Olin minäkin mukana varhaislapsuudesta alkaneen indoktrinoinnin uhrina, mutta en halua kieltää syyllisyyttäni, vaan mieluummin pyrin hyvittämään tekoni sikäli kuin pystyn. Mielestäni jokaisella aikuisella ihmisellä on moraalinen velvollisuus kyseenalaistaa arvojaan ja uskomuksiaan jatkuvasti ja tietoa aktiivisesti etsien. Ja jehovantodistajuus on yhtä vastenmielinen ideologia kuin esimerkiksi natsismi. Emme jätä natsejakaan tuomitsematta, vaikka he olisivat kuinka vilpittömässä uskossa ja vaikka heidät olisi kuinka aivopesty. Eikä millekään aatteelle tai sen kannattajille pitäisi antaa minkäänlaista synninpäästöä vain siksi, että aate sattuu perustumaan taikauskoon. Pikemminkin päinvastoin, koska älyllinen epärehellisyys on itsessään moraalisesti tuomittavaa. Jos tätä ei ymmärretä, uskonto tuhoaa vielä tämän planeetan älyllisen elämän. Olen syvästi järkyttynyt esimerkiksi siitä, kuinka Richard Dawkins ja Sam Harris on leimattu rasisteiksi islamia koskevien täysin aiheellisten kommenttiensa takia.Vieraas kirjoitti: Minut indoktrinoitiin reippaaksi todistajaksi 3-vuotiaasta alkaen eikä JT-opetuksia kyseenalaistavaa aineistoa tullut vastaan koko urani aikana. En siis kanna suurta syyllisyyttä hölmöstä VT-seuran "paskan" tartuttamisesta. Aika moni rivitodistaja on käsittääkseni mukana vilpittömin mielin ja vertaispaineen uhrina, vanhimmille ohjekirjoineen sälyttäisin jo pykälän enemmän syyllisyyttä. (Sikäli kun me olemme täällä niin hienoja ihmisiä, että voimme syyllisyyttä kovin suurella tarkkuudella jaella.)
Toki vanhimmilla ja muilla lahkon vallankäyttäjillä on moninkertaisesti isompi vastuu kuin rivitodistajilla, se on sanomattakin selvää. Uhrina oleminenkaan ei silti mielestäni estä verta tarttumasta käsiin. En halua loukata ketään, mutta näin ajattelen vilpittömästi.
Vielä varmuuden vuoksi: en yritä tuomita ihmisiä miltään jalustalta käsin, vaan tunnen oman syyllisyyteni painon. Sen olen mielestäni tehnyt tällä foorumilla selväksi jo aikaisemmin.
EDIT: pientä korjailua ja täydentelyä
