Turun Yliopisto, kuva: Wikipedia
Turun yliopistossa julkaistiin joulukuussa 1990 167-sivuinen pro gradu -tutkielma, jossa käsiteltiin uskonnollista painostusta. Tutkielmaan oli haastateltu suurta joukkoa ihmisiä, joiden uskonnollinen tausta vaihteli. Informanteista kuudella oli Jehovan todistajat -tausta.
Tutkimuksessa tuodaan tapauskertomusten avulla esille yksittäisten henkilöiden kokemuksia uskonnollisesta painostuksesta.
Painostuksen yleisimmät toteuttamistavat informanttien kokemusten mukaan ovat seuraavat: oman ajattelun kieltäminen, henkilökohtaisten asioiden uteleminen, pakollinen osallistuminen seurakunnan tilaisuuksiin, mielipiteiden vaientaminen, vapaa-aikaan, harrastuksiin ja ulkonäköön puuttuminen, ystävyyssuhteiden katkaiseminen, helvetillä tai kadotuksella uhkaaminen, vanhimmiston puhuttelun vaatiminen, seurusteluun, ystävien valintaan, persoonaan ja tunteiden esille tuomiseen puuttuminen.
Muutama ote gradusta:
1) Tapaus Maija A.
Kun uskonnollinen varmuus vaihtuu epäuskoksi, ihminen joutuu käymään valtavan henkisen taistelun. Jehovantodistajuus pyritään sitomaan järkeen ja loogisiin perusteluihin. Kun vuosien mittaan rakennettu oppijärjestelmä pettää, tunteet eivät heti seuraa mukana. Ihminen pelkää luonnostaan kuolemaa. Luonnollisen kuoleman jälkeen voidaan uhata vielä toisella kuolemalla, joka on lopullinen. Tällaisessa tilanteessa sitä on kuin tyhjän päällä, sanoo Jaakko, Maijan aviomies.
Uskonnosta lähtevän kriisi on Maijan mukaan aivan valtava. Maija vertaa uskonnosta luopumista mihin tahansa menetykseen. "Ensin tulee sokkivaihe; minäkin riehuin ja huusin, koska sisäinen ristiriita oli niin voimakas. Sen jälkeen tulee suru, jolloin tajuaa tilanteen olevan totta ja alkaa hiljalleen hyväksyä muutoksen. Vasta tämän läpikäytyään alkaa vähitellän etsiä uuttaa paikkaa elämässä."
2) Tapaus Matti M.
Matti eli jatkuvan pelkotilan vallassa: hänen tunteensa olivat vielä kiinni Jehovan todistajien opissa, ja hän odotti kuulevansa, kuinka lähellä maailmanloppu nyt on. Pelko maailmanlopusta vaikutti Matin elämään muulloinkin. Hän mietti monesti, miten pitäisi elää, ettei tuhoutuisi lopun tullessa. Monien vuosien mukanaolo Jehovan todistajissa oli vaikuttanut häiritsevästi hänen tunne-elämäänsä. Hän ei pystynyt elämään elämäänsä sillä tavalla, kuin olisi itse halunnut. Matti vertaa tilannetta tautiin, joka pitää häntä jatkuvasti pihdeissä.
Jehovan todistajien oppi pitää Mattia edelleenkin joillakin alueilla otteessaan, ja Matti sanookin, että hänellä on työtä tunne-elämänsä selvittämisessä koko loppu elämäksi. Jehovan todistajien piirissä häntä ei koskaan valmistettu elämään tätä elämää, vaan häntä valmistettiin johonkin tulevaan.
3) Tapaus Holger R.
Holger kokee, ettei hän ollut mikään erityistapaus, joka on joutunut uskonnollisen painostuksen kohteeksi Jehovan todistajien taholta; saman kokevat kaikki, jotka oppivat huomaamaan, että heitä on eksytetty ja ruokittu pääasiassa tyhjillä toiveilla. Kaikkein pahinta painostusta Holgerin mielestä oli vapaan ilmaisun kieltäminen. Myös ystävyyssuhteiden välitön katkeaminen oli erottamisen seuraus. Holgerin mukaan Jehovan todistajat heittävät ihmisen pois arvottomana henkipattona ikään kuin iankaikkisen elämän saavuttaminen olisi heidän taskussaan. Holger selvisi kuitenkin kokemustensa tunnevaikutuksista melko nopeasti tutkimalla asioita älyllisesti.
4) Tapaus Sakari L.
Sakari ei koskaan ollut kirjallisesti eikä suullisesti pyytänyt päästä mukaan Jehovan todistajiin, mutta silti hänelle soitettiin puhelimitse ja sanottiin, että hänet on erotettu. Sakarin mielestä Vartiotorniseura on ihmeellinen järjestö, kun he erottavat keskuudestaan sellaisen, joka ei ole heihin virallisesti koskaan kuulunutkaan, vaikka tavallaan Sakari ensin oli itse eronnut näiden "pahantekijöiden" seurasta.
Sakari kokee olevansa uskonnon uhri, koska häntä ovat hakanneet ja aiheettomasti syyttäneet uskovaisiksi tunnustautuneet henkilöt. Sen sijaan hän ei pidä itseään aivopesun uhrina, vaikka hänen sukulaisensa, jotka eivät ole Jehovan todistajia, ovatkin näin väittäneet. Sakari oli omasta tahdostaan mukana Vartiotorniseurassa, vaikka hän kokikin monet elämäntapaan liittyvät asiat siellä painostavina.
5) Tapaus Lilja A.
Liljaa kohtaan suunnattiin monenlaista painostusta. Hänen äitinsä ja muutamat seurakunnan edustajat uhkailivat häntä. Eräs sanoi Liljalle, että "hengestäs' pääset, jos et ole hiljaa" ja toinen sanoi, että "jos et ole hiljaa, joudut niin suurten vaikeuksien alle, että et varmasti selviä." Vähitellen Liljaa käytiin uhkaamaan myös seurakunnasta erottamisella, mikä tarkoittaa Jehovan todistajien piirissä henkistä kuolemantuomiota. Lilja tuli huomaamaan, että Vartiotorniseuralle raha on tärkeämpää kuin ihmisen henki.
Seurakuntalaiset pidetään kritiikittöminä, koska sanotaan, että järjestöä vastaan ei saa puhua eikä ajatella mitään pahaa. Liljan omassa seurakunnassa oli pari tällaista ihmistä ja Liljan mukaan heitä löytyy jokaisesta seurakunnasta.
Lilja itse kokee olevansa uskonnon uhri, koska hän on uhrannut aikaansa, voimiaan ja varojaan uskonnon hyväksi, vaikka ne kaikki olisivat olleet välttämättömiä hänen oman ja perheen hyvinvoinnin rakentamiseksi.
6) Tapaus Reino N.
Eräänä päivänä Reino oli jälleen lähetystyötä tekemässä. Hän tapasi miehen, jonka kanssa alkoi mielenkiintoinen keskustelu. Mies tunsi Raamatun hyvin ja se kiinnosti Reinoa. Hän huomasi myös saavansa itse uutta Raamattuun pohjautuvaa tietoa ja näin aikaisemmin saatu opetus alkoi horjua. Monien keskustelujen jälkeen Reino huomasi, että hänen tulee korjata opillisia käsityksiään, jos hän todella haluaa olla rehellinen itseään kohtaan ja kunnioittaa Raamattua Jumalan sanana. Reino vakuuttui siitä, että Vartiotorni johtaa ihmisiä harhaan. Kun hyvä ystäväperhe tuli käymään kylässä, Reino kertoi, mitä hän on Raamatusta löytänyt. Todistajaveli ei halunnut moista edes kuunnella, vaan toisteli jatkuvasti kysymyksiä "etkö usko, että tämä on se järjestö, jota Jehova käyttää" ja "etkö usko, että tämä on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, minkä kautta kaikki tieto tulee". Korkeintaan kolme päivää tämän vierailun jälkeen seurakunnan vanhin tuli Reinon kotiin "rakkaudellisesti auttamaan" ja ohjaamaan takaisin oikealle tielle. Rakkaudellisia auttamisia tuli enemmänkin vanhimpien taholta. Eräs henkilö jopa neuvoi Reinoa yksityisesti, että kyllä tässä järjestössä on monenlaisia ihmisiä ja ajatustapoja, ja kyllä kaikki menee hyvin, jos niistä ei suuremmin puhu. Reinoa yritettiin näin pitää hienovaraisesti hiljaa, ettei seurakunnassa olisi aiheutunut hämmennystä. Reino ei kuitenkaan suostunut vaikenemaan ja niinpä hänet kutsuttiin oikeuskomitean eteen kuulusteltavaksi.
Lue lisää täältä.
