Hautajaisista

[rippeli]

Arvon palstalaiset tietenkin ovat hyvin perillä siitä miten jt:t hautajaisensa yleensä järjestävät, joten todettakoon heti aluksi, etten itsekään ole kiinnostunut lukemaan sellaisesta.

Nyt kiinnostaisi seuraava:
Isäpuoleni tekee kuolemaa sairaalassa ja oletettavasti kuolee lähiaikoina. Tosin vain hetkeksi, koska hän on jehovantodistaja ja omaa tietenkin toivon ylösnousemuksesta. Äitini joutuisi tietenkin järjestämään hautajaiset ja tietenkin isäpuoleni haluaisi ne jt mallin monttubileet. Nyt on kuitenkin niin, että meistä lapsista vain kaksi on lahkossa ja loput neljä on ja pysyy poissa. Koska isäpuoleni on aika ikävä ihminen, hänellä ei ole ystäviä, joita hautajaisiin odotella. Miten siis tällaisissa tapauksissa yleensä toimitaan? Onko olemassa jotain puolittain jt-hautajaisia? Muistelisin, että jos joku vanhin tulee pitämään puheen ja paikalla olisi jopa luopioita, niin häneltä loppuisivat lahkopaimenen hommat siihen paikkaan. Toisaalta esim minun vaimoni ilmoitti, että jos kutsua hautajaisiin ei tule, niin hän ei edes pieraise länsi-Suomeen päin (tämä kuulosti muuten oudolta, koska eihän minun vaimoni piereskele).

Eli onko kokemuksia kellään? Onko tapana järjestää lahkohautajaiset ja saada lasten vihat, vai lahkottomat vastoin vainajan toivetta ja saada lähisukulaiset paikalle? Vai peräti kaksi tilaisuutta? Mainittakoon, että vanhempani ovat toimettomia, joten heille ei seurakunnasta ole ystävyyttä tarjolla missään normaalissa muodossa. Usko on kuitenkin vankkumaton ja molemmat ovat lahkossa ajatustasolla niin kiinni, että eivät lahkoa koskaan lopullisesti jätä.

[Tony]

Muistelisin, että jos joku vanhin tulee pitämään puheen ja paikalla olisi jopa luopioita, niin häneltä loppuisivat lahkopaimenen hommat siihen paikkaan.

Yritin tuossa vähän etsiskellä, mutta en löytänyt tällaisesta mainintaa. Syy voi olla etsijässäkin, mutta ymmärtääkseni tilaisuudessa haudattavan 'maineella' on merkitystä, ei yleisöllä niinkään.

[avartunut]

Muistelesin lukeneeni joskus vuosiavuosia (n.10v) sitten jostain vt:n lukijoiden kysymyksistä (?) aiheen: Onko kristityn sopiva mennä toisen uskonnon rakennukseen esim. häihin/hautajaisiin? Pöyristyttävintä tässä kirjoitelmassa oli että tälläiseen juhlaan menoa ei suositeltu kuin aivan pakollisessa tarpeessa. Annettiin ymmärtää että näistä "uskonnollisista tilaisuuksista" voi jäädä mieleen jotakin väärää hapatusta...

Muistaisikohan joku tuon kirjoituksen, olisi meinaan kiva lukea se nyt oikein ajatuksen kanssa.

Sori Rippeli kun en vastannut kysymykseesi, mutta mulle tuli tälläinen "takautuma" mieleeni hautajaisista jt-ajoilta

[sirpa-leena]

Mielestäni viime vuosina on yleistynyt käytäntö, että vainaja joko haudataan arkussa tai uurnassa tai tuhka siroitellaan johonkin omaisten toimesta seremonioitta.

Omalla salilla pidetään sitten joko ennen konkreettista hautaamista tai heti sen jälkeen nk. muistotilaisuus, jossa joku vanhin pitää muistopuheen ja lauletaan muutama valtakunnan laulu. Vainaja ei siis ole fyysisesti läsnä omassa muistotilaisuudessaan.

Tähän tilaisuuteen voivat tulla myös ne erotetut, joilla oli veriside kuolleeseen. Heitä kohdellaan kuten erotettua kohdeltaisiin, kun hän tulee salille kokoukseen, ei puhuta hänelle. Puolisolle ja lapsille tietysti puhutaan, jos he eivät ole erotettuja.

Käsittääkseni joku muu erotettu kuin sukulainen, ei voi tulla muistotilaisuuteen edes salille, koska tilaisuus on rinnastettavissa kotona pidettyyn kirjantutkisteluun, johon erotetut myöskään eivat ole tervetulleita. Veriside saa aikaan sen, että ollaan tekemisissä pakollisissa asioissa. Hautajaisten lopullisuuden vuoksi tilaisuus laskettaneen viralliseksi/pakolliseksi tilanteeksi olla tekemissä erotetun sukulaisen kanssa. Mutta häitä tai muita sukujuhlia ei viralliseksi/pakolliseksi lasketa.

Hyvin usein, ainakaan 2000-luvun alun jälkeen, salilla pidettyä muistotilaisuutta ei seurannut mitään kahvitusta, joten siitäkään ei tullut mitään ongelmaa, jos paikalla oli erotettuja sukulaisia.

Ongelma lienee kohdallasi se, miten veriside tulkitaan, kun kyse on isäpuolestasi. Voipi olla, että se nousee etualalle ja katsovat, että et kuulu joukkoon?

Muistotilaisuus hautajaiset muistuttavat jollain lailla muistonviettoa, siinä on samaa sermonialisuuutta ja se on nopeasti ohi. Että kaikkein helpoimalla ja vähimmin tuijotuksen pääset, jos valitsevat muistotilaisuuden ja jää pois kaappelissa vietetyt hautajaiset ja jälkeenpäin nieltävät pakkopullat???? Tosin luulen, että pakkopullaa ei sinulle tarjottaisi, jos paikalla olisi yksikin ei-sukulainen ja osa sukulaisistakin saattaa tulkita, että ei voi syödä erotetun seurassa...

[Analysoija]

Eli onko kokemuksia kellään? Onko tapana järjestää lahkohautajaiset ja saada lasten vihat, vai lahkottomat vastoin vainajan toivetta ja saada lähisukulaiset paikalle? Vai peräti kaksi tilaisuutta? Mainittakoon, että vanhempani ovat toimettomia, joten heille ei seurakunnasta ole ystävyyttä tarjolla missään normaalissa muodossa. Usko on kuitenkin vankkumaton ja molemmat ovat lahkossa ajatustasolla niin kiinni, että eivät lahkoa koskaan lopullisesti jätä.

Kommentoidaanpa nyt vähäisellä kokemuksella.

Asuinseudullani on tullut viimeisen noin viiden vuoden aikana uudenlainen tapa.


Muutama esimerkkitilanne:

1) vainaja aktiivi-JT, jälkeläisissä ex-todistajia / pitkän linjan toimettomia / ei koskaan JT
2) vainaja jotenkuten JT, jälkeläisissä jonkin verran kts. ed.
3) vainaja toimeton/epäsäännöllinen/kriittinen JT, jälkeläisissä eri kategorioita
4) vainaja eronnut/erotettu, mutta palaamassa JT:ksi, jälkeläisissä todistajia
5) vainaja ei JT mutta ns. ikikiinnostunut, jälkeläisissä todistajia, mahd. myös ex-todistajia



Tämänkaltaisissa tapauksissa, siis tiedän itse lähiseurakunnista noin 14 kpl, on muistotilaisuus pidetty hautausmaan yhteydessä olevassa "kappelissa" tms.

Puheen tilaisuudessa on pitänyt joku JT, tavallisesti rivivanhin, avustava palvelija, entinen vanhin/avustava palvelija tai muuten puhekokemusta omaava kaveri.
Yleensä vainajan ystävä ja suvun hyväksymä tapaus.

Puheessa on mainittu vainajan usko "paratiisiin" ja tiedottomuuden tilaan yms., mutta käsitelty todistajuutta hyvin vähän. Usein on otettu huomioon vainajan ansiot lastenkasvattajana, luonnetta yms.


Muutaman tällaisen puheen pidin JT-aikoina, mikä ei ollut lainkaan pitkän linjan vanhinten mielestä kovin suositeltava toimintatapa. Olisi kuulemma parempi hoitaa tilaisuus valtakunnansalilla ja saada sukulaiset sinne. Noh, mieluummin menisin nykytilanteessa isoäitini hautajaisiin ns. kappeliin kuin valtakunnansaliin.



Rippeli, toimisiko missään tapauksessa teillä???

[rippeli]

Kiitos vastauksista. Selvensivät asiaa kovasti. En tiennyt että hautajaiset ovat tässä ex-jt-mielessä erikoistapauksia.

Luulisin että tässä tapauksessa tullaan pitämään muistotilaisuus jossain sopivassa paikassa poissa valtakunnansalilta ja puhujana tulee olemaan joku vanhin joka sellaiseen katsoo voivansa suostua.

Kunhan kuolee ja haudataan, niin lupaan palata asiaan ja kertoa miten asia tässä tapauksessa hoidettiin, jos se vain jotakuta kiinnostaa.

[Vieras]

Avartunut

Käsittääkseni se pakottava tarve tarkoittaa käytännössä tilanteita, joissa on taloudellisista eduista kysymys.

Kristillisissä tilaisuuksissa saatetaan useinkin sanoa jokin Raamatun jae taikka muutoin lausua jotain sellaista, mikä kolahtaa lahkomieleenkin

[Papu]

Pari vuotta sitten vaarini (jt) kuoli ja hänet haudattiin tahtonsa mukaisesti "vapaalle hautausmaalle", joka on tarkoitettu ortodokseille ym. luterilaiseen kirkkoon kuulumattomille. Yksikään hänen lapsistaan ei ole jt, mutta he silti väittelivät pitäisikö vaari haudata sinne "vapaa hautuumaalle" tahtonsa mukaan vaiko kirkkohautuumaalle johonkiin reunaan, mihin kirkkoonkuulumattomat on mahdollista haudata. Lopulta kuitenkin päätettiin kunnioittaa vaarin tahtoa.

Haudalla oli paikalla jt seurakuntalaisia, jotka lauloivat ja sitten yksi jt setä piti lopuksi muistopuheen. Vaarin ei-jt sukulaiset lauloivat omia luterilaisvivahteisia laulujaan (joissa mainittiin taivaaseen menosta yms.) ennen jt-toimituksia. Sitten ne sukulaiset jotka ei halunneet kuunnella jt puhetta ja lauluja poistuivat paikalta. Eli hautajaiset oli vähän tuollainen kombinaatio. Osa ei-jt sukulaisista poistu jt-puheen alkaessa mielenosoituksellisesti paikalta, mutta jt:t nökötti paikallaan (tottakai, kohteliasta!) kuunnellen ne "luterilaisvivahteiset" hommatkin.

Osa lapsista olisi halunnut papin siunaamaan, mutta sitten kuitenkin päättivät pitkinhampain kunnioittaa jälleen vaarin tahtoa. Olisi voinut olla ihan mielenkiintoista jos paikalla olisi ollut sekä pappi siunaamassa että vanhin pitämässä puheen.

No joo, en tiiä menikö ihan ohi aiheesta, mutta näin luonnistui yhdet semi-jt-hautajaiset.

[AchanBeroean]

Äitini joutuisi tietenkin järjestämään hautajaiset ja tietenkin isäpuoleni haluaisi ne jt mallin monttubileet. Nyt on kuitenkin niin, että meistä lapsista vain kaksi on lahkossa ja loput neljä on ja pysyy poissa. Koska isäpuoleni on aika ikävä ihminen, hänellä ei ole ystäviä, joita hautajaisiin odotella. Miten siis tällaisissa tapauksissa yleensä toimitaan? Onko olemassa jotain puolittain jt-hautajaisia?

Itse ratkaisisin dilemman, niin, että järjestäisin monttubileet lahkokaavalla, mutta jatkot eli ruokailutilaisuus tms. olisivat ei-jehovantodistaja-henkiset. Tällöin molemmat omaisryhmät tulisivat palvelluiksi.

Ymmärrän lahkologiikan olevan sellainen, että lahko tuijottaa vainajaan - oliko hän lahkolainen - ei vainajan omaisiin jotka saattavat olla tai eivät ole paikalla.

*** km 3/97 s. 7 Kysymyspalsta ***

Kysymyspalsta

▪ Kun seurakuntaa pyydetään auttamaan hautajaisten järjestämisessä, saattaa herätä seuraavia kysymyksiä:

Kenen tulisi pitää hautajaispuhe? Perheenjäsenten tulisi päättää tämä. He voivat valita kenet tahansa hyvämaineisen kastetun veljen. Jos vanhimmistoa pyydetään järjestämään puhuja, se valitsee tavallisesti jonkun pätevän vanhimman pitämään Seuran jäsennykseen perustuvan puheen. Vaikkei vainajaa ylistetä, voi olla sopivaa kiinnittää huomio hänen osoittamiinsa esimerkillisiin ominaisuuksiin.

Saako valtakunnansalia käyttää? Salia saa käyttää, jos vanhimmisto on antanut siihen luvan eikä se häiritse säännöllisiä kokouksia. Sitä voidaan käyttää, jos vainajalla oli hyvä maine ja jos hän oli seurakunnan jäsen tai seurakunnan jäsenen alaikäinen lapsi. Jos hänet tunnettiin epäkristillisestä käytöksestään tai jos joidenkin muiden seikkojen vuoksi seurakunnalle saattaisi koitua häpeää, vanhimmat eivät ehkä anna lupaa valtakunnansalin käyttöön. (Ks. Järjestetyt suorittamaan palveluksemme s. 62, 63.)

Yleensä valtakunnansalissa ei pidetä ei-uskovien hautajaistilaisuuksia. Poikkeus saatettaisiin tehdä, jos elossa olevat perheenjäsenet ovat aktiivisia, kastettuja julistajia, jos useat seurakunnassa tiesivät vainajan suhtautuneen suopeasti totuuteen ja käyttäytyneen esimerkillisesti yhdyskunnassaan ja jos ohjelmaan ei kuulu maailmallisia tapoja.

Myöntäessään luvan käyttää valtakunnansalia vanhimmat harkitsevat, onko hautajaistilaisuuksissa yleensä tapana pitää arkku esillä. Jos näin on, he voivat antaa luvan tuoda se saliin.

Entä maailmallisten hautajaiset? Jos vainajalla oli yhdyskunnassa hyvä maine, joku veljistä voisi pitää lohduttavan raamatullisen puheen hautauskappelissa tai haudalla. Seurakunta ei järjestä hautajaisia, jos vainaja oli moraaliton ja rikkoi lakia tai jos hänen elämäntapansa oli jyrkästi ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Veli ei tietenkään puhuisi ekumeenisessa hautajaistilaisuudessa yhdessä papin kanssa eikä missään hautajaisissa, jotka järjestetään Suuren Babylonin kirkossa.

Entä jos vainaja oli erotettu? Silloin seurakunta ei yleensä osallistu järjestelyihin eikä valtakunnansalia käytetä. Jos vainaja oli osoittanut merkkejä katumuksesta ja halunnut palata seurakuntaan, jonkun veljen omatunto voisi sallia hänen pitää raamatullisen puheen hautauskappelissa tai haudalla, jotta ei-uskoville voitaisiin todistaa ja sukulaisia lohduttaa. Ennen päätöstään veljen olisi kuitenkin viisasta kysyä asiaa vanhimmistolta ja harkita sitä, mitä se ehkä suosittelee. Sellaisissa tapauksissa, joissa veljen ei ole viisasta osallistua järjestelyihin, sellaisen veljen, joka kuuluu vainajan perheeseen, voi olla sopivaa pitää puhe sukulaisten lohduttamiseksi.

Lisäohjeita on Vartiotorneissa 15.10.1990 s. 30, 31; 15.11.1981 s. 31; 15.6.1980 s. 5–7; 1.9.1978 s. 5–8; 1.1.1978 s. 30, 31; 15.6.1970 s. 287, 288; ja Herätkää!-lehdissä 8.9.1990 s. 22, 23 ja 8.7.1977 s. 17–20.

[wolframium]

"Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa" - Luukas 9:60

[Aaac]

Olisi voinut olla ihan mielenkiintoista jos paikalla olisi ollut sekä pappi siunaamassa että vanhin pitämässä puheen.

Olen ollut hautajaisissa, joissa ensin luterilainen pappi siunasi vainajan, ja kahvitilaisuudessa puhui sitten jehovantodistajien pappi. Vainaja ei ollut jt, mutta hänen vanhempansa olivat.

[hijt]

Yhden ainoan kerran JT-aikoina olin kirkollisissa hautajaisissa, paikalla oli aika monta vainajan JT-sukulaista. Istuttiin kaikki tieten lähetysten ja yhden tehtävä oli aina supista muille passaako nousta seisomaan vai pitääkö jäädä mielenosoituksellisesti istumaan kun muut nousee. Aika noloa ja huomionhakuista toimintaa näin jälkeenpäin ajatellen...

[ex-jehu]

Aivan törkeetä toimintaa se istumaan jääminen. Se on tätä järjestön halua saada henkilöt eristäytymään "maailmasta". Kyllähän siinä sukulaiset vittuuntuvat kun ei sen vertaa arvosta muiden tapoja että nousis seisomaan. Näin ollen hyvät välit sukulaisiin voi unohtaa.

Ei voi muuta sanoa kun, että todella tyhmää toimintaa!

[Aamu]

Ihan samaa mieltä että on törkeää olla kunnioittamatta toisten tapoja. Ei siellä UM:ssakaan taida olla mitään kieltoja tai ohjeita tuollaisesta. Päinvastoin neuvotaan olemaan kunnioittavia ja sävyisiä.

Tunsin kerran erään hautaustoimiston omistajan, jolle jehovantodistajien hautajaiset tuottivat aina huomattavaa päänvaivaa. Muistotilaisuutta kun ei voinut järjestää seurakuntasalilla ja (jostain syystä) ei myöskään valtakunnansalilla. Tuttavani joutui siis jostain sumplimaan "puolueettoman" paikan, joka sopi myös vainajan mahdollisille ei-jt sukulaisille ja ystäville. Toinen ongelma oli kuulema hankkia arkku, jossa ei ollut minkäänlaista ristiä. Johtuneeko tästä että useimmissa tiedossani olevissa tapauksissa jt-hautajaisiin on valittu tuhkaus ja sirottelu luontoon ilman minkäänlaisia muistomerkkejä.

[Vieras]

Olen ollut sekä JT että ev.lut. hautajaisissa ja kerran jälkimmäisissä JT:n tapojen mukaan - eli istuttiin takana eikä noustu seisomaan eikä laulettu eikä mitenkään kunnioitettu vainajaa, vaan tuotiin esille vain omia harhaoppisia tapoja ja toivottiin, ettei kukaan loukkaannu. Olisi parempi ollut jäädä kotiin.

JT hautajaiset ovat ei-uskoville sukulaisille lähinnä häpäisy. Minäkin olin asetellut kukkani vainajaa muistaen, mutta ne oli korjattu ja lätkäsity samaan persoonattomaan pinoon sivupöydälle muiden adressien kanssa. Hautajaiset kuten muistonviettokin ovat oivia rekrytointitilaisuuksia, joissa voi saada tunteja tai UK:n. Jos on testamenttiriitoja odotettavissa, asia voi olla vielä vaikeampi.

Vainajan asema järjestössä vaikuttaa siihen, missä hautajaiset järjestetään ja millaisin ja kenen kestityksin. Jotkut saavat Betelin hautajaiset järjestön tarjoamin kahvitteluin, jotkut eivät. Olen aina ihmetlellyt, mihin JT:t haudataan. Kirkkomaahan?

Vainajia ei kuunioiteta: olipa kerran konventtiohjelma, jossa sisar nostettiin kertomaan lavalle, kuinka Jehova oli saanut suren voiton, kun tämän asiaa vastustava mies oli kuollut. Ja yleisö taputti onnessaan. Jos ovella tavataan läheisensä menettänyt, tämä on otollista, pehmeää maata manipuloinnin järjestämiselle. Silkkaa hädänalaisen tilan hyväksikäyttöä. Eikös ole kehoitettu liikkumaan traktaattien kanssa hautausmaiden lähistöllä?

Omaisten surutyö ja vainajan muistelu ja kunnoittaminen voivat mennä pilalle JT:n puuttuessa asioihin. Ja ehkä vainajan pelastuminekin omaisten mielstä, kun vainajaa ei normaalilla tavalla siunata haudan lepoon.