Seurakunnan jäsenyys

[Olenko JT vai en?]

Hei,

Olen eronnut maistraatin kautta uskonnollisesta yhdyskunnasta Jehovan todistajat. Valtakunnansalissa ei ole kuulutettu kuitenkaan eroamistani tyyliin "N.N ei ole enää Jehovan todistaja", mikä olisi niin sanotusti "hengellinen" erottaminen "seurakunnasta". Todistajathan eivät vaadi "hengellisesti" todistajana pitämiltään kuulumista uskonnolliseen yhdyskuntaan. Minua pidetään ns. poisjääneenä. Minua ei karteta, koska pitävät minua "hengellisesti" veljenään.

Haluaisin kysyä: Kuulunko edelleen kuitenkin jotenkin Jehovan todistajiin ja jos niin millä mittarilla? Olenko edelleen mahdollisesti jonkin seurakunnan jäsen virallisesti (ja mitä se sitten tarkoittaakaan) vai onko jäsenyyteni enää vain ns. "hengellinen"?

Koskaan en ole allekirjoittanut mitään paperia, jossa liityttäisiin johonkin seurakuntaan (paitsi siis vanhempani liittivät aikoinaan minut yhdyskuntaan, josta siis olen jo eronnut). Toisaalta eräs vanhin sanoi, että kuulun "erään kaupungin erään kaupunginosan seurakuntaan". Millä perusteella he siis näin sanovat? Onko Jehovan todistajilla joku käytäntö (ja onko se juridinen toimi), jonka mukaan he ottavat ja poistavat seurakunnan virallisia jäsenyyksiä, vai onko tällainen touhu kokonaan ns. "hengellistä" puhetta.

Jos olen virallisesti jäsen, mikä on ollut se tapahtuma, jossa minut on liitetty ko. seurakuntaan? Oliko se 1) ensimmäisen kenttäpalvelusraportin jättäminen, 2) allekirjoitus, jolla annoin luvan em. tietojen keräämiseen vai 3) kasteella käyminen?


Voisiko joku, joka OIKEASTI tietää, vastata tähän. Kiitän

[Lehtiveli]

Juridisesti olet eronnut seurakunnasta.

Jehovan todistajien sääntöjen mukaan et ole. Sen näkee jo siitä ettei sinua karteta. Eli jos haluat tehdä täydellisen pesäeron niin kirje seurakuntaan on pakollinen.

Korostetaan nyt kuitenkin vielä että suomen lain mukaan et siis kuulu Jehovan todistajiin, se on yleensä melko tärkeä mittari suomessa asuttaessa.

[Jaakob]

Itse olen samassa tilanteessa ja se on mielestäni melko optimaalinen. Virallisesti ja omasta mielestäni en ole Jehovan todistaja, mutta siltikään heidän ei tarvitse minua karttaa

"Virallisen" erokirjeen lähettämistä en ole edes harkinnut, sillä se olisi jt-järjestelmän tunnustamisen merkki.

[Turhapuro]

Väestörekisteriin ilmoittaminen on mielestäni hyvä tapa, kun muuttaa kantaa mihin haluaa kuulua. Itse huomasin kirjeen lähetettyä aikaisin, ennen palvelusvuoden päättymistä, että se noteerattiin vasta pari kuukautta palvélusvuoden päättymisen jälkeen. Kivaa numeroiden kaunistamista. Nyt jälkeenpäin olisin ilmoittanut vain väestörekisteriin.

Oli ihan hassua kuunnella "oletko aivan varma" kysymyksiä puhelimessa... V..tu ne soitot oli kyllä p.rse.estä! Ei kannata lähettää erokirjettä! Helpompaa erota väestörekisterin kautta ilman tyhmiä kysymyksiä. Niille ei kannata selittää edes omaa eheytynyttä näkemystä! Niillä on silmät sokeat ja korvat kuurot, jos luovut "tutuudesta"... tosiasiassa kun näet totuuden ja ymmärtää sen kaiken "hapatuksen" niin... Jumala minut repiköön, jos olen väärässä.

[Vieras]

Itse olen samassa tilanteessa ja se on mielestäni melko optimaalinen. Virallisesti ja omasta mielestäni en ole Jehovan todistaja, mutta siltikään heidän ei tarvitse minua karttaa

"Virallisen" erokirjeen lähettämistä en ole edes harkinnut, sillä se olisi jt-järjestelmän tunnustamisen merkki.

No huh huh sentään. Erokirjeen lähettämättä jättäminen mainitsemastasi syystä on pelkkää henkistä pelkuruutta kohdata tekemänsä valinnan, jehovantodistajuuden jättämisen, seuraukset.

Sellainen "eronnut", joka ei ole erokirjettä lähettänyt tai muutoin ilmaissut seurakunnalle tai sen vanhimmille tahtoaan erota, ei ole koskaan jehovantodistajista eronnutkaan, tämähän on täysin selvää.

Jehovantodistajatkin pitävät tuollaista ihmistä vain vähän vässykkänä ja henkisesti heikkona ihmisenä sekä "hengellisesti toimettomana" mutta kuitenkin vielä jehovantodistajien jehovaan uskovana ja jehovantodistajuutta totuutena pitävänä. Mutta sehän sopiikin heille, jotka ovat tämän vaihtoehdon valinneet.

Eroaminen tiedonannolla seurakunnalle on selvä ja suoraselkäinen tapa päättää ajanjakso joka alkoi siitä, kun meni kasteelle ja ainut tapa erota jehovantodistajista. Maistraattien merkinnät ovat täysin yhtä tyhjän kanssa eivätkä ne jehovantodistajia kiinnosta.

[Jaakob]

Jotkut voisivat pitää myös anonyymina huutelua henkisenä pelkuruutena

Minun kantani todistajuuteen on laajalti tiedossa sekä seurakunnissa että niiden ulkopuolella.

[Vieras]

Jotkut voisivat pitää myös anonyymina huutelua henkisenä pelkuruutena

Laitahan sitten nimesi näkyville ja lakkaa olemasta "henkinen pelkuri" niiden joidenkin mielestä.

Minun kantani todistajuuteen on laajalti tiedossa sekä seurakunnissa että niiden ulkopuolella.

Niinkö? Kerro lisää?

[Jaakob]

Jotkut voisivat pitää myös anonyymina huutelua henkisenä pelkuruutena

Laitahan sitten nimesi näkyville ja lakkaa olemasta "henkinen pelkuri" niiden joidenkin mielestä.

Vieras on hyvä ja rekisteröityy sekä laittaa oman nimensä näkyviin, kyllä minä laitan sitten omani.

edit: sen verran pitää huomauttaa että olen tähän asti valinnut ikäänkuin kasvottomana pysymisen ihan omien vanhempieni vuoksi jotka molemmat ovat aktiivisia todistajia. Tiedän että pois jäämiseni tuottaa heille tuskaa jo nyt ja vaikka tuskalla ei olekaan todellista perustetta, se ei sitä vähennä.

[kyrillos]

Itse olen samassa tilanteessa ja se on mielestäni melko optimaalinen. Virallisesti ja omasta mielestäni en ole Jehovan todistaja, mutta siltikään heidän ei tarvitse minua karttaa

"Virallisen" erokirjeen lähettämistä en ole edes harkinnut, sillä se olisi jt-järjestelmän tunnustamisen merkki.

No huh huh sentään. Erokirjeen lähettämättä jättäminen mainitsemastasi syystä on pelkkää henkistä pelkuruutta kohdata tekemänsä valinnan, jehovantodistajuuden jättämisen, seuraukset.

Sellainen "eronnut", joka ei ole erokirjettä lähettänyt tai muutoin ilmaissut seurakunnalle tai sen vanhimmille tahtoaan erota, ei ole koskaan jehovantodistajista eronnutkaan, tämähän on täysin selvää.

Jehovantodistajatkin pitävät tuollaista ihmistä vain vähän vässykkänä ja henkisesti heikkona ihmisenä sekä "hengellisesti toimettomana" mutta kuitenkin vielä jehovantodistajien jehovaan uskovana ja jehovantodistajuutta totuutena pitävänä. Mutta sehän sopiikin heille, jotka ovat tämän vaihtoehdon valinneet.

Eroaminen tiedonannolla seurakunnalle on selvä ja suoraselkäinen tapa päättää ajanjakso joka alkoi siitä, kun meni kasteelle ja ainut tapa erota jehovantodistajista. Maistraattien merkinnät ovat täysin yhtä tyhjän kanssa eivätkä ne jehovantodistajia kiinnosta.

olette molemmat toki oikeassa.
mikä nyt sitten on hyvä? jos haluaa olla tekemisissä todistaja-sukulaisten ja todistaja-ystävien kanssa niin sitten lienee viisainta erota vain maistraatin kautta - mikäli pitää arvossa em. suhteita.
jos taas haluaa katkaista välit koko poppooseen (ehkä muutamia ennakkoluulottomia todistaja-ystäviä lukuunottamatta) on viisasta kirjoittaa mainittu erokirje seurakunnalle.

meitä on niin monessa tilanteessa; eikä toisaalta historiaansa saa pyyhittyä pois millään kirjeellä.

sen sanon itse että on ollut uskomattoman arvokas kokemus päätyä seurakunnasta eronneen asemaan, yksi elämäni arvokkaimmista oppitunneista. -on ollut erittäin mielenkiintoista kokea; nähdä ja kuulla ent. ystävien reaktiot vartiotornin paineessa.

niin tai näin -elämä jatkuu. joka päivä tapaa uusia ihmisiä; sekin on ollut arvokasta -tutustua ennakkoluulottomasti uusiin ihmisiin ja asioihin.

[Ketjun aloittaja]

Itse olen kallistunut myös Jaakobin kannalle. Todistajat saavat tietää, etten usko heidän oppeihinsa, jos asiaa minulta kysyvät. Mutta erokirje seurakunnalle ei tarkoittaisi faktisesti mitään muuta kuin pyyntöä, että minua kartetaan. Miksi minä sitä pyytäisin? He saavat itse tehdä sen päätöksen, jos haluavat.

Maistraatti-ilmoitus on ainoa, joka on ihmisen omassa hallinnassa. Mutta jos jätän seurakuntaan erokirjeen, se voidaan tulkita miten milloinkin riippuen sen hetken valosta. Mikäänhän ei heitä esim. estäisi pitämästä minua sen jälkeenkin edelleen todistajana tai vaikkapa nimittämästä vanhimmaksi. Kastavathan mormonitkin kuolleita ihmisiä "jäsenikseen". Uskonnonharjoittavat voivat aina nimetä joka tapauksessa sinut miksi vaan omassa jargonissaan. Erokirje seurakuntaan on minustakin alistumista heidän todellisuutensa. Ymmärrän tietysti, jos joku pitää kirjettä selkärankaisuutena. Voi se sitäkin olla, riippuu näkökulmasta.

[hijt]

Ja kun se touhu on niin kamalan ulkokultaista. Vaikka miten huonosti käyttäytyisit (siis ihan tavallisellakin mittapuulla) ja se olisi suht yleisesti tiedossakin srk:laisten keskuudessa, sinua saa tervehtiä ja sinun kanssasi voi olla tekemisissä. Kunnes lavalta ilmoitetaan "se ja se ei ole enää jehovantodistaja". Siihen loppuu kaikki, ihan sama vaikka sen jälkeen eläisit kuinka mallikkaasti, ei auta. Ihan senkin takia on ihan perusteltua välttää srk:n vaatimaa eroamista/oikeuskomiteaa, jospa se olisi edes pieni piikki siihen suuntaan.

Itse esimerkiksi vietin ne kaikkein hurjimmat vuoteni nimenomaan jt-statuksen omaavana, eikä se kellekään ollut minkäänlainen este olla kanssani tekemisissä. Kun taas nyt kun olen ns. "rauhoittunut" on tilanne yllättäen ihan eri, johtuen tietysti siitä että olen erotettu. Hemmetin hipokriitit...

[sirpa-leena]

Koko menettely vaikuttaa ihan kummalliselta. Äkkiä aatellen luulisi, että maistraattiin kautta eroaminen olis jonkun sortin "luopioteko"???? Tässä se nyt nähdään "valmennetun" omantunnon kommervenkit ja kiertotiet. Ehkä he ovat itsekin väsyneet karttamissääntöihin ja näin yritetään löytää ulospääsy?

Minun kohdallani ei kyllä kirjekään riittänyt, vaikka siinä mainitsin, ettei tarvitse ottaa enää yhteyttä, sen kun erottavat. Lähdin muuhun maahan muutamaksi viikoksi, että pöly olisi laskeutunut. Eivät erottaneet ennen kuin olin ottanut delegation vastaan, siis matkan jälkeen. Piti kuulemma toimia niin. No, mukava matka minulla kuitenkin oli.

[Vieras]

Maistraatti-ilmoitus on ainoa, joka on ihmisen omassa hallinnassa. Mutta jos jätän seurakuntaan erokirjeen, se voidaan tulkita miten milloinkin riippuen sen hetken valosta. Mikäänhän ei heitä esim. estäisi pitämästä minua sen jälkeenkin edelleen todistajana tai vaikkapa nimittämästä vanhimmaksi.

Olet väärässä. Kirjeellä seurakuntaan eroaminen on täysin yhtä virallinen ja "ihmisen hallinnassa" oleva tapa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta kuin maistraatti-ilmoituskin.

Uskonnonvapauslakisanoo:

Henkilön, joka tahtoo erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, tulee ilmoittaa eroamisesta kirjallisesti yhdyskunnalle tai maistraatille. Henkilö katsotaan eronneeksi siitä päivästä lukien, kun yhdyskunta tai maistraatti on saanut eroamisilmoituksen.'

Uskonnollisen yhdyskunnan tulee välittömästi ilmoittaa yhdyskunnan jäseneksi otetut ja yhdyskunnalle eroamisilmoituksen tehneet henkilöt väestötietolaissa tarkoitettuun väestötietojärjestelmään

Lain mukaan jäsenyys lakkaa erokirjeeseen, joten voit siis hylätä mielessäsi kehittelemät teoriat.

Uskontokunta ei voi myöskään tuollaista eronnutta nimittää vanhimmaksi (joka on uskontokunnan paikallisyhteisön eli seurakunnan virallinen edustaja). Typerää edes väittää moista. Kyseessä olisi kunnianloukkaus ja mahdollisesti henkilötietolain ja uskonnonvapauslain rikkominen.

Erokirje seurakuntaan on minustakin alistumista heidän todellisuutensa. Ymmärrän tietysti, jos joku pitää kirjettä selkärankaisuutena. Voi se sitäkin olla, riippuu näkökulmasta.

Kirje tai muu ilmoitus seurakuntaan on suoraselkäisyyttä ja pelkkä maistraatti-eroaminen on niille jotka myös muussa elämässä pelkäävät kertoa ratkaisuistaan ja päätöksistään muille sekä kantaa päätösten seuraukset.

[Johanneksen poika]

Minun kohdallani ei kyllä kirjekään riittänyt, vaikka siinä mainitsin, ettei tarvitse ottaa enää yhteyttä, sen kun erottavat. Lähdin muuhun maahan muutamaksi viikoksi, että pöly olisi laskeutunut. Eivät erottaneet ennen kuin olin ottanut delegation vastaan, siis matkan jälkeen. Piti kuulemma toimia niin.

Seurakunnan vanhimmilla ei ole oikeutta ottaa yhteyttä erokirjeen kirjoittajaan tai maistraatin kautta eronneeseen. Veikko Leinonen oli mukana "ekumeenisessa" porukassa, kun Suomessa laadittiin "eettisiä periaatteita". Siinä asiakirjassa on nimenomaan maininta, ettei eronneen tarvitse alistua mihinkään kyselyihin erokirjeen johdosta.

Uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet

Katso kohta 7.

[pahkeinen]

No huh huh sentään. Erokirjeen lähettämättä jättäminen mainitsemastasi syystä on pelkkää henkistä pelkuruutta kohdata tekemänsä valinnan, jehovantodistajuuden jättämisen, seuraukset.

Sellainen "eronnut", joka ei ole erokirjettä lähettänyt tai muutoin ilmaissut seurakunnalle tai sen vanhimmille tahtoaan erota, ei ole koskaan jehovantodistajista eronnutkaan, tämähän on täysin selvää.

Jehovantodistajatkin pitävät tuollaista ihmistä vain vähän vässykkänä ja henkisesti heikkona ihmisenä sekä "hengellisesti toimettomana" mutta kuitenkin vielä jehovantodistajien jehovaan uskovana ja jehovantodistajuutta totuutena pitävänä. Mutta sehän sopiikin heille, jotka ovat tämän vaihtoehdon valinneet.

Eroaminen tiedonannolla seurakunnalle on selvä ja suoraselkäinen tapa päättää ajanjakso joka alkoi siitä, kun meni kasteelle ja ainut tapa erota jehovantodistajista. Maistraattien merkinnät ovat täysin yhtä tyhjän kanssa eivätkä ne jehovantodistajia kiinnosta.

Olen törmännyt Jehovan todistajaksi kääntyneitä, jotka ovat eronneet kirkosta pelkän maistraatin ilmoituksen kautta. Nämä siis ovat edelleen henkisesti heikkoja ja vössyköitä luterilaisia?