Sannan vanhemmat kielsivät Sannaa kutsumasta heitä äidiksi ja isäksi

[Johanneksen poika]

Kuva: Pixabay

YLE Radio Suomi Hämeessä oli lauantaina 16.03.2019 kello kymmenestä alkaen entisen Jehovan todistajan Sanna Halisen haastattelu. Haastattelijana toimi Lauri Rautavuori.

Sanna Halinen syntyi Jehovan todistaja -perheeseen. Lapsuudessa hän pelkäsi demoneja. Sanna kertoo, millaisen opetuksen hän sai demoneista:

Jehovan todistajat opettaa aika vahvasti lapsille, että jos teet jotain pahaa, niin sitten on Saatana, joka voi vaikuttaa demonien kautta, ja demonit voi sitten riivata monenlaisia esineitä kuten esimerkiksi vääriä leluja, joilla ei saa leikkiä.

Toimittaja totesi tähän, että demonit ovat hyvin konkreettisia olioita.

Sanna mainitsi erään lelun. Se oli kirpputorilta ostettu posliininen musta spanielikoira. Hän pelkäsi sitä unissaan niin paljon, että hän jossain vaiheessa laittoi sen kaappiin. Koska hän uskoi niin voimakkaasti siihen, hän lopulta heitti sen roskiin. Sen jälkeen painajaiset loppuivat hetkeksi. Sanna oli tuolloin oman arvionsa mukaan noin 8- tai 9-vuotias.

Lue lisää ja kuuntele koko haastattelu tämän linkin kautta.


Kuva: Pixabay

[Weathertop]

Sanna mainitsi erään lelun. Se oli kirpputorilta ostettu posliininen musta spanielikoira. Hän pelkäsi sitä unissaan niin paljon, että hän jossain vaiheessa laittoi sen kaappiin. Koska hän uskoi niin voimakkaasti siihen, hän lopulta heitti sen roskiin. Sen jälkeen painajaiset loppuivat hetkeksi. Sanna oli tuolloin oman arvionsa mukaan noin 8- tai 9-vuotias.

Itse vaadin lapsena vanhempiani viemään ison osan pehmoleluistani kellariin, koska uskoin niissä olevan jotain demonista. Koin niihin liittyvät painajaiset demonien tunkeutumiseksi uniini. Pelkäsin monia näistä leluista vielä teini-ikäisenä.

Jehovan todistajien lasten lapsuudessa on harvoin mitään oikeasti tervettä ja normaalia.

[Lottopallo]

Kyllä sitä itsekin tuli lapsena demoneita pelättyä. Suurelta osin vaikutti seuran julkaisuista luetut "tositarinat" demonien kanssa kamppailleista siskoista ja veljistä. Seurakunnassa oli myös yksi vanhin joka näki pahoja henkiä tyyliin vessapaperiarkkien kuvioinneissakin. Lähempänä aikuistumisen kynnystä aloin ottamaan ihan kovalla kädellä selvää demonien olemassaolosta. Siedätyshoito tehosi, koska yksi aiheeton pelonaihe oli selätetty. Seura-ajoilta jäi kyllä personal demonseja. Ne jaksava toisinaan riivata kahden vuosikymmenen jälkeenkin

[Voimantorni]

Seurakunnassa oli myös yksi vanhin joka näki pahoja henkiä tyyliin vessapaperiarkkien kuvioinneissakin.

Melko lailla vaikeaksi käy kyllä lahkolaisen elämä tässä maailmassa, jos ei enää voi paskallakaan käydä ilman demonipelkoa.

Mutta tämä on kyllä sinänsä kiinnostava ryhmädynaaminen ilmiö: aina on porukassa niitä, jotka haluavat alleviivata ja kultivoida yhtisön säännöt voimakkaammin kuin toiset. Niitä, jotka suureen ääneen ovat ilmoittamassa muille, kuinka juuri he ovat toteuttamassa tuota Yhteistä Ideaalia täydemmin kuin toiset.

Liekö tuokin mainitsemasi vanhin alitajunnassaan järkeillyt, että jos hän kykenee huomaamaan tällaisen "hengellisen vaaran" siellä, missä useimmat muut lauman jäsenet eivät sellaista huomaa, täytyy hänen silloin olla poikkeuksellisen hyvä paimen Jumalan laumalle. Hereillä oleva Vartiomies!

[Voimantorni]

Ketjun varsinaiseen aiheeseen todettakoon, että Sannalle suuret kiitokset julkisuuteen tulosta! Lahkosta irtautuminen vaatii todella paljon henkisiä voimia. Erityisesti silloin, kun irtautuja on itse syntynyt Jt-perheeseen. Erittäin hienoa kuulla, että Sanna on löytänyt tiensä ulos tästä lahkosta. Aivan ehjänä ei sieltä kukaan selviä, mutta sanovat arpien olevan eletyn elämän merkkejä.

No, vapauden hinta on harvoin liian suuri. Ja siksi sitä vapautta yleensä osaa arvostaakin jälkeenpäin. Sen jälkeen, kun kahleista on päässyt irti.

Haastattelussa tuli esiin se, miten Sannan vanhemmat liittyivät aikuisina Jehovan todistajiin. Tätä ennen he olivat eläneet nk. "maailmassa". Tämä kuulosti varsin tyypilliseltä kuviolta.

Itselleni kävi ehkä hieman samoin kuin heille; 1990-luvulla täysi-ikäiseksi tultuani muuttin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Jehovan todistajien idealistiset (ja kieltämättä varsin ammattimaisesti laaditut) mainospuheet alkoivat upota, ja niinpä tuttavan "lievällä avustuksella" tulin lopulta parikymppisenä liittyneeksi organisaatioon. Kesti kymmenisen vuotta, ennenkuin minulle alkoi valjeta, että kyseessä on amerikkalaisen kirjapainobisneksen harjoittama vedätys, ei Totuus. Ei edes totuus.

Tässäkin Sannan perheen tapauksessa tulee raadollisesti esiin se, kuinka tällaiset Ainoat Oikeat Totuudet aiheuttavat ihmisille sanomattomasti pahaa. Sekä suoranaisesti, että välillisesti. Vaikka läheisiään karttavat ihmiset tekevät pahaa, he ovat samalla itsekin kulttimaisen manipuloinnin uhreja.

Normaalit ihmiset eivät katkaise välejä läheisiinsä vain siksi, että näillä on erilaisia uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä. Mutta Jumalan nimessä puhuva lahko saa normaalitkin ihmiset toimimaan tavalla, joka aiheuttaa karttamiensa ihmisten lisäksi heille itselleenkin epätietoisuutta ja tuskaa.

He tietysti kuvittelevat tekevänsä Moraalisesti Oikein, mutta juuri tämä ajatus onkin se kaikkein vaarallisin. Kuten maailmanhistoria on meille osoittanut. Tuhat vuotta vanha ajatus osuu valitettavan oikeaan: "The road to hell is paved with good intentions"

[Voimantorni]

Toimittaja totesi tähän, että demonit ovat hyvin konkreettisia olioita.

Aivan. Jehovan todistajien opissa "demonit" eivät ole ainoastaan mielensisäisiä, psykologisia hahmoja, kuten C. G. Jung kirjoitti. Ne eivät ole vain ihmisen vääriä mielihaluja, vaan kyse on aivan konkreettisesta pelotteesta. Tähän monet Jt-lapset on saatu uskomaan.

Ainoa suoja villien ja kaoottisten demonien hyöäkkäyksille on Jehovan seurakunta, ja ennen kaikkea tämän seurakunnan vanhimmiston ohjaus. Toisin sanoen: ole tottelevainen lahkolle, niin saattaa olla, että selviät tällä erää... (Sefanja 2:3)

Tällaiset pelotteet pyrkivät ohjaamaan Jt-lasten ja nuorten käyttäytymistä, mutta ennenkaikkea sitouttamaan heidät lahkon lipun alle. Demonit ovat Jehovan todistajalle sama asia kuin Harmagedon tai Jehovan epäsuosion pelko. Muissa uskonnoissa helvetinpelko on aivan yhtä todellista, ja ajaa samaa asiaa kuin Jt-lahkossa edellämainitut opinkappaleet.