Niin, en ollut siis vielä kunnolla murrosiässä kun muori hurahti lahkoon ja ukko kun ei ollut ikinä kotona (eikä siitä kyllä muutenkaan oikein roolimalliksi olisi ollutkaan), voitte varmaan arvata että kasvuympäristö oli vähintäänkin erikoinen ja poika on vähän rikki.
Kirkossa istumista ja koulun uskonnontunteja olen vihannut niin kauan kuin muistan. Kirkosta en kuitenkaan eronnut heti tilaisuuden tullen, vaan vasta 21-vuotiaana, kun kerran katsoin kunnolla peiliin ja tajusin että eihän tällä naamalla saa niin turhamaista naista että tarvitsisi sitä kirkkohääkorttia pitää hihassa.
Kun muutin omilleni toiselle paikkakunnalle opiskelemaan 20-vuotiaana, tuntui kun olisi vasta alkanut elävänsä. Oi sitä vapauden tunnetta kun ei tarvinnut koulusta tulla kotiin jossa ''kotihihhuli" rummuttaa elämänohjeita tai keittiössä häärätessään kuuntelee nauhoitettuja puheita niin kovaa että ikkunat kalkattaa.
Onneksi netin ja teidän luopioiden (;)) ansiosta olen suurinpiirtein kirjoilla siitä mitä tuo yksi huima puuhailee. Tuskinpa tuo ikinä järkiinsä tulee mutta ainakin saa aikaan mielenkiintoisia keskusteluja...