”Tyhjän saa pyytämättäkin” - myös eduskunnan oikeusasiamieheltä

[Johanneksen poika]

Totean ensiksi sen, että isoille varpaille astumisessa on omat riskinsä. Siitä huolimatta minun on pakko julkaista tämä kirjoitus. Tehköön isovarpainen sitten mitä haluaa.

Tässä jutussa kerrotaan aikajärjestyksessä tapahtumaketju, joka alkoi Helsingin kirjamessuilta lokakuussa 2017 ja päättyi isoon valkoiseen kirjeeseen tammikuussa 2018. Kyse on siitä, miksi Suomessa viranomaiset ja valtion ylin johtoporras sallivat vuosikymmenestä toiseen uskonnollisten yhteisöjen harjoittaman henkisen ja hengellisen väkivallan puuttumatta siihen mitenkään.


Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin, kuva: Jussi Aalto / Oikeusasiamiehen kanslia.

Voitaisiinko tälle ongelmalle tehdä jotain? Miten eduskunnan oikeusasiamies liittyy tähän asiaan?

Lue lisää Uuden Suomen Puheenvuoro -blogista.

[Weathertop]

Selvisihän tuossa ainakin kaksi asiaa:

1. Kantelun sisältämien linkkien avaaminen on oikeusasiamiehelle liian iso vaiva.
2. Oikeusasiamies ei osaa/viitsi kertoa kansalaiselle, mikä viranomainen on oikea taho käsittelemään kansalaisen asiaa, jos oikeusasiamies ei itse katso sellainen olevansa.

On taas byrokratia-Suomea parhaimmillaan. Toivottavasti tämän farssin tekeminen julkiseksi johtaa johonkin rakentavaan.

[Polyester]

Kysytte, minkä viranomaisen toimivaltaan kuuluu tutkia ja puuttua uskonnollisten yhdyskuntien harjoittamaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.

Montakohan turhaa virkamiestä Suomen kokoiseen maahan mahtuu?

[Kaarmis]

Kuka on oikeusasiamiehen lähin esimies?