Lapsikaste on väärin?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Lapsikaste on väärin?

Viesti Kirjoittaja Witless »

Itse luulin Jehovan todistajana ollessani että lapsia ei kasteta kyseiseen uskontoon. Jokaisen kastettavan täytyy ymmärtää mitä on tekemässä, näin kerrottiin. Muistan kyllä itsekin nähneeni nuorena yhden 11-vuotiaan kastetun, mutta hän oli kuulemma "poikkeuksellisen kypsä ikäisekseen".

Satuin katsomaan YLE:n dokumentin Elävästä arkistosta ja hämmästyin näkemääni. Hakemalla osoitteesta yle.fi/elavaarkisto hakusanaa "Jehovan todistajat" löytyy materiaalia. Valitse "Usko Jehovaan" -niminen klippi ja pysäytä suunnilleen kohtaan 15:48. Kypsiä aikuisia kasteelle menossa?

Heti tämän kohdan jälkeen kypsät aikuiset kertovat omia ajatuksiaan kasteelle menostaan. :)

"...mutta päätöksensä hän on tietysti tehnyt vapaaehtoisesti, omasta halustaan."
If you think you understand quantum theory, you don't understand quantum theory.
- Richard Feynman
Marilyn
Viestit: 292
Liittynyt: 01.05.2007 15:14

Viesti Kirjoittaja Marilyn »

Olen samaa mieltä kanssasi. Vaikka Jehovan todistajat sanovat julkiskuvassansa, ettei lapsikastetta heillä ole, on se oikeasti olemassa.

Ne, jotka väittävät vastaan, vastatkaa seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka monta Jehovan todistaja perheeseen syntynyttä lasta tiedät, jota ei olisi painostettu liittymään Jehovan todistajiin?

Kuinka monta Jehovan todistaja perheeseen syntynyttä lasta tiedät, joka on hylätty, kun hän ei halua liittyä Jehovan todistajiin tai uhattu hylätä, jos lapsi on ollut tekemässä niin?

Eikö syntyminen Jehovan todistaja perheeseen tarkoitakin sitä, että sinun on liityttävä Jehovan todistajiin, ennemmin tai myöhemmin, tai sinut hylätään?

Miten kukaan voi väittää, ettei se tarkoita samaa kuin lapsikaste, kun lapsen uskonnollinen suuntautuminen päätetään hänen puolestaan jo syntyessään/lapsena?

Kirkon lapsikasteessa on vain yksi ero. Se on paljon armollisempi. Kirkon lapsikaste ei velvoita lasta mihinkään ennen rippikoulun jälkeistä konfirmaatiota. Sekin tarkoittaa vain sitä, että lapsi ymmärtää kirkon perusjutut. Senkin jälkeen on ihan ok erota kirkosta, jos tulee toisiin aatoksiin. Onhan meillä sentään uskonnon vapaus täällä Suomessa.

Jehovan todistajien lapsikaste sen sijaan velvoitaa pienet lapset istumaan hiljaa 5h/vko ja ravaamaan ovelta ovelle heti kun vain pystyssä pysyy. Ja karttamisella sekä Harmagedonilla muistetaan uhata joka käänteessä, ettei vaan jäisi epäselväksi kuinka käy jos jättää Jehovan todistajat. Onko siinä todellista vapautta valita vai onko se vain uhkailua ja pelottelua?

Itse en ainakaan voi sanoa menneeni kasteelle sen takia, että itse olisin halunnut sitä. En ymmärtänyt mitä se tarkoitti, sanoin niin, koska minun piti sanoa niin. Menin kasteelle, koska se kuului asiaan ja minun odotettiin tekevän niin. Lapsesta asti minulle oli tehty hyvin selväksi se, että kasteelle on mentävä. Eli minut oli kastettu jo syntyessäni.
Quidquid latine dictum sit, altum viditur.
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Marilyn kirjoitti:Menin kasteelle, koska se kuului asiaan ja minun odotettiin tekevän niin. Lapsesta asti minulle oli tehty hyvin selväksi se, että kasteelle on mentävä. Eli minut oli kastettu jo syntyessäni.
Vähän samoissa fiiliksissä itsekin pulahdin altaaseen. Vaikka minua ei koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä painostettu kasteelle, oli selvääkin selvempää, että se on se 'ainoa hyvä ratkaisu'. Toki myös armeijan harmaat motivoivat miehen alkuja 'edistymään'. Siviilipalvelus, linnareissu tai asepalveluksen suorittaminen tuottaa perheelle seurakunnassa statuksen alenemisen ja häpeän. Harva mopoikäinen nuorukainen uskaltaa asettaa perheensä tuollaiseen kurimukseen. Itsekin valitsin siviilipalveluksen vasta kun olin asunut vuosia omillani, jolloin näin vastaavani vain itsestäni seurakunnan edessä*.

Jos kasteasiaa tarkastellaan jehovantodistajien näkökulmasta, niin hehän hurraavat yhteen ääneen kuinka raamatullinen heidän käytäntönsä on verrattuna juuri Ev. lut kirkon vastaavaan. Kyse on naivista ja vastuuttomasta näkemyksestä. Tässä vaiheessa onkin hyvä täsmentää se, että luterilaisilla on vauvakaste ja vt-seuralla lapsikaste.

Naivin tuosta todistajien näkemyksestä tekee se, että mopoikäisellä jehovantodistajaperheessä kasvaneella teinillä ei ole yksinkertaisesti mitään muuta käsitystä elämästä, uskosta tai uskonnollisuudesta kuin vt-seuran esittämä. Eikä se ole kovinkaan objektiivinen tai rehellinen. Siihen kun ymppää vielä perheen kohtaaman häpeän kastautumatta jättämisestä, niin johan on kumma jos teiniä ei ala kaste kiinnostamaan.

Vastuuttoman vt-seuran mallisesta kastautumisesta tekee se, kun lapsella ei ole mitään muuta käsitystä elämästä, uskosta tai uskonnollisuudesta, annetaan hänen tehdä koko loppuelämäänsä koskeva päätös jota ei ole mahdollista perua koskaan :!: Vastuuttomuus tuossa käytännössä huipentuu kun tiedämme kuinka vt-seura käskee jäseniään suhtautumaan entisiin jäseniin - jopa epäilijöihin, jotka merkitään seurakunnassa ja nämä saavat osakseen seurakunnalta hyvin kylmäkiskoisen suhtautumisen. Kastautumisen merkitys ihmissuhteisiin ja koko elämään on niin totaalinen, ettei tuollaisen päätöksen tekeminen alaikäisenä ole missään nimessä järkevää.

Järkeväähän vt-seura ei siitä haluakaan tehdä, muutoin vt-seura noudattaisi raamatun ja Jeesuksen mallia ja kehoittaisi jäseniään kastautumaan kypsemmällä iällä maailmaa ja elämää enemmän nähneenä. Ennenkaikkea elämää itsenäisesti kokeneena. Tuollainen käytäntö ei kuitenkaan lisäisi jäsenmäärää, päinvastoin. On siksi ymmärrettävää vt-seuran kannalta, että se hätäilee uusien jäsenien sitouttamisessa ja pyrkii siihen juuri silloin kun nuori on helpoiten 'ohjailtavissa' kohti allasta.

On hyvin valitettavaa, että vt-seura antaa jäsentensä lasten päättää loppuelämästään pahimmassa tapauksessa jo alle kymmenen ikävuoden. Joku voisi kysellä sen ymmärtämisen laadun perään... :evil:

* Tuo onkin mielenkiintoinen yksityiskohta: jehovantodistajana en kokenut vastaavani teoistani tai niiden tekemättä jättämisistä ensisijaisesti jumalalle, vaan seurakunnalle ja siihen kuuluville ihmisille. En minä jehovaani pelännyt jos tuli töppäiltyä, vaan vanhinten paimennuskäyntiä, etujen menettämistä tai komiteaa - toisinsanoen julkista häpeää seurakunnan edessä. Kastetta edeltävänä aikana päätökseeni kastautua vaikuttivat konkretisoituna seurakunta ja suvun odote siitä 70% ja loput meni Jehovan miellyttämisen piikkiin.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Hieman mallia siitä kuinka nuoria 'ohjaillaan' altaaseen, lainaukset Nuoret kysyvät-kirjasta:
’Hyvä on’, saatat sanoa, ’mutta jos vihkiytyminen on henkilökohtainen, Jumalan ja minun välinen asia, miksi minun täytyy mennä kasteelle?’

Koska kasteeseen liittyy ’sielusi pelastus’. (1. Pietari 1:9) Jumala aikoo tuottaa ”koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista. Juuri nämä joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion.” (2. Tessalonikalaisille 1:8, 9) Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä tuho tulee meidän aikanamme.
Pelottelu on tunnetusti hyvä taktiikka.. :evil:
On totta, ettei Jumalalle vihkiytymistä voi peruuttaa. (Vrt. Saarnaaja 5:4.) Jumalalle vihkiytyvä ottaa kannettavakseen vakavan vastuun. Hänen täytyy ’vaeltaa Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisi täysin miellyttää häntä’. (Kolossalaisille 1:10) Törkeään väärintekoon syyllistyvä ottaa jopa sen riskin, että hänet voidaan erottaa kristillisestä seurakunnasta. – 1. Korinttolaisille 5:11–13.
Kuulostaako vastuulta, joka on järkevää antaa pahimmassa tapauksessa alle kymmenenvuotiaan päätettäväksi? Vai kertoisiko tällaisen vastuun antaminen lapselle enemmänkin vastuun antajan vastuuttomuudesta.

Sitten vt-seuramaisen objektiivinen näkemys muusta vaihtoehdosta kuin kastautumisesta:
Saatanan maailman tarjoama vapaus on todellisuudessa pelkkää harhakuvitelmaa.
Sitten seuraakin kirjoituksen ajatuksia herättävin kohta, jokainen vetäkööt omat päätelmänsä:
Onko se todellista vapautta, jos toiset ohjailevat ajatteluasi, käytöstäsi ja moraaliarvojasi? Onko se todellista vapautta, että olet mukana toiminnassa, joka johtaa sairauksiin, häpeään ja lopulta kuolemaan? – Sananlaskut 5:8–14.
Loppukevennykseksi vt-seuralle tyypillinen tapa esittää asiat yksiselitteisesti:
Haluatko sinäkin tehdä samoin? Nuori David halusi. Hän muistelee: ”Se että menin kasteelle nuorena, koitui minulle suojaksi. – – seurakunnassa jotkut kastamattomat teini-ikäiset ajattelivat olevansa vanhinten määräysvallan ulkopuolella ja siksi ajautuivat huonoon käytökseen. Mutta minä muistin aina, että olin vihkinyt elämäni Jumalalle.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

" Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä tuho tulee meidän aikanamme."


Pidän mahdollisena että krijoittaja on jo heittänyt lusikan nurkkaan ja siis erehtynyt jokaisen merkin osalta erikseen ja kaikkien yhteisesti. Pitkään siihen ei kuitenkaan mene
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Anonymous kirjoitti:" Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä tuho tulee meidän aikanamme."

Pidän mahdollisena että krijoittaja on jo heittänyt lusikan nurkkaan ja siis erehtynyt jokaisen merkin osalta erikseen ja kaikkien yhteisesti. Pitkään siihen ei kuitenkaan mene
Näinhän se menee. Pelottelu toimiikin tehokkaimmin kun se saadaan kolahtamaan konkreettisesti. Lukijalle ei toisinsanoen jätetä montaakaan 'järkevää' vaihtoehtoa punnittavaksi, mikäli on aikeissa selvitä huomenna alkavasta harmagedonista, jossa tapetaan kaikki muut paitsi jehovantodistajat.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Ei välttämättä ole poissuljettua sekään, että olisi tapauksia joissa aktiiviseen kuvainnolliseen uskontoliiketoimintaverkostomarkkinointi-sukuun syntynyt lapsi (suku sekä vanhemmat aktiivisia vilpittömiä Jehovan Todistajia ja elämä pyörii uskonto-lahkon ympärillä) olisi vapaaehtoisesti kieltäytynyt kasteesta ennen 18 ikävuotta (tai aikaa jolloin asuu kotona). Ja etenkin ilman mitään jälkiseuraus/sanktio -toimenpiteitä miltään taholta.

Itse kaivelin aivonystyröitä ja en tiedostanut näin äkkiseltään yhtään tälläistä tapausta.

Vapaaehtoisuus tai valinnanvapaus jehovan-todistaja sukuun syntyneillä lapsilla on mielestäni jotenkin absurdi asia. Vaikka lahko mielellään puhuu vapaaehtoisuudesta.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Aamu
Viestit: 215
Liittynyt: 23.05.2007 20:32
Paikkakunta: Ankh-Morpork

Viesti Kirjoittaja Aamu »

Tony Syrjänen kirjoitti:Vastuuttoman vt-seuran mallisesta kastautumisesta tekee se, kun lapsella ei ole mitään muuta käsitystä elämästä, uskosta tai uskonnollisuudesta, annetaan hänen tehdä koko loppuelämäänsä koskeva päätös jota ei ole mahdollista perua koskaan :!: Vastuuttomuus tuossa käytännössä huipentuu kun tiedämme kuinka vt-seura käskee jäseniään suhtautumaan entisiin jäseniin - jopa epäilijöihin, jotka merkitään seurakunnassa ja nämä saavat osakseen seurakunnalta hyvin kylmäkiskoisen suhtautumisen. Kastautumisen merkitys ihmissuhteisiin ja koko elämään on niin totaalinen, ettei tuollaisen päätöksen tekeminen alaikäisenä ole missään nimessä järkevää.
En ole koskaan edennyt kasteelle saakka eikä minulla ole lapsia, joten olen periaatteessa epäpätevä esittämään näkemyksiä kasteella käymisestä tai lasten kasvattamisesta, mutta pohdiskelen vähän kuitenkin. Tässä minun tarinaani aiheeseen liittyen:

Kastamattomana julistajana olin hyvin läheinen serkkuni kanssa, joka kävi kasteella 13-vuotiaana. Pari vuotta häntä nuorempana minulle tuli valtava kiire päästä myös kasteelle viimeistään saman ikäisenä. Aloin "tosissani" todistajaksi; kävin ahkerasti kentällä, yritin valmistautua kokouksiin "oikeasti", eli tutkistella ja viivata kuten aikuisetkin tekevät, pidin jopa eräälle kaverilleni raamatuntutkistelua ja vein kouluun ja opettajille lehtiä. Täytin 14, ja minua ahdisti suuresti etten ollut vieläkään käynyt kasteella. Vanhempani tai seurakunnan muut jäsenet eivät minua painostaneet, mutta odottivat askelta selvästi, olinhan NIIN innokas. Kasteella käymisen täyttä merkitystä en ymmärtänyt (harvemmin siitä muuta puhuttiin kuin että se on elämän tärkein asia ja omistautumista kokonaan Jehovalle), mutta kaikki naiivi tutkimiseni oli kuitenkin opettanut minulle yhden asian; kaste oli jotain suurta ja merkittävää, se oli mahtava ja pyhä asia, se oli henkilökohtainen yhteyteni ja sopimukseni itse kaikkeuden suvereenin kanssa. Vaikka kuinka yritin "vihkiytyä" Jehovalle rukouksessa -kuten kuulema kuuluu tehdä- en tuntenut minkäänlaista yhteyttä enkä saanut vastauksia rukouksiini. Ahkerasta tutkimisesta ja kenttäilystä -joita yleensä tarjotaan lääkkeeksi kaikkeen- ei ollut apua. Niinpä viimeistään teini-iän angsteissa aloin epäillä koko opin todenperäisyyttä ja tässä sitä nyt ollaan. Olen asiasta aivan samaa mieltä kuin Tony; lapselle tai nuorelle ei opeteta seurakunnassa sitä mitä kaste todella merkitsee -henkisesti ja käytännössä- vaan se on vain jotain mikä kuuluu tehdä saadakseen hyväksyntää. Aivan väärä motiivi siis.

Toisaalta, jos olisin vilpitön jehovantodistaja-vanhempi (vilpitön vaikkakin ehkä tietämätön ja aivopesty itsekin), uskoisin sopkeasti oppiin ja näin ollen myöskin todella uskoisin siihen, että kasteella käyminen on parasta lapselleni. Voiko vanhempaa syyttää siitä että hän saa lapsensa tekemään oikeaksi uskomansa asian vaikka sitten painostamalla? Syy tästä vierii ehkä kuitenkin yksittäisen vanhemman sijaan järjestölle. Miten raastavaa ja ristiriitaista sen täytyykään olla myös vanhemmille, jotka aidosti rakastavat lastaan ja haluavat hänen tekevän oikeita ratkaisuja elämässään. Mihin asti vanhemmat saavat päättää hänen puolestaan? Jos lapsi ei käy kasteella, Jumala tappaa hänet. Jos hänet pakotetaan kasteelle vastoin hänen tahtoaan, se on ihmisoikeuksien ja vapauden riistoa. :? Avainsana lienee se peruuttamattomuus; vanhemmilla on oikeus ohjata tietämätöntä lasta oikeaksi katsomaansa suuntaan, mutta se on väärin, että lapsi pakotetaan "päättämään itse" jokin asia, jota ei voi perua enää koskaan!
"On olemassa eräs kirous. Siinä toivotetaan:
Toivottavasti saat elää kiintoisia aikoja."
(Terry Pratchett)
Vieras

PoterO

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Bergerac kirjoitti:Ei välttämättä ole poissuljettua sekään, että olisi tapauksia joissa aktiiviseen kuvainnolliseen uskontoliiketoimintaverkostomarkkinointi-sukuun syntynyt lapsi (suku sekä vanhemmat aktiivisia vilpittömiä Jehovan Todistajia ja elämä pyörii uskonto-lahkon ympärillä) olisi vapaaehtoisesti kieltäytynyt kasteesta ennen 18 ikävuotta (tai aikaa jolloin asuu kotona). Ja etenkin ilman mitään jälkiseuraus/sanktio -toimenpiteitä miltään taholta.

Itse kaivelin aivonystyröitä ja en tiedostanut näin äkkiseltään yhtään tälläistä tapausta.

Vapaaehtoisuus tai valinnanvapaus jehovan-todistaja sukuun syntyneillä lapsilla on mielestäni jotenkin absurdi asia. Vaikka lahko mielellään puhuu vapaaehtoisuudesta.
Itse en mennyt kasteelle, mutta koin painostusta niin sukuni kuin seurakunnankin taholta. Olin kuulemma jo sen ikäinen, etten selviäisi maailmanlopusta suvun siivellä: toisin sanoen rakkaudellinen Jumala tulisi murhaamaan minut. Inttiasiat koin kovimpana keppinä kasteelle menemiseksi, vaikka siihen ikään olikin vielä vuosia aikaa. Toisaalta tiesin että opiskelujen avulla saisi halutessaan lykkäystä vaikka kuinka pitkään. Osaltaan tuo kasteelle painostus varmasti ajoi minut pois JT suorittamisen parista, sillä en juurikaan kokenut yhteisöllisyyttä JT piireihin ja kulttuuritodistajana olisin saanut kuulla aina samaa ärsyttävää jaaritusta. Välit sukuuni ovat edelleen ihan hyvät: mahdollisesti johtuen siitä etten ole ainoa musta lammas tai poikkeustapaus erittäin pienessä suvussa.
Avatar
Alueveli
Eläkeläinen
Viestit: 1299
Liittynyt: 13.04.2007 01:51
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Alueveli »

Lapsikastetta on tarkasteltu myös pääsivuston artikkeleissa:
http://www.veljesseura.org/?q=node/284

Pieni lainaus omasta näkökulmastani:
Itsekin olin 15-vuotias kasteella käydessäni ja kaikkea muuta kuin valmis tiedostamaan elämääni Jehovan todistajana edes kymmentä vuotta eteenpäin, saati sitten loppuikääni.
"Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä." - J. F. Rutherford, Vartiotorniseuran presidentti
"Religion is dangerous because it allows human beings who don't have all the answers to think that they do." - Bill Maher, Religulous
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

Olin itse 12-vuotias aikuinen, kun minut kastettiin. Olen hämmästellyt omien lasteni kohdalla sitä, miksi he eivät ole olleet 12-vuotiaina aikuisia. Edes poikani joka on nyt 13.
Pojasta polvi heikkenee kai nykyisin... :roll:
nebukadnrnresssaaar

Viesti Kirjoittaja nebukadnrnresssaaar »

Minä vihaan tuollaisia. Olen vihannut jo kauan, vaikka ovatkin ystäviäni, mutta vihaan sydämeni pohjasta! Jos on musta tai mun kanssa samalla tavalla ajattelevista ihmisistä kiinni, niin kaikki jehovan todistajat teloitettaisiin jos sen vain laki sallisi.
Avatar
Alueveli
Eläkeläinen
Viestit: 1299
Liittynyt: 13.04.2007 01:51
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Alueveli »

nebukadnrnresssaaar kirjoitti:Minä vihaan tuollaisia. Olen vihannut jo kauan, vaikka ovatkin ystäviäni, mutta vihaan sydämeni pohjasta! Jos on musta tai mun kanssa samalla tavalla ajattelevista ihmisistä kiinni, niin kaikki jehovan todistajat teloitettaisiin jos sen vain laki sallisi.
Onneksi sinunlaisiasi ei ole kovin montaa. Foorumin säännöt sitten kieltävät hyökkäykset ihmisryhmiä vastaan, mukaanlukien Jehovan todistajat.
"Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä." - J. F. Rutherford, Vartiotorniseuran presidentti
"Religion is dangerous because it allows human beings who don't have all the answers to think that they do." - Bill Maher, Religulous
rippeli
Viestit: 2454
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Niin.

Minä olin 14v kun menin kasteelle. Edellisen vuoden piirikonvenventissa oli julistus maailmaa ja saatanaa vastaan. Muistan kuinka rukoilin jehovaa ja pyysin että jos vain jotenkin ehtisin kasteelle niin varmasti olisin arvollinen. Menin kasteelle ja aloitin tienraivauksen heti kun se oli vain mahdollista.

Ihmisiä ei saisi vihata, mutta kuitenkin vihaan niitä lahkolaisia, jotka pakottivat minut lapsena uhraamaan elämäni. Mielestäni uskontoihin liittymisen pitäisi noudatella Jeesuksen esimerkkiä. Jeesus oli 30v kun meni kasteelle.
Let me go Master I hate you so
Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Vihan ilmaukset lähenevät myös lain kieltoa, vaikka ne toisaalta tuntuisivat vain tunteiden ilmaisemiselta, joka taas nykyään ymmärretään usein itkemisenä, mutta myös siihenhän lahko antaa aihetta.

Tuo kaste esitetään siis pelastuksen edellytyksenä, vaikka sitten edellytykseksi osoittautuu sen jälkeen myös ovityön tekeminen, lahkotoverien käräyttäminen aiheen ilmetessä, lähimmäisenrakkauden kieltäminen niiltä jotka pomot määräävät tervehtimättömyyttä myöten jne

Srk:n jäsenyyttä sinänsä ei Raamattu aseta pelastuksen edellytykseksi, kuinka lie nämä asiat kerrotaan jäsenistölle
Vastaa Viestiin