Jumala antaa totuuden siemenen menestyä nöyrässä sydämmessä!

[EXIT NO FOREWER]

Tiistain Jehovan todistajien päiväntekstissä 15.11 oli seuraava ajatus tutkisteluista, joita pidetään kiinnostuneiden kanssa. Rupesin miettimään seuraavaa ajatusta:

"Ymmärrämme, että jos siemen ei kanna hedelmää tehtyämme parhaamme oppilaan auttamiseksi, se ei merkitse meidän olleen uskottomia. Jehova antaa totuuden siemenen menestyä vain nöyrässä sydämessä, joka on halukas tekemään muutoksia."

Minua jäi vaivaamaan tuo ajatus. Tunnen erään entisen erotetun, joka on ollut jo kohtalaisen kauan poissa noista kuvioista. Hän on käynyt tietääkseni kokouksissa ihan jees jo jonkin aikaa, yrittää rukoilla (omien sanojensa mukaan rukoukset ovat mitättömiä ja aika harvakseltaan hän rukoilee kun tuntuu, ettei ole arvokas lähestymään kun on taas jotakin mokannut tai laiska rukoilemaan), hän on puhdistanut elämäntapaansa olemalla palaamattaa sellaisten tapojen pariin, jotka johtivat hänen erottamiseen, lukee mielellään julkaisuja eikä mollaa millään tavalla todistajia tai yhteisöä. Päinvastoin yrittää puolustaa ja oikaista väärinkäsityksiä todistajista toisten uskontojen edustajien kanssa tavatessaan heitä.

Mutta jostain syystä hän ei edelleenkään ole jättänyt anomusta palata takaisin. Tätä me sivusta katsojat olemme ihmetelleet jo kauan! Syitä hän ei ole ketonut enkä tohdi udellakkaan. Onko tälläinen henkilö siis sellainen, jonka sydämmessä totuuden siemen ei jostain syystä idä, koska paluuta takaisin ei ole tapahtunut? Mitä hän oikein pelkää? EN osaa sanoa. Pelkääkö hän vastuuta ettei onnistuisikaan olemaan hyvä todistaja vai onko mahdollista, että kauan poissa oleminen on muodostunut jotenkin esteeksi tai sitten pelkää, ettei oma suoritus riitä Jumalalle tai seurakunnalle?


Hän ei siis ole tuon kirjoiuksen mukaan nöyrä vai millä tavalla tuo päivänteksti pitäisi tulkita ja ymmärtää kun edistystä takaisin ei ole kuulunut? Siinähän tosin puhuittiin tutkisteluista kiinnostuneiden kanssa, mutta minä puhun samasta asiasta eronneen näkökulmasta. Onko ystäväni siis nyt valmista kamaa Harmagedoniin kun ei anomusta ole kuulunut seurakunnalle?

Olisin iloinen, jos saisin muutaman vastauksen vaikka kysymykseni saattaa olla hieman eikoinen.

[Polyester]

Onko ystäväsi kokeillut hakea netistä tietoa Jehovan todistajien uskonnosta tai Vartiotorniseurasta? Asiaa ei kannata jättää pelkästään sen varaan, mitä Jehovan todistajat tai järjestö itse opettaa, vaan tutkia pintaa syvemmältä ja toisiltakin puolilta. Monet ovat kokeneet, että tiedon hankkiminen auttaa vapautumaan turhista peloista ja hakemaan mielekkäämpää suuntaa elämälleen.

[Markku Meilo]

"Ymmärrämme, että jos siemen ei kanna hedelmää tehtyämme parhaamme oppilaan auttamiseksi, se ei merkitse meidän olleen uskottomia. Jehova antaa totuuden siemenen menestyä vain nöyrässä sydämessä, joka on halukas tekemään muutoksia."

Kokemuksen ja saatavilla olevan tiedon valossa viittaus nöyrään sydämeen on pelkkää yleisuskonnollista retoriikkaa. Samaa sarjaa kuin väärä sydämentila, puuttuva PH:n/ph:n (tarpeeton yliviivattava) vaikutus, ylpeys, Saatanan vaikutus, luopious jne.

Tuota retoriikkaa tarvitaan silloin kun annettu selitys on puutaheinää eikä parempaakaan ole käsillä. Samaa retoriikkaa käytetään leimaamaan kriittisiä kommentteja antavia henkilöitä ja yleensäkin henkilöitä, joiden kuolemaa uskonnollinen piiri odottaa kieli vyön alla.

Mutta jostain syystä hän ei edelleenkään ole jättänyt anomusta palata takaisin. Tätä me sivusta katsojat olemme ihmetelleet jo kauan! Syitä hän ei ole ketonut enkä tohdi udellakkaan.

Jos tyyppi on harmiton, eikä kukaan uskalla kysellä, niin mitä sen laajempaa merkitystä erotetun tyypin motiivilla on saliuskottavuutta hakeville jehovantodistajille, nykytilassa tyypinhän odotetaan kuolevan ennenaikaisesti pian kohtaavassa maailmanlopussa?

Kaikki eivät pidä uskonnolliseen kulttiin liittymistä järin positiivisena asiana, joku saattaa pyrkiä takaisin seitsemättäkin (jos tapauksen muistan oikein) kertaa samasta syystä - meitä on moneksi. "Entäs jos sittenkin" -välitilassa roikkuvia entisiä jehovantodistajia on turhan laaja joukko ja tuossa välitilassa roikkumisella he tekevät hallaa itselleen ja melko usein rasittavat myös lähimmäisiään.

Onko ystäväni siis nyt valmista kamaa Harmagedoniin kun ei anomusta ole kuulunut seurakunnalle?

Arkitodellisuudella perusteltu lähtökohta on, että todennäköisimmin hän kokee nk. luonnollisen kuoleman.

[Tony]

Mutta jostain syystä hän ei edelleenkään ole jättänyt anomusta palata takaisin. Tätä me sivusta katsojat olemme ihmetelleet jo kauan! Syitä hän ei ole ketonut enkä tohdi udellakkaan. Onko tälläinen henkilö siis sellainen, jonka sydämmessä totuuden siemen ei jostain syystä idä, koska paluuta takaisin ei ole tapahtunut? Mitä hän oikein pelkää? EN osaa sanoa. Pelkääkö hän vastuuta ettei onnistuisikaan olemaan hyvä todistaja vai onko mahdollista, että kauan poissa oleminen on muodostunut jotenkin esteeksi tai sitten pelkää, ettei oma suoritus riitä Jumalalle tai seurakunnalle?

Näissä voi tietenkin olla monia syitä taustalla. Yksi näkökulma voisi olla miettiä sitä, että jos henkilö todella on katunut jumalansa edessä ja on asian kanssa sujut, mutta ei pysty silti palaamaan seurakuntaan, niin vika voisi ehkä olla seurakuntaan liittyvissä asioissa?

Jos palaajat todella otettaisiin vastaan kuten tuhlaajapojan tarinassa, aika harva palaamista harkitseva jäisi jumittamaan palaamisensa kanssa. Mutta koska palaaminen on jotain ihan muuta kuin tuhlaajapojan tapauksessa, eli nöyristelyä, syyllisyydentunnetta ja kokemuksia huonommuudesta, palaamiseen liittyy monenlaisia psykologisia kynnyksiä.

"Ymmärrämme, että jos siemen ei kanna hedelmää tehtyämme parhaamme oppilaan auttamiseksi, se ei merkitse meidän olleen uskottomia. Jehova antaa totuuden siemenen menestyä vain nöyrässä sydämessä, joka on halukas tekemään muutoksia."

Hän ei siis ole tuon kirjoiuksen mukaan nöyrä vai millä tavalla tuo päivänteksti pitäisi tulkita ja ymmärtää kun edistystä takaisin ei ole kuulunut? Siinähän tosin puhuittiin tutkisteluista kiinnostuneiden kanssa, mutta minä puhun samasta asiasta eronneen näkökulmasta. Onko ystäväni siis nyt valmista kamaa Harmagedoniin kun ei anomusta ole kuulunut seurakunnalle?

Päivän tekstin pätkähän sopii ennen kaikkea Jehovan todistajiin. Heidän nöyryytensä ei todistetusti riitä tekemään muutoksia edes selvästi virheellisiin tai vahingollisiin käytäntöihin ja oppeihin ennen kuin on aivan pakko.

Koska ystäväsi ei ole palannut "Jehovan ykseyteen", hän on oppiteknisesti ottaen valmista kamaa harmagedoniin. Jos asiaa kysyy markkinointitilanteessa olevalta Jehovan todistajalta, saa kuitenkin vastauksen, että "vain Jehova voi nähdä sydämen tilan" ja niin edelleen.