Olet aivan oikeassa. Kysymys on samasta kokouksesta. Ensin ratkaistiin pakanoiden ympärileikkausta koskeva kysymys. Sitten Pavalin ja Apt:n tekstit eroavat. Jatkosopimuksesta Paavali toteaa sovitun ainoastaan työnjaosta ja Jerusalemin köyhien avustamisesta, mutta Luukkaan tekstissä kerrotaan eräänlaisesta minimilaista, mitä puoltaa Mooseksen laki juutalaisten keskuudessa elävistä pakanoista, jota heidän tuli noudattaa (3. Moos. 17:10-16).Polyester kirjoitti:Gal. 2:2 kuitenkin sanoo, että Paavali meni Jerusalemiin kokemansa ilmestyksen johdosta, ottaen mukaansa Barnabaksen ja Tituksen. Ap.t. 15:2:n mukaan taas Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähetettiin Jerusalemiin selvittämään ympärileikkauksesta syntynyttä kiistaa. Tarinoissa on yhtäläisyyttä, mutta myös merkittävää eroa. Ilmeisesti konsensusnäkemys on, että kyseessä on kaksi kuvausta samasta matkasta (Apostolien tekojen kuvauksen ollessa todennäköisesti sepitteelisempi), eikä kaksi erillistä matkaa Jerusalemiin. Tämän perustelut ovat jääneet minulle kuitenkin hieman epäselviksi.Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Nähtävästi Paavali ei ollut edes läsnä kokouksessa, missä dekreetistä sovittiin (Gal. 2:10).
Nikolainen toteaa kommentaarissaan tutkijoiden suuren enemmistön (näitä mainitsematta) pitävän kuitenkin Paavalin kertomusta oikeampana (Nikolainen, AUT, 1985). Paavali ei viittaa kertomuksessaan sellaiseen kompromissiin, mista Apt. 15:20.29 kertoo. Lisäksi, mikäli hän olisi dekreettiin suostunut, hän ei olisi voinut kirjeissään puhua laista vapaasta evänkeliumista. Juutalaisuudessa pakanat olivat vähemmistönä ja heidän tuli suostua enemmistön näkemyksiin. Nyt tilanne oli toinen Antiokiassa. Olisiko siis enemmistön tullut suostua vähemmistön vaatimuksiin?
Tällainen ristiriita Uuden testamentin sisällä edellyttää ratkaisua. Nikolainen selittää tämän kertomusten erilaisuudella. Luukas ei ole tuntenut Paavalin kirjeitä, ei ainakaan Kirjettä galatalaisille. Toisena näkökohtana esitetään, että "Luukas on lähteittensä aukollisuuden vuoksi joutunut yhdistelemään eri paikoista tehtyjä eri-ikäisiä päätöksiä". Luukkaan esittämä on syntynyt vasta Jerusalemin kokouksen jälkeen, eikä Paavali ole ollut siinä läsnä, mihin Paavali viittaa jaksossa Gal. 2:11-14 moittiessaan Pietaria Antiokiassa (Nikolainen, AUT, 1985). Olen itse kallistunut tämän tulkinnan kannalle.
Thurén, 1993, huomauttaa Paavalin saaneen tiedon dekreetistä vasta 50-luvun lopulla (Apt.21:25).