Seuran julkaisuissa ihannoidaan köyhiä lapsia, jotka lahjoittavat vaivaiset lanttinsa seuralle. Vapaaehtoinen lahjoittaminen ja "ei kolehtia" merkitsevät tietyssä mielessä kokoaikaista pakollista lahjoittamista, minkä jokainen ex-JT hyvin tietää. Siinä ei ole mitään uutta. Kaikki kustannukset on tultava katetuiksi kierrosvalvojien bensalaskuineen. Vanhoilta ihmisiltä otetaan testamentteja, etteivät "ahneet sukulaiset" pääse jaolle. Siinäkään ei ole mitään uutta. Jos tarvitaan uusi painokone Suomeen, järjestetään keräys, vaikka 100 milj. dollareilla kauppaa tekevä järjestö olisi sen voinut Amerikasta käsin kustantaa.
Periaate toiminnassa vaikuttaa olevan: rahaa sisään ja ei koskaan ulos. Millään yrityksellä ei ole 6 000 000 henkilön suuruista lähes ilmaista henkilökuntaa ja myyntiketjua. Salikokoukset tuottavat koko ajan taloudellista tulosta samalla kun opetetaan, että seurakuntalainen ei saa esimerkiksi ottaa ilta- tai ylityötä, koska se merkitsisi poissaoloja rahaa tuottavista kokouksista. Seura opettaa Raamatun mukaan "älkää kerätkö aarteita maan päälle" ja silti tekee sitä itse koko ajan. Puhutaan jälleen "kaksista punnuksista".
Mysteeri on, minne rahat päätyvät? Ei kai niitä vain huvikseen makuuteta tileillä? Niitä ei ainakaan käytetä pelkästään saarnaamistyön edistämiseen kuten lehtien painatukseen, sillä seuran talous toimii pitkälti lähes ilmaisella työvoimalla julistajajakeluketjuineen. Ilmeisesti rahat sijoitetaan jonnekin, tupakka- ja aseteollisuudestakin on näillä palstoilla kerrottu. Kiinteistöbisnes on nähtävästi yksi toimialoista.
Moinen varallisuus tuo taloudellista vaikutusvaltaa. Rahaa ei voida kuitenkaan käytellä kovin julkisesti, sillä seuran liiketoiminnan tulo (ulko)jäsenistön tietouteen saattaisi vähentää jäsenmäärää ja heikentää heidän uskoaan siihen, millainen pelkästään saarnaamiseen ja Raamatun opettamiseen keskittyvä seura opettaa itsensä olevan.
Raamatun sanoma on tuotteistettu ja sillä tavoin, että toiminta aiheuttaa monille kärsimyksiä ja menetyksiä. Verikysymyksessä, perheiden hajoamisessa, elämän pilaamisessa, pedofilien toiminnan pimittämisessä, lasten liian varhaisessa kastamisessa, karttamissäännöstössä, oikeuskomiteamenettelyssä ilman asianajajaa ja monessa muussa seikassa ei ole mitään uutta. Toiminta on epäeettistä, jos ajatellaan seuraa puhtaasti liikeyrityksenä. Uskonnoksi verhottuna se on vielä epäeettisempää. Moni liikeyritys ei pärjäisi markkinoilla, jos sen toiminta olisi yhtä kyseenalaista kuin Vartiotorniseuran. Kuluttajat äänestäisivät jaloillaan - eivät hankkisi yrityksen tuotteita.
Voimakas propagandaohjelma (= yrityksen sisäinen markkinointi) ja tiedon salaaminen (liikesalaisuudet) pitää jäsenistön (työvoiman) kurinalaisena. Eronnutta uhkaa seuran omat sanktiot, mutta myös pelottavat raamatulliset seuraukset: tuhoon tuomitseminen.
Puhutaan nyt sitten suoraan rahasta, kun se vaikuttaa olevan pääasia toiminnassa. Mitä tiedätte tai ajattelette tai mitä olette havainneet seuran taloudesta? Olisi mielenkiintoista saada vastauksia mysteeriin.
Itse tiedän ainakin, että Betelistä kuljetetaan rahavirtoja Amerikoihin. Eräs veli kävi viemässä niitä lentoasemalle. Mikä mahtaa olla lahjalaatikon keskimäärinen illan saldo? Onko kukaan ollut tilienhoitajana? Entä konventti? Paljonko konventti tuottaa? Jos ollaan jäämässä persnetolle, siitähän kuulutetaan kaikille, että lisää rahaa on saatava. Tosin se ilmaistaan normaalia ladattua kieltä hienovaraisesti käyttäen. Entä kun jäsenmäärä vähenee? Salikustannukset jäävät yhä harvempien seurakuntalaisten kannettaviksi.
Money, money, money... Onko tietoja VT-seuran raha-asioista, vai onko se se suurin salaisuus?