainen lähtisi kävelemään, työ/opiskelupaikka menisi alta, ja ystävät muuttaisi pois paikkakunnalta ja vielä sairastuisit muutamaksi vuodeksi sairauteen joka estäisi opiskelun/työnteon?

Ei minulla muuta pointtia tässä, kuin se että onnellisuutta on kahdenlaista. Ei pysyvää on se, kun se onnellisuus tulee ulkoa eikä sisältä, niin silloin se ei ole kestävää. Enemmänkin vuoristorataa, riippunee tuurista ja valinnoista että kuinka syviä huippuja ja syöksyjä sitä tulee vastaan. Pysyvä onnellisuus on riippumattomuutta mistään ulkoisesta, kuitenkaan niin ettei se millään tavalla estä ihmistä nauttimasta asioista, ihmissuhteista myös tietenkään.

Vaikken sinänsä mistään otakkaan auktoriteettia, niin väkisinkin tulee mieleen että puhutaanko jobin kirjassa mielen taistelusta ja heräämisestä, koska usein se tapahtuu juuri tuota kautta. Kun ihminen menettää kaiken niin moni herää vasta silloin ymmärrykseen, että ei TARVITSE olla onneton, vaan voi valita.

Mahdettaisiinkohan siinä puhua vertauskuvallisesti sisäisestä taistelusta ja (sillä että job ei kieltänyt "jumalaa"), vaan päätti antaa anteeksi itselleen, ympäristölleen, ja olla onnellinen? Kukapa loppujen lopuksi tietää. Tärkeintä kai on, että jos joku tarina onnistuu herättämään ajatuksia, niin silloin se on (yleensä) hyväksi. Kunhan on ajatusta ja kriittisyyttä mukana.

Oikeassa olet. Onnellisuus nimenomaan tulee sisältä. Saatoin vastata siinä mielessä ohi aiheen että olenko tyytyväinen elämäntilanteeseen. Olen tottakai, mutta myös onnellinen joka tulee tämän hetken mielentilasta ja siihen olen tyytyväinen. En siis missään nimessä tarkoittanut että olen ulkoisten asioiden ansiosta onnellinen.

Tarkennettakoon vielä; avatessani silmät lahkon suhteen, tajusin että vapaa elämä on täynnä mahdollisuuksia ja aikaa riittää mielekkääseen harrastukseen ja puuhaan. Ilman huonoa omaatuntoa. Mielestäni tämän oivaltamisessa on jo eväät onnellisuuteen.