Pro et contra kirjoitti:Uuden kirjallisuuden päätyminen jälleenmyyntiin herättää kyllä kysymyksiä jos joku niitä ottaa itselleen useita kappaleita jälleen myydäkseen ne?
Usean kappaleen kohdalla asia on kiinnostava pikemminkin vaikka silloin jos ne otetaan todella salilta myyntimielessä. Suunnilleen uusia kirjoja oli minullakin samoja useita kappaleita, olen ottanut vastaan ne eri lähteistä kun joku on halunnut eroon kirjoistaan. Sitten iski tilanahtaus ja hävitin kirjoja harkiten, joidenkin eri painosten välillä on oppimuutoseroja, kuten si-kirjan muutos siinä vaiheessa kun perimätietoon perustuneet 7000-vuotiset luomispäivät hylättiin vuoden 1975 näkymättömän maailmanlopun jälkeen.
Divareihinkin on päätynyt paljon kirjoja ym. julkaisuja mm. syystä että niitä myytiin vuosikymmeniä ovilla.
Kierrätyskeskuksessa näin useita kirjoja, joissa oli omistuskirjoitusmallinen maininta hyvin tutulle etunimiparille. Harrasteveljen sisko on jt ja suoltaa noita Vt-kirjoja lahjaksi, joita harrasteveljeni tai vaimonsa eivät lue. Niinpä harrasteveljeni tuskastui lukemattomien kirjojen viemään tilaan jälleen kerran ja kuskasi kirjat kierrätyskeskukseen.
Jehovantodistajana minullakin oli harha, että ihmiset olisivat enemmänkin kiinnostuneita jehovantodistajuudesta. Niinpä noita vastikkeettomia kirjoja tuputetaan nykyään turhan helposti, jotta saadaan vaikka raportintäytettä. Yhden TV-ohjelman jälkeen huomasin kuinka vähän ihmiset ovat todellisuudessa kiinnostuneita jehovantodistajuudesta, yksikin tuttu kysäisi maksavatko jehovantodistajat kymmennyksiä, vastasin ettei ja sen pituinen sekin tapaus.
Mun arvauksen mukaan maailmalla pyörivän Vt-materiaalin määrästä pienempi osa on todellisessa käytössä, sekin voittopuolisesti muualla kuin länsimaissa. Tuosta tyhjän panttina olevan Vt-materiaalin määrästä ovat pääosin vastuussa länsimaiset jehovantodistajat itse.