Jehovan todistajat ja itsemurhat

[Kletos]

Palasin eilen ajatuksissani ja blogitekstissäni vuoden 2017 kirjani Pyhät, pahat ja pelokkaat aiheeseen. Sain kyseistä kirjaa varten 47 haastattelua, joista suurin osa, 23 oli todistajataustaisia.
Kirja käsittelee hengellisyyteen liittyviä pelkoja, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuuta.

Eilisessä Hesarissa oli juttu itsemurhista, niistä joissa on käytetty junia avittamaan hengenlähtöä. Aloin muistella haastatteluaineistoani. Sielläkin taisi olla mainintoja junista.

Niinpä etsin aineiston, kävin läpi saamani kirjeet ja juna mainittiinkin peräti viisi kertaa, viidessä eri kirjeessä. Eräs asia kiinnitti huomioni. Kaikki kokemukset, siis aivan joka ikinen junamaininnoista löytyi jt-taustaisen kirjeestä.
Yhdessä tapauksessa tiedettiin todistajan hypänneen junan alle. Neljässä muussa kirjeessä kerrottiin omista itstuhoisista ajatuksista, jotka liittyivät juurikin juniin.

Kirjaan tuli haastatteluja siis myös yhdeksän muun uskonnollisen ryhmän jäseneltä. Niissä ei ollut ainuttakaan mainintaa junista, en ainakaan pikaisesti etsimällä löytänyt. Muutoinkin itsetuhoiset ajatukset vaikuttavat olevan ominaisia juuri todistajataustaisille. Samoin hengelliset pelot, ahdistus ja uskontoon liittyvät painajaiset.

Mitä tämä kertoo järjestöstä?

Jos haluat lukea blogikirjoitukseni tästä aiheesta tai kommentoida kirjoitustani, teksti löytyy täältä:
http://hitaitaraapaisuja.blogspot.com/2 ... at-ja.html

[mymmeli]

Hei Kletos!

En todellakaan ole mikään mielenterveyden alan ammattilainen ja nämä ajatukset perustuvat omiin kokemuksiini jehovan todistajuudesta. Olen siis itse eronnut jehovan todistajuudesta reilu 10 vuotta sitten. Minulla itselläni on myös kokemusta noista kuolema-ajatuksista ja ahdistuneisuudesta.Eron jälkeen itsemurha-ajatukseni voimistuivat ja hakeuduin terapiaan. Itse ajattelen, että omalla kohdallani pelkkä jehovan todistajuus ei aiheuttanut kuolema-ajatuksia vaan siihen liittyi traumaattisia kokemuksia jehovan todistajuuden lisäksi. Jehovan todistajuuden ongelma on mielestäni se, että ihmisellä itsellään ei ole omia näkemyksiä tai tunteita asioista. Kaikki vastaukset elämääsi tulevat sinun ulkopuoleltasi joko seurakunnan, raamatun tai seuran kirjallisuuden kautta. Vasta jehovan todistajista eron jälkeen olen oppinut käsittelemään vastoinkäymisiä ja tunteita.

[YksinäinenSusi]

Löytyisikö ratkaisu armosta ja armahtamisesta, anteeksi antamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta niin että sisaria ja veljiä rakastettaisiin heidän itsensä vuoksi eikä heidän suoritustensa perusteella?

Tällainen suuntaus jo löytyy uskontojen markkinoilta. Jehovantodistajat eivät voi olla kuten muut uskonnot.

Jehovantodistajien järjestö haluaa korostaa lähimmäisenrakkautta eri tavalla kuin muut uskonnot erotakseen niistä mahdollisimman paljon.

Lähimmäisenrakkaus tarkoittaa jehovantodistajille kenttäpalveluksen suorittamista joka on myöskin samalla heidän jumalansa Jehovan palvelusta ja vielä lisäksi sopivasti rekrytointi toimintaa(uusien jt-jäsenten värvääminen).

Voisiko lähimmäisenrakkaus saada enää tehokkaampaa tulkintaa? Mutta siitä puuttuu lämpö ja aito ihmisistä välittäminen.
Tuota jehovantodistajien järjestön konfiguroimaa lähimmäisenrakkautta suoritetaan pääasiassa harmagedonin pelosta ja myöskin demonien pelosta. Jehovan suojelun puuttuessa tulevat demonit ja vääntelevät hellan nupit kaakkoon ja talosi palaa. Uskallatko poistua hellasi äärestä jos olet pahoittanut Jehovan mielen?

Jehovantodistajien uskonto ei missään tapauksessa sovi henkisesti vähääkään epävakaille. Pelot estävät kriittisen ajattelun, koska ne ovat demonien panemia ajatuksia. Et voi luottaa edes omiin ajatuksiisi, elleivät ne ole vartiotornin mukaisia.

Minä olen tarkkaavaisuus- ja kehityshäiriöinen. Jehovantodistajuus oli minulle helvetti.

Minua auttoi kirjojen lukeminen vaikka sekin on lähes tavaamista ja erittäin hidasta. Kun joku normaali ihminen lukee jonkin 300 sivuisen seikkailuromaanin vuorokaudessa, niin minulla siihen vierähtää vähintää 2 kuukautta.

[mymmeli]

Totta on myös se, että kartetuksi joutuminen voi nostattaa itsetuhoisia ajatuksia mieleen. Totaalinen yksinäisyys on raskasta ja todistajuuteen on kuulunut vahva yhteisöllisyys. Eroaminen tai erotetuksi joutuminen saa aikaan sen, että menetät nuo sinun todistajuusaikaiset ihmissuhteesi. Lisäksi ainakin itse koen, että perhesuhteet eivät ole eron jälkeen luontevat vaan lähinnä velvollisuudentuntoiset. Se on surullinen asia, jos perhesuhteet eivät ole tasapainossa ja kunnossa. Kartetuksi joutuminen nostattaa vahvoja negatiivisia tunteita pintaan. Toisaalta sitä toki on helpottunutkin, että ei tarvitse enää suorittaa uskontoa. Suru perheen menetyksestä on iso asia. Tasapainoista olisi se, että perheeeen olisi luontevat välit.

Jehovan todistajuudessa ihmisellä yksilönä omine ajatuksineen ja tunteineen ei ole mitään merkitystä vaan sillä, että toteuttaa jumalan tahtoa ja toimii seuran ohjeiden mukaisesti.

[Weathertop]

Veri-itsemurhat pitäisi myös luokitella ihan kirjaimellisiksi itsemurhiksi, koska sitähän ne ovat.

[Syväkurkku]

Jokainen tapaus missä Jehovan todistajien julma erottamis- ja karttamiskäytäntö johtaa itsemurhaan on liikaa ja todella surullista. Muutama viikko sitten näin kävi jälleen. Asiaan liittyvää keskustelua tässä Reddit ketjussa.

Alla liikuttava video itsemurhan tehneestä tytöstä.