Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
SonOfJesus
Viestit: 744
Liittynyt: 15.05.2007 12:39

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja SonOfJesus » 18.12.2017 02:50

Weathertop kirjoitti:Yksi hyvä kysymys: miten käsitellä tätä peruuttamatonta vahinkoa tehneen henkisen väkivallan aiheuttamaa silmitöntä, repivää, jäytävää ja öisin hereillä pitävää vihaa, joka ei ota laantuakseen vaan pikemminkin voimistuu sitä mukaa kuin itselle tehdyt vääryydet ymmärtää entistä paremmin (ja näyttää siltä, että ne voi aina ymmärtää entistä paremmin)? Kun otan asian puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa, vaihtavat vain puheenaihetta. Poikkeuksetta.
Kysymyksesi on ehkä retorinen, mutta se herätti minussa ajatuksia. Joku sanoi, että on paha mennä muita neuvomaan, mutta aina voi kertoa, mitä itse on tehnyt. Oman kokemuksen kertominen on myös sitä vertaistukea puhtaimmillaan.

Henkilöhistoriani vuoksi minulla ei ole varaa vihata ketään. Alkoholistit sanovat, ettei alkoholistilla ole mahdollisuutta sellaiseen ylellisyyteen, että vihaisivat. Viha saa alkoholistin helposti juomaan oli viha oikeutettua tai ei. Lisäksi juoma-aikanani oma toimintani oli sellaista, ettei minulla ole oikeuttakaan vihaan.

Mutta olenpa kuitenkin kehittänyt sellaisen itsevihan, että oksat pois. Surutyön yksi osa on viha. Vihaa voi tietysti pitää voimavarana, mutta se kuten ehkä kaikki muukin on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Viha ei pienene vihaamalla. Haluanko ruokkia vihaa vai päästä siitä eroon? Vihaanko luonnonvoimia? Se mitä olen kokenut, on kuin luonnonvoima, en sille mitään mahda, eikä oma vihani rasita ketään muuta kuin itseäni. Minulla on ajatuksissani noidan kehiä, jotka pahenevat ja pahenevat, jos en pysäytä ajatuksiani. Syntyy syöksykierre.

Vaimoni kirjoitti lopulta minusta runon, jossa sanotaan mm.

Hän tappaa voisi itsensä tuhat kertaa
Ei kaulakiikulle mistään löydy vertaa.

Jos päätään pitkin katuja potkia voisi
Se suuren lohdutuksen tuskaan toisi


Tai jotain tollasta. Kysypä itseltäsi onko vihasta jotain hyötyä? Voitko muuttaa mennyttä? Muita ei voi muuttaa, mutta omia ajatuksiaan voi. Kun mielessä alkaa keittää, niin sen voi pysäyttää. Omat ajatuksensa voi valita. Jehovan todistajien keskuudessa, se ei ehkä tule mieleen, mutta niin kuitenkin on.

Tämä on vaihe 1, hallittavuuden etsintä.

Edit: vaiheen nimeäminen.
SonOfJesus
Laki ja Seura toimivat kasvattajina: kaikki mikä ei tapa, kasvattaa.

SonOfJesus
Viestit: 744
Liittynyt: 15.05.2007 12:39

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja SonOfJesus » 18.12.2017 16:30

SonOfJesus kirjoitti:Katselin vaimon kirjahyllyä ja nämä jäivät käteen:

Eckhart Tolle, Uusi Maa

Tony Dunderfelt, Irti Tunnekoukuista

Joseph Murphy, Alitajuntasi voima

Krisnamurti, Elämän syvä haaste

Oli niitä vielä muitakin, mutta palataan niihin myöhemmin.
Ja vähän lisää:
Martti Paloheimo, Kotivammaiset, eli, "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 2. täyd. ja parann. p., 1992
Martti Paloheimo, Suomalaisen lapsuuden haavat miten sinua kohdeltiin, 1997
Alice Miller, Lahjakkaan lapsen tragedia ja todellisen itseyden etsintä (Das Drama des begabten Kindes und die Suche nach dem wahren Selbst, 1979). Suomentanut Tuulikki Lahti, 1984.
Alice Miller, Älä huomaa. Muunnelmia paratiisiteemasta (Du sollst nicht merken: Variationen über das Paradies-Thema, 1981). Suomentanut Mirja Rutanen, 1986.
Viimeksi muokannut SonOfJesus, 18.12.2017 16:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
SonOfJesus
Laki ja Seura toimivat kasvattajina: kaikki mikä ei tapa, kasvattaa.

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 18.12.2017 16:32

Kiitos ajatuksistasi ja kirjasuosituksistasi, SonOfJesus! Jos vihaa on enemmän kuin voi voimavarana rakentavasti käyttää, se tosiaan ruokkii itseään ja syö sisintä. Viha on myös valitettavan helppo tunne. Olen yrittänyt viedä vihalta valtaa mm. kehittämällä empatiaa meditoimalla, mutta se taas on kaikkea muuta kuin helppoa. Asioiden radikaali hyväksyminen on joitakin auttanut niksi, mutta itse en ole siinä toistaiseksi onnistunut.

Olen päätynyt siihen, että mitä paremmin ymmärrän, millä tavoin Tornin mielenhallinta ja ihmisoikeusloukkauset ovat vahingoittanet päätäni, sitä paremmin pystyn myös käsittelemään tästä aiheutunutta vihaa. Tällä tiellä yritän nyt edetä, ja toivon sen johtavan jonnekin. Mutta olen erittäin kiitollinen kaikista asiaa koskevista neuvoista ja ajatuksista.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

SonOfJesus
Viestit: 744
Liittynyt: 15.05.2007 12:39

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja SonOfJesus » 18.12.2017 16:55

Weathertop kirjoitti: Olen päätynyt siihen, että mitä paremmin ymmärrän, millä tavoin Tornin mielenhallinta ja ihmisoikeusloukkauset ovat vahingoittanet päätäni, sitä paremmin pystyn myös käsittelemään tästä aiheutunutta vihaa. Tällä tiellä yritän nyt edetä, ja toivon sen johtavan jonnekin. Mutta olen erittäin kiitollinen kaikista asiaa koskevista neuvoista ja ajatuksista.
Tämä on varmasti totta. Itse olen yrittänyt analysoimalla ymmärtää itsevihaani. Olen päätynyt ajattelemaan, että itsevihan on minuun joku istuttanut. Kun pystyn pysäyttämään itsevihaani liittyvät ajatukset, pystyn annostelemaan kunakin hetkenä kokemaani itsevihan määrää, joka mahdollistaa tunteen tarkastelun ja auttaa analysoimaan sen rakennetta ja syitä. Aivojen tapa sivuuttaa uusi tieto ei mitenkään helpota tätä prosessia.

Meistä jokainen on uniikki eikä sekään helpota kokemusten siirtoa yksilöltä toiselle. Se mikä toimii toisella ei ehkä toimi toisella - ainakaan sillä hetkellä.
SonOfJesus
Laki ja Seura toimivat kasvattajina: kaikki mikä ei tapa, kasvattaa.

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 26.12.2017 17:56

Saatanan vittu kun ei riitä, että oma pää on Tornin takia paskana, vaan saa vielä olla oikeasti huolissaan harvoista kavereista, että pysyvät ylipäätään hengissä huolimatta siitä, miten heitä on kohdeltu. Ja kaikki tämä on vahvasti tämän yhteiskunnan syytä, koska se on perimmäinen mahdollistaja. Kukaan ei välitä eikä tule välittämään siitä, mitä tuo paska tekee ihmisille, minkäs teet. Torni teurastaa kenet teurastaa, ja ministerit runkkaavat vieressä.

Haista sinä, Suomi, taas kerran pitkä paska. Hyökkäisi Putin minun puolestani tänne ihan vapaasti ja mahdollisimman pian. Ei enää kiinnosta. Minulle sopii helvetin hyvin, että perverssi byrokratia peittyy kaaokseen ja kuolemaan.

Jos joku viimeisistä läheisistäni lähtee, minäkin lähden. Mutta en pakottamatta hänen entisiä omaisiaan kuuntelemaan hyvin suoraa puhetta siitä, mitä ovat tehneet.

Anteeksi, mutta nyt ahdistaa oikein kunnolla. Pakko tätä oli vähän purkaa.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 26.12.2017 18:51

Kouluttaisivat nyt edes hoitohenkilökuntaa näiden asioiden käsittelyyn. Se auttaisi ainakin varmasti minua ja kavereitani, ja varmasti julmetun montaa muuta.

Parhaassa tapauksessa uskontojutut keskeytetään psykiatrisessa avohoidossa saman tien ja todetaan: "me emme ota kantaa uskontoon". Noin toimivat ovat paskoja ja välinpitämättömiä ihmisiä, vaikka kuinka noudattaisivat koulutustaan. Parasta, mitä he voisivat kanssaihmisilleen tehdä, olisi kaulakiikkuun hyppääminen.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

Avatar
Tony
Viestit: 7440
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Tony » 26.12.2017 19:04

Se ei vain taida maailma olla tältäkään osin vielä valmis. Etenkään silloin, kun erilaisista palveluista säästetään. Siinä tilanteessa erikoistuminen ja osaamisalueet kaventuvat.

Itse olen tarvinnut aika vähän minkäänlaisia terveyspalveluja, mutta viimeksi kun kävin terveyskeskuksessa, tilanne näytti melko kaoottiselta. Suhteellisen nuori lääkäri huitoi sinne tänne ja tuli tunne lähinnä likuhihnahommista. Nopeasti sisään ja vielä nopeammin ulos. Ja seuraava.

Jos trendi on sama muuallakin terveyspuolella, en ihmettele jos esimerkiksi uskontojen uhrit jäävät vaille osaavaa ammattiapua. Mentaalipuolella erikoistuminen, etenkin tässä suhteessa, olisi erityisen tärkeää, eikä vähiten siksi, että hoito lienee aikaavievää.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 26.12.2017 19:43

Tony kirjoitti:Jos trendi on sama muuallakin terveyspuolella, en ihmettele jos esimerkiksi uskontojen uhrit jäävät vaille osaavaa ammattiapua. Mentaalipuolella erikoistuminen, etenkin tässä suhteessa, olisi erityisen tärkeää, eikä vähiten siksi, että hoito lienee aikaavievää.
Aikaavievää ja vaatii ihan perusteellista tietämystä aiheesta. Mutta käyttökelpoista kirjallisuutta kyllä löytyisi, se ei ole mikään ongelma.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

Pro et contra
Viestit: 1602
Liittynyt: 04.08.2014 19:37

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Pro et contra » 26.12.2017 20:25

Aikaavievää ja vaatii ihan perusteellista tietämystä aiheesta. Mutta käyttökelpoista kirjallisuutta kyllä löytyisi, se ei ole mikään ongelma.
Eipä leijonakaan näe tarpeelliseksi perehtyä aseseppien selostuksiin tuliaseiden tuhovoimasta, kohdatessaan ihmisen jonka käsissä näyttää olevan epämääräinen kepakko se on valmistautumaton siihen mitä tämä kepakko merkitsee tässä kohtaamisessa.
Tietenkään emme vaadi leijonaa lukemaan, ei se oppisi eikä ymmärtäisi ja tekniikan hienoudet ylittäisivät sen rajallisen käsityskyvyn. Leijonan vahvuudet ovat toisaalla, se on hyvin terapeuttinen eläin kun vain väliin jää tietty etäisyys. Tässä tapauksessa psykoterapeuttia voisi hyvinkin verrata leijonaan ja sen ja terapoitavan suhdetta leijonalauman jäsenten keskinäiseen suhteeseen vai kuinka?

Tulipa nyt tähänkin osioon kommentoitua...
~ Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ...
KV 1:7

harzit
Viestit: 94
Liittynyt: 17.09.2013 14:05

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja harzit » 26.12.2017 21:01

Weathertop kirjoitti: Jos joku viimeisistä läheisistäni lähtee, minäkin lähden. Mutta en pakottamatta hänen entisiä omaisiaan kuuntelemaan hyvin suoraa puhetta siitä, mitä ovat tehneet.

Anteeksi, mutta nyt ahdistaa oikein kunnolla. Pakko tätä oli vähän purkaa.
Ei anteeksi pyydettävää. Toivon jaksamista vaikeaan tilanteeseen niin itsellesi kuin kaverillesi. Kovin täällä ainakin jäisin kaipaamaan värikkäitä kommenttejasi mikäli päättäisit siirtyä olemattomuuteen.

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 26.12.2017 21:14

harzit kirjoitti: Ei anteeksi pyydettävää. Toivon jaksamista vaikeaan tilanteeseen niin itsellesi kuin kaverillesi. Kovin täällä ainakin jäisin kaipaamaan värikkäitä kommenttejasi mikäli päättäisit siirtyä olemattomuuteen.
Kiitos. Mitään kovin fataalia ei onneksi ole toistaiseksi tapahtunut, mutta kieltämättä olen miettinyt, millaisia viestejä jättäisin entisille omaisille, jos suuntaisin vittuun tältä planeetalta. Ne eivät olisi lohdullisia eivätkä anteeksiantavia vaan niin hyökkääviä ja syyllistäviä kuin katkeroituneesta mielestäni suinkin lähtee.

En haluaisi niiden hihhulimulkkujen elävän siedettävää elämää enää sekuntiakaan. Parasta olisi, jos päätyisivät itsekin lopulliseen ratkaisuun.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 26.12.2017 21:48

EDIT: Ehkä tämä on parempi poistaa. Vaikka tuntuukin siltä, kuin makaisin maassa ja hihhulipaskat potkisivat loputtomiin, en halua foorumille ongelmia purkautumisistani.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

YksinäinenSusi
Viestit: 3796
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi » 27.12.2017 17:28

Kosto - tuo suloinen sana. Minulla kostoajatukset ovat jo väistyneet. Näillä palstoilla kirjoittelin aikoinaan värikkäistä kostotavoista ja sain siitä yhtä värikästä palautetta.

Värikäs palaute sai minut kuitenkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta ja ajan myötä tajusin mitä kaikkea odottamatonta voisi tapahtua kun kostaa.

Sivulliset uhrit on yksi asia. Haluaisinko tehdä sellaisen hirmuteon jossa kostaisin mutta vahingossa tulisi myös sivullisia uhreja?

Myös se miksi kostaisin on kiinnostava asia. Kostaisinko sen vuoksi että itse valitsin kasteelle menon sen sijaan että olisin viitannut kinttaalla humpuukilahkolle? Se oli kuitenkin loppupeleissä oma valintani.
Toki olin peloteltu harmagedonilla lapsena niin hyvästi että en voinut enää ajatella täysin realistisesti, koska uskoin harmagedoniin. Halusin pelastaa oman nahkani. Sen vuoksiko kostaisin toisille jehovantodistajille.

Olen löytänyt myös lieventäviä asiainhaaroja omaan syyllisyyteeni. Kasvaminen lapsena alkoholistiperheessä ilman rakkautta ja ilman tasapainoisia vanhempia. Rakkauden puute ajoi jehovantodistajuuteen, koska rakkauspommitus.

Olin siis altis skitso-natsi-jt-tädin pelottelulle lapsena ja aloin vähitellen uskoa, koska linnut voisivat syödä silmäni päästä tai Jehova voisi tappaa minut salamalla jos en tottelisi jt-lahkoa.

Lisäksi ADD-tarkkaavaisuus ja kehityshäiriö teki minusta kyvyttömän puolustautumaan lapsena ja nuorena aikuisena. Jehovantodistajuuden lisäksi osallistuin myös useampaankin verkostohuijaukseen rikastumisen toivossa. No - rikastutin ainakin verkostohuijareita, mutta itse menetin kaiken.

ADD tarkkaavaisuus ja kehityshäiriö on tehnyt minusta kyvyttömän tekemään töitä muiden ihmisten kanssa, koska en pysty kuuntelemaan kuin 10 sekuntia ja tarkkaavaisuus häviää enkä kuule enää mitä minulle sanotaan. No potkuthan siinä aina tulee, eihä pomo sellaista kauan siedä eikä ymmärräkään. Ajattelee että niskuroin tahallani kun en tee asioita oikein ja nopeasti.

Nyt nykyinen työpaikkanikin on päätymässä samaan tilanteeseen, mutta sinnittelen ne kaksi kuukautta minkä sopimus vielä kestää. Ehkä pääsen uuteen työpaikkaan taas puoleksivuodeksi, ehkä en.
Kaulakiikku on minulla käynyt monesti mielessä mutten voi sitä tehdä koska minulla on poika. Onneksi hän on terve ja menestyy. Enkä toisaalta ole masentunut enää että tarvitsisi itseään tappaa. Olen hyväksynyt ja luovuttanut. Teen minkä voin ja enempään en pysty.

Eli minulla on kolme pahaa rasitetta. Hullu ja raaka alkoholistiperhe lapsuudessa, jehovantodistajuus jonka rakkauspommitukselle olin altis, ja jotta tilanteeni olisi mahdollisimman vaikea niin vielä ADD tarkkaavaisuus ja kehityshäiriö siihen päälle. Jos kaksi ensimmäistä rasitetta ei riitä romuttamaan elämääni niin kolmas tekee sen jatkuvasti ja varmistaa aina että varmasti epäonnistun.

Mutta kyllä se päivä sinne risukasaankin aina paistaa uudelleen ja minäkin sieltä aina esiin ryömin kylmän kankeana auringon lämpöä kohden - kanssaihmisten harmiksi. Mutta näin on aina ollut ja siihen olen jo tottunut.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.

Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1486
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja Weathertop » 27.12.2017 18:34

Muistutetaan nyt taas kerran, että kasteeseen johtava alaikäisenä indoktrinoiduksi joutuminen ei todellakaan ole oma valinta. Maailmankatsomukselliseen valintaan pystyy vain aikuinen ihminen, jonka harkintakyvystä vastaavat aivojen alueet ovat täysin kehittyneet (ne kehittyvät viimeiseksi) ja jolla on sekä täysi ajattelun vapaus että vapaus hankkia tietoa.

Jos lapsena indoktrinoitu hokee itselleen, että itsepä tein valintani, se ei yksinkertaisesti ole totta. Siitä ajatuksesta on päästettävä irti samalla lailla kuin muistakin jehovantodistajuuden valheista.

Toki puhun usein moraalisesta osavastuusta, mutta katson sen koskevan lähinnä aikuisina ja täysijärkisinä mukaan tulleita sekä niitä, jotka ovat (aikuisina) seuranneet touhua niin pitkään, että heidän pitäisi jo ruveta tajuamaan jonkin olevan pahasti pielessä.

EDIT: Richard Dawkins rinnasti uskonnollisen kasvatuksen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja oli oikeassa. Lahkoihin tämä pätee ihan erityisen hyvin.

EDIT2: Poistamassani viestistä en muuten fantasioinut kostosta vaan jehovien kultti-itsemurhasta. Se oli yksinkertaisesti tunteenpurkaus. Niitä tulee ja menee, eivätkä ne ole rationaalisen ajattelun tulosta tai aina hallittavissa rationaalisella ajattelulla.Ja mielestäni on kyllä aina parempi purkaa jehovapaskan aiheuttamaa vihaa, ahdistusta ja turhautumista kirjoittamalla kuin jotenkin konkreettisemmmin.
Viimeksi muokannut Weathertop, 27.12.2017 18:48. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger

YksinäinenSusi
Viestit: 3796
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi » 28.12.2017 20:38

Weathertop kirjoitti:Muistutetaan nyt taas kerran, että kasteeseen johtava alaikäisenä indoktrinoiduksi joutuminen ei todellakaan ole oma valinta. Maailmankatsomukselliseen valintaan pystyy vain aikuinen ihminen, jonka harkintakyvystä vastaavat aivojen alueet ovat täysin kehittyneet (ne kehittyvät viimeiseksi) ja jolla on sekä täysi ajattelun vapaus että vapaus hankkia tietoa.
Siksi kait se Jeesus antoi mallin että kasteella olisi tärkeää käydä vasta 30 vuotiaana. Vasta silloin mies on miehen iässä ja tasapainoinen tekemään myös kasteelle meno ratkaisun.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.

Vastaa Viestiin