Humalan ja jumalan rinnastaminen on loistava huomio.- - Kun synnyin, olivat vanhempani muutamaa vuotta aiemmin omaksuneet Jehovan todistajien uskonnon. Se oli yhteisö, usko ja elämä johon minut kasvatettiin. On paljon asioita, joihin en yksinkertaisesti koskaan ole kuullut aidosti vanhempieni mielipidettä ja kantaa. Eihän minun ole tarvinnut, kun se kuitenkin noudattaa Jehovan todistajien niin sanottua virallista kantaa ja mielipidettä.
- - [M]onessa perheessä Jumala ja humala todellakin näyttelevät hyvin samankaltaisia rooleja. Se on se minkä ympärille muu elämä aikataulutetaan. Se on se, mikä vie ykkössijan. Se on se missä ei nähdä mitään ongelmaa, vaikka ympärillä kärsitään sen seurauksista.
Viimeisen parin vuoden aikana olen aidosti monesti miettinyt, etten lopulta tunne vanhempiani juuri ollenkaan. Koen sen hyvin surullisena asiana. Mutta ehkä vielä surullisempaa on se, että hekään eivät tunne minua. Siis aitoa minua. - -
Tommy Hellsten on kuvannut alkoholiongelmaa "virtahevoksi olohuoneessa": se sairastuttaa koko perheen, ja kaikki perheenjäsenet ovat siitä tietoisia, mutta kuitenkin se pysyy tabuna, jonka merkityksestä perheen hyvinvoinnille vaietaan ja jonka tosiasiallisia vaikutuksia ei käsitellä eikä kyseenalaisteta. Samalla alkoholiongelma määrää koko perheen arkea, emotionaalista ilmapiiriä, perheenjäsenten keskinäistä dynamiikkaa, perheen loma-aikoja sekä talousasioita. Virtahepo on ensin, kaikki muu sen jälkeen, mutta tätä ei sovi sanoa ääneen. Muuten alkoholisti suuttuu.
Jehovantodistajaperheen olohuoneessa asuu myös virtahepo, mutta humalan sijaan perhettä sairastuttaa jumala. Virtahepo eli voimakasta mielenhallintaa käyttävä ja ehdotonta uskollisuutta edellyttävä uskonlahko muun muassa määrää, mitä mieltä perheenjäsenet saavat erilaisista asioista olla ja erityisesti mitä ajatuksiaan he voivat kertoa toisille perheenjäsenille. Tuo virtahepo jopa määrää, kuka lapsista saa asua kotona ja ketä perheenjäsentä saa tai ei saa tervehtiä. Se määrää, mitä nuorten on sopivaa tehdä peruskoulunsa päätyttyä. Se määrää, millaisista vaatteista, elokuvista ja musiikista saa kertoa pitävänsä. Se jopa kertoo, mitä mies ja nainen saavat tai eivät saa makuuhuoneessa tehdä.
Tuloksena on sairastunut perhe, jonka jäsenet eivät tosiasiallisesti tunne toisiaan, sillä aito viestintä puuttuu. Perheessä ei kuitenkaan voi lausua pahoinvointiaan ääneen, sillä virtahepo määrää senkin, millainen pahoinvointi on hyväksyttävää ja millainen ei. Perheenjäsenet saattavat asua yhdessä kymmeniä vuosia ilman, että kukaan koskaan kertoo, mitä oikeasti ajattelee. Tilanne ei liioin kannusta saati opeta ajattelemaan itse. Omaehtoinen ajattelu demonisoidaan saatanalliseksi "riippumattomuuden hengeksi".
Jos selväpäinen yrittää puhua humalaiselle järkeä, niin viesti ei mene perille. Humalainen ei edes tajua, mitä hänelle sanotaan. Yritys paljastuu turhaksi ja turhauttavaksi, sillä puhujan ja kuulijan välissä on humala. Tilanne on paljolti samanlainen, jos lahkokontrollista irti päässyt yrittää puhua jehovantodistajalle ja herätellä tätä dogmaattisuuden horroksesta. Nytkään viesti ei mene perille, sillä jumalansa humalluttaman indoktrinoitu mieli estää viestiä tavoittamasta kuulijaansa yhtä tehokkaasti kuin viinapullo alkoholistin kohdalla. Amerikkalaisen uskonlahkon määräykset ovat ensin, kaikki muu sen jälkeen, mutta tätä ei sovi sanoa ääneen. Muuten lahkolainen suuttuu.
Blogikirjoitus: https://karvakaapio.com/2016/06/09/perh ... kkaudesta/
Lehtiartikkeli: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanhemm ... -yha-tabu/
