Ongelma

[sorbet]

Tässä ongelma, toivottavasti joku osaisi hiukan jelppiä. Elikkä ongelman nimi on appiukko. Avokkeeni kertoi hänelle jo hyvän aikaa sitten, että olen ollut jt. Appivanhempien luona ollessamme emme puhu aiheesta koskaan. Huomasin kuitenkin, kun käytin siellä tietokonetta, että jompi kumpi oli käynyt lukemassa jt aiheisia tekstejä (meni jotenkin näin: "kuollut jehovan todistaja paras todistaja..."). Tästä on kohta aikaa jo vuosi...Nyt kun avokkeeni oli viettänyt aikaa isänsä kanssa oli isä avautunut ja haukkunut minut ja "hihhuli" perheeni alimpaan helvettiin. Kyse oli ollut vain uskonnosta. Avokkeeni tästä minulle kertoi ja aluksi se minua nauratti, mutta sitten rupesi vaivaamaan. Äiti kun on ainut perheestäni, joka on jt ja kaikki muut ovat jättäneet ne touhut. Appiukkoani kuulemma kovasti vaivaa se, että jt äitini pitää minuun yhteyttä, vaikka olen eronnut. Laitoin appiukolle ystävällisen sähköpostin ja ehdotin, että voisimme puhua asioista, jos hän haluaa. Mutta tuntuu niin hullulta, että joutuisin ottamaan sen kannan, että puolustaisin jt-asioita, vaikka en usko niihin. Hän varmasti kyselee ja minä joutuisin vastaamaan kuin olisin jt. En ole äitini kanssa keskustellut siitä, että miksi hän pitää minuun yhteyttä, vaikka seuran kirjallisuus "kieltääkin" yhteyden pidon. Appiukko oli kuulemma ottanut pultit meilistäni. En kyllä ymmärrä miksi koska meilin sävy oli ystävällinen ja kunnioittava. Minullahan tässä olisi sytä olla vihainen, että hän takana päin haukkuu ja viikonloppuisin niin soittelevat, että tulkaa kylään ja jt-aiheesta ei todellakaan puhuta kyseisellä kyläreissulla. Itse en jt asioista tahtoisi puhua ja puida jokaisen vastaan tulijan kanssa, koska yritän jättää asian menneisyyteeni ja keskittyä tulevaisuuteen, jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan....Haluaisin kuitenkin, että minun ja appivanhempien välillä vallitsisi jonkinlainen "rauha", koska tulevaisuudessa joudutaan olemaan paljonkin tekemisissä, kun he vanhenevat ja alkavat tarvita apua askareissaan ja heistä on näköjään tulossa myös isovanhempia (eivät vielä tiedä) ja kohta en uskalla kertoakkaan jos tilanne menee pahaksi...tulipas vuodatus...

[Tony]

Ennakkoluulot, ne ennakkoluulot. Jos appiukkosi tietää ettet ole enää todistaja, niin on mielestäni appesi taholta hätävarjelun liioittelua täristä koko asiasta.

Sähköpostin sijaan olisi ollut ehkä parempi jos olisit ottanut aiheen käsittelyyn appiukkosi kanssa ihan kasvotusten. Sähköposti on 'helppo', mutta huonompi ratkaisu, samaan tapaan kuin vaikeiden asioiden käsitteleminen tekstarilla.

Uskonnollisuudesta ja uskosta keskusteleminen on nykyään (usein) melkoinen tabu. Ehkä siksi vieraillessanne appivanhemmillasi asioista ei keskustella niiden oikeilla nimillä, ja niitä ruoditaan sitten selän takana 'turvassa' oikealta keskustelulta. Uskon asiat saattavat herättää ihmisissä jonkinasteista pelkoa, niin että koko ilmiötä ei haluta käsitellä. Appesi varmasti rauhoittuu ajan kanssa kun saa todella keskustella kanssasi. Keskustelematta jättäminen on nyt huonoin mahdollinen ajatus - varsinkin kun olette saamassa jälkikasvua!

Se että olette saamassa jatkoa appivanhempiesi(kin) suvulle, voi aiheuttaa appiukossasi kasvavaa pelkoa, mikäli ukko on lukenut (ja todennäköisesti on) jehovantodistajien verensiirtoa koskevista opinkohdista. Keskustelussa jehovantodistajuudestasi luopumisesta olisi hyvä - ellei välttämätöntä - tuoda esille, ettet missään nimessä allekirjoita jehovantodistajien verioppia mistään kohtaa - ja ettei sinulle tulisi mieleenkään noudattaa tuota itseesi, tai mahdolliseen jälkikasvuusi.

Kun appiukkosi saa rauhan ja varmuuden siitä, että et enää tule koskaan 'hihhuloimaan', etkä noudattamaan jehovantodistajien sääntöjä tai opinkohtia (koska ne eivät merkitse sinulle mitään!), niin lapsiuutiset kruunaavat positiivisella tavalla lämmenneet välinne lopullisesti.

1. Keskustele appiukkosi kanssa jehovantodistajuus-asia pois päiväjärjestyksestä.
2. Kertokaa vasta sen jälkeen, että appiväki pääsee isovanhemmiksi.

[Vieras]

En oikein ymmärrä tuota appiukkosi käytöstä. Sinähän olet entinen Jt, et usko enää oppiin etkä halua käännyttää ketään. Lisäksi muu perheesikin on Jt touhut jo jättäneet taakseen. Luulisi ettei mitään ongelmaa ole. Kerran hän ei ole valmis puhumaan kanssasi, niin kirjoita sinä hänelle vielä sähköposti ja koita selittää tilanne mahdollisimman hyvin. Sun ei tarvitse puolustella Jt asioita (parempi ettet puolustelekaan), mutta ei ole myöskään oikein että sinut tuomitaan taustaasi vedoten. Koita selittää, että haluaisit säilyttää välit ja perustella vielä asioita. Tuskin muutakaan on tehtävissä. Sano että äidilläsi on oikeus pitää yhteyttä, koska on läheinen omainen ja kyse ei ole sinun käännyttämisestä esimerkiksi. Jos tilanne ei parane, niin sille ei voi mitään. Olet kuitenkin tehnyt omalta osaltasi parhaasi.

[sorbet]

kiitos molemmille vastauksesta. Sähköpostilla päätin appea lähestyä, koska ilmapiiri appilassa on niin vaivautunut ja ilmaa voisi veitsellä leikata, että ei siellä suutaan uskalla avata. Ja en tiedä olisiko minulla ollut pokkaa, kun olin avokkeelta asian kuullut niin ottaa asiaa puheeksi kasvotusten apen kanssa. Appi kyllä tietää, että en ole enään jt siksi en ymmärrä hänen purkaustaan....

[Mika-JT]

Ei ole appiukkosi asia, mihin uskot, saatikka mihin olet joskus uskonut. Ja vielä vähemmän appiukkosi asia on se, mihin äitisi uskoo. Jos vaimosi on napanuorassaan vielä kiinni, teille tulee ongelmia, koska appiukkosi on selvästi häiriintynyt tapaus.

On tietysti ihan normaalia, ettei haluaisi lapselleen puolisoksi hullua hihhulia. Vetelä on kyllä jo housussa, kun vävypoikana on hihhuli/entinen hihhuli. Se, että aletaan siinä vaiheessa kyseenalaistamaan vävypojan kanssakäyminen oman äitinsä kanssa uskonnon vuoksi, se on kyllä sairasta.

Sanopa ihan piruuttasi appiukollesi, että kun teille tulee lapsi, niin vaikket itse olekaan Jehovalainen, niin lapsesta koulutetaankin sitten senkin edestä oikein umpi-Jehovalainen.

[Vieras]

Hän voi vaikka alitajuisesti käsittää että ystävällisyys on sinänsä myös osa lahkon värväyslähentymistä.

Puhuisin vain asiallisesti ja myöntäisin lahkosta kaiken yhtään puolustelematta. Että se siistin pukeutumisen vaatimuskin tähtää vain vaikutuksen tekemiseen värvättäviin.

Ja että hän on oikeassa ollessaan järkyttynyt. Että myönnät virheesi kun ole ollut lahkon kanssa tekemisissä mutta olet oppirahasi maksanut. Ja että osaisit nyt varoittaa ketä tahansa muuta lähimmäistäsi jota kiehtoo lahkon jäsenten sliipattu ystävällisyys värväyksessä sekä jotkut ulkoa opetellut puheet.

[Vieras]

Että myönnät virheesi kun ole ollut lahkon kanssa tekemisissä mutta olet oppirahasi maksanut.

Mitään virhettä ei tarvitse myöntää jos on tullut JT:ksi kasvettuaan JT-perheessä. Ei ole lapsen vika jos on JT:ksi kasvatettu.

Aloittajalle ehdottaisin kova kovaa vastaan -mentaliteettia, eli ei kannata lähteä keskustelemaan ja neuvottelemaan josko tuo sukulainen hyväksyisi sinut taustoineen (tietenkin hänen pitäisi niin tehdä ilman keskustelujakin), vaan laittaa kerralla polvilleen tuo sukulainen ilmoittamalla, että lapsenlasta ei tule näkemään ellei välittömästi korjaa käytöstään ja asennettaan, sekä tule anteeksi pyytäen sinulta anteeksiantoa anomaan.

[sorbet]

en viitsisi ihan noi jyrkällekkään linjalle lähteä, että tulevaa lastenlastaan ei saisi nähdä jos ei tee niin tai näin...olen nähnyt tuon teorian käytännössä ja se ei aiheuta kuin isoa mieli pahaa ja sen jälkeen asioista on vieläkin vaikeampi puhua.

[Vieras]

en viitsisi ihan noi jyrkällekkään linjalle lähteä, että tulevaa lastenlastaan ei saisi nähdä jos ei tee niin tai näin...olen nähnyt tuon teorian käytännössä ja se ei aiheuta kuin isoa mieli pahaa ja sen jälkeen asioista on vieläkin vaikeampi puhua.

Jos lähdet sille tielle, että yrität neuvotella hyväksyntää itsellesi, saat olla tekemässä sitä aina.

Kannattaa miettiä haluatko lapsesi lähelle sukulaisen joka pitää hänen äitiään jollain tavalla huonona ihmisenä.

[Tony]

Jos lähdet sille tielle, että yrität neuvotella hyväksyntää itsellesi, saat olla tekemässä sitä aina.

Riippuu tavasta, jolla asiat esitetään. Kahdenkeskinen perinpohjainen keskustelu tuskin ajaisi kuvailemaasi tilanteeseen, vaan todennäköisesti selvittäisi appiukolle ettei mitään pelättävää enää ole, ja ukon olisi helpompi suhtautua miniäänsä siitä edespäin. Jos koko nuivan suhtautumisen taustalla on tuo pelko hihhuloinnin esiintymisestä ukon omassa suvussa, asiallisen selvityksen jälkeen tuota pelkoa ei enää ole.

Kysehän tässä on ainoastaan epätietoisuudesta johtuvasta pelosta. Turha sen takia sotajalalle on lähteä. Siinä voi pilata suhteensa appivanhempiin lopullisesti, vaikka helpompikin ratkaisu olisi nenän edessä.

Kannattaa miettiä haluatko lapsesi lähelle sukulaisen joka pitää hänen äitiään jollain tavalla huonona ihmisenä.

Niin kannattaa. Mutta sitä enemmän kannattaa pyrkiä hoitamaan sosiaaliset suhteensa jollain muulla kuin silmä silmästä -menetelmällä.

[Vieras]

Jos lähdet sille tielle, että yrität neuvotella hyväksyntää itsellesi, saat olla tekemässä sitä aina.

Riippuu tavasta, jolla asiat esitetään. Kahdenkeskinen perinpohjainen keskustelu tuskin ajaisi kuvailemaasi tilanteeseen, vaan todennäköisesti selvittäisi appiukolle ettei mitään pelättävää enää ole, ja ukon olisi helpompi suhtautua miniäänsä siitä edespäin. Jos koko nuivan suhtautumisen taustalla on tuo pelko hihhuloinnin esiintymisestä ukon omassa suvussa, asiallisen selvityksen jälkeen tuota pelkoa ei enää ole.

Kysehän tässä on ainoastaan epätietoisuudesta johtuvasta pelosta. Turha sen takia sotajalalle on lähteä. Siinä voi pilata suhteensa appivanhempiin lopullisesti, vaikka helpompikin ratkaisu olisi nenän edessä.

Mielestäni ihmisarvoaan ei kannata alistaa keskusteluille ja neuvotteluille. Jos kyseessä on esimerkiksi hyvin yleinen vihamielisyys ja halveksunta Jehovan todistajia kohtaan (ei erottele onko kyseessä exä vai nykyinen), se tuskin hälvenee keskustelemalla. Moni ei yksinkertaisesti halua Jehovan todistajia millään lailla lähipiiriinsä, saatikka suoraan tai epäsuorasti sukulaisiksi.

Kannattaa miettiä haluatko lapsesi lähelle sukulaisen joka pitää hänen äitiään jollain tavalla huonona ihmisenä.

Niin kannattaa. Mutta sitä enemmän kannattaa pyrkiä hoitamaan sosiaaliset suhteensa jollain muulla kuin silmä silmästä -menetelmällä.

Surullista kyllä, nykymaailmassa kovia keinoja uskotaan parhaiten.

[Tony]

Mielestäni ihmisarvoaan ei kannata alistaa keskusteluille ja neuvotteluille.

Ja mielestäni asian selvittämisellä, perinpohjaisella keskustelulla, ei ole mitään tekemistä ihmisarvonsa alistamisen kanssa.

Jos kyseessä on esimerkiksi hyvin yleinen vihamielisyys ja halveksunta Jehovan todistajia kohtaan (ei erottele onko kyseessä exä vai nykyinen), se tuskin hälvenee keskustelemalla.

Ei ole välttämättä tarkoituskaan, vaan saada appiukko tajuamaan, ettei hänellä ole minkäänlaista syytä huoleen asian tiimoilta. Keskustelun kautta ihmisen saa mielestäni aika helposti ymmärtämään jehovantodistajan ja entisen sellaisen eron. Jos asiaa ei kukaan koskaan tähdennä, väärä mielikuva saattaa matkata kantajansa kanssa hautaan saakka. Miksi asioista ei kannattaisi keskustella, kun niin toimimalla on mahdollisuus vaikuttaa ihmisten epätietoisuuteen (ja pelkoonkin) näiden asioiden suhteen?

Moni ei yksinkertaisesti halua Jehovan todistajia millään lailla lähipiiriinsä, saatikka suoraan tai epäsuorasti sukulaisiksi.

Täysin ymmärrettävää. Väärät käsitykset ja epätietoisuus on kuitenkin syytä korjata - aina.

Surullista kyllä, nykymaailmassa kovia keinoja uskotaan parhaiten.

Ei ole meikäläisen tarvinnut vielä koskaan kohottaa kättään ketään vastaan, tai käyttää muitakaan (kovin) epäystävälliseksi ymmärrettäviä keinoja saadakseni asiani perille. Ehkä inhimillisyys täällä 'maalla' vielä tepsii.

[Torninvartija]

vaan laittaa kerralla polvilleen tuo sukulainen ilmoittamalla, että lapsenlasta ei tule näkemään ellei välittömästi korjaa käytöstään ja asennettaan, sekä tule anteeksi pyytäen sinulta anteeksiantoa anomaan.

Auts! Sukulaisuussuhteilla kiristäminen on väärin!

Kehotan täydelliseen avoimuuteen, sitä arvostetaan. Eli kerrot miten JT-piireissä yleensä asiat tehdään ja miten ne tehdään omassa perheessäsi ja suvussasi.

[Vieras]

vaan laittaa kerralla polvilleen tuo sukulainen ilmoittamalla, että lapsenlasta ei tule näkemään ellei välittömästi korjaa käytöstään ja asennettaan, sekä tule anteeksi pyytäen sinulta anteeksiantoa anomaan.

Auts! Sukulaisuussuhteilla kiristäminen on väärin!

Lapsen etu on sukulaissuhteita tärkeämpi. Lapsen etu voi vaatia, että sukulainen tai sukulaiset suhtautuvat myönteisesti perheen elämänkatsomukseen eivätkä varsinkaan suhtaudu halveksivasti lapsen vanhempaan/vanhempiin.

[Vieras]

Lisäyksenä vielä edelliseen, että sukulaissuhteet eivät todellakaan ole itsetarkoitus ja sukulaisuhteilla tulee kiristää mikäli se on välttämätöntä.

Esimerkiksi, valitettavan moni ex-JT vaikeuttaa omaa ja lastensa elämää pitämällä yllä heikkolaatuisia sukulaissuhteita omiin vanhempiinsa, jotka suhtautuvat halveksivasti perheen elämänkatsomukseen. Nämä isovanhemmat sitten opettavat lapselle kuinka "isin/äidin käy harmagedonissa" ja lukuisia muita lapselle vahingollisia opetuksia, pitävät lasta eriarvoisessa asemassa muihin lapsenlapsiin ja niin edelleen.

Tuollaisen tilanteen voi päättää vain ryhtymällä sukulaissuhteilla kiristämiseen: jos isovanhemmat eivät lopeta vahingollista menettelyä ja muuta asennettaan, he eivät voi enää tavata lasta. Asenteen muuttumisesta täytyy olla vahva näyttö sillä muuten tilanteen todelliseen muuttumiseen ei kenties voi luottaa.