Jumala loi ihmisen kuvakseen

[Viljo]

Mistä selviää, että ensimmäiset ihmiset olivat täydellisiä?

Tuon tueksi on kaiketi käytetty jotain Mooseksen kirjan kohtaa, jossa sanotaan Jumalasta että "täydellistä on hänen työnsä". Siispä ensimmäiset ihmiset olivat täydellisiä siihen saakka kun samainen Jumala hieman rukkasi työtään epätäydellisemmäksi.

[Markku Meilo]

Tuon tueksi on kaiketi käytetty jotain Mooseksen kirjan kohtaa, jossa sanotaan Jumalasta että "täydellistä on hänen työnsä".

Raamatun kertomus sotii täydellisyyttä vastaan. Voisi olettaa, että täydellinen ihminen olisi klaarannut sen tottelevaisuuskokeen, josta Raamattu kertoo, mutta ei vaan.

Toinen täydellisistä ihmisistä ei ihmetellyt puhuvaa eläintä, samalla tavalla kuin epätäydellinen Bileam jutskasi aasinsa kanssa.

Mitä taas tulee Raamatun alkulehdillä mainittujen luomistöiden täydellisyyteen, niin ainakin minulle herää ensin mieleen maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, putoilevat meteoriitit ja mitä asteroideja niitä on. Lievä ihmetys liittyy esimerkiksi myös eläinten ruokavalion vaihtoihin.

[Viljo]

Voisi olettaa, että täydellinen ihminen olisi klaarannut sen tottelevaisuuskokeen, josta Raamattu kertoo, mutta ei vaan.

Sä et vaan ymmärrä. Koska täydellinen ihminen oli täydellinen myös erehtymisessä, niin hän ei klaarannut koetta, mikä siis todistaa Jumalan luomistyön täydellisyyden puolesta.

Toinen täydellisistä ihmisistä ei ihmetellyt puhuvaa eläintä, samalla tavalla kuin epätäydellinen Bileam jutskasi aasinsa kanssa.

Vaikka meillä ei olekaan raamatullisia todisteita siitä, että muutkin eläimet olisivat olleet puhekykyisiä, niin ei tule sulkea sitäkään mahdollisuutta pois. Kenties ne osat raamatusta on poistettu ajan kuluessa saatanallisina, koska ei ole tiedetty että eläimet todellakin puhuivat aikanaan.

Mitä taas tulee Raamatun alkulehdillä mainittujen luomistöiden täydellisyyteen, niin ainakin minulle herää ensin mieleen maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, putoilevat meteoriitit ja mitä asteroideja niitä on. Lievä ihmetys liittyy esimerkiksi myös eläinten ruokavalion vaihtoihin.

Heh. On jotensakin huvittavaa, että nimenomaan sinä tartut tuohon. Luulisi sinulla olevan sen verran elämänkokemusta, että ymmärtäisit sen yksinkertaisen tosiasian ettei noita ikävänpuoleisia ilmiöitä tietenkään ollut Eedenin puutarhan aikoihin, vaan Jumala asetti ne vitsaamaan ihmiskuntaa (Ro 8:20-22) vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.

[matti.r]

Jos ihminen on jumalan kuva, niin miksi se pystyy tekemään syntejä vaikka olikin täydellinen. Ja henkiolennot (enkelit) pystyivät tekemään kanssa syntejä tai kääntymään "pahan puolelle", vaikka olivatkin täydellisiä.

Koska ihminen on luotu jumalan kuvaksi, ei jumalaksi. Ja aina voi jossitella maailmanloppuun saakka, voi tehdä voi olla jne. Ei se että on täydellinen tarkoita etteikö voisi tehdä syntiä niin halutessaan. Ei ole mitään voimakenttää *ääh en voi kiroilla kun olen täydellinen* Mutta silloin sen täydellisyyden menettää.

[Lehtiveli]

Edelleen ihmettelen miten voi olla täydellinen, jos voi haluta syntiä?

edit: Lisäajatusta vielä..
Uskovaisten ajatus ihmisten luomisesta täydellisyyteen lähtee ennakko-oletuksesta, joka ei kestä kovin läheistä kriittistä tarkastelua.

Jos ihminen on täydellinen, hän ei halua epätäydellisyyttä, tai sitten hän ei ole täydellinen, joka vaikuttaisi olevan fiksumpi vaihtoehto.

[Markku Meilo]

Sä et vaan ymmärrä. Koska täydellinen ihminen oli täydellinen myös erehtymisessä, niin hän ei klaarannut koetta, mikä siis todistaa Jumalan luomistyön täydellisyyden puolesta.

Ahaa, joo, siis onko kyse täydellisestä epätäydellisyydestä vai epätäydellisestä täydellisyydesta, erotuksena täydellisestä täydellisyydestä sekä epätäydellisestä epätäydellisyydestä?

Vaikka meillä ei olekaan raamatullisia todisteita siitä, että muutkin eläimet olisivat olleet puhekykyisiä, niin ei tule sulkea sitäkään mahdollisuutta pois.

Joten seuraavaksi on syytä varautua uutiseen, että aikoinaan dinot lauloivat oopperan kuorossa ja tanssivat balettia.

... yksinkertaisen tosiasian

Lienee niin yksinkertainen tosiasia, että ei edellytä edes perusteluja?

Jumala asetti ne vitsaamaan ihmiskuntaa (Ro 8:20-22) vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.

No jos tuohon tekstiin on luottaminen, niin 'pian' tiedämme enemmän (16:20).

[matti.r]

Edelleen ihmettelen miten voi olla täydellinen, jos voi haluta syntiä?

Tuo on ennakko-oletus että täydellinen haluaa tehdä syntiä, mutta haluaako?
Ja jos haluaa niin ei silloin ole täydellinen. IHMO

Uskovaisten ajatus ihmisten luomisesta täydellisyyteen lähtee ennakko-oletuksesta, joka ei kestä kovin läheistä kriittistä tarkastelua.

Ilmeisesti se lukee raamatussa, ja sen uskoo kuka uskoo. ? jos uskoo.

[Lehtiveli]

Sitähän se on, uskon asia. Raamattu on kummallinen opus.

[Markku Meilo]

Tuo on ennakko-oletus että täydellinen haluaa tehdä syntiä, mutta haluaako?
Ja jos haluaa niin ei silloin ole täydellinen. IHMO

Laajasti käsitettävään syntiin viittaaminen johtaa hieman vääriin mielikuviin. Jos ajattelee tottelevaisuuskoetta synnin asemesta, niin tilanne on jo aivan toinen. Ja siihen kokeeseen homma Raamatun mukaan nyykähti.

[Vieras]

Muutama mieltäni askarruttanut kysymys:

Jos ihmiset olivat epätäydellisiä jo Edenissä niin millaisia me olisimme "ennallistetussa paratiisissa"? Samanlaisia kuin nyt?
Jos ihmiset olivat epätäydellisiä jo alussa niin olimmeko jo valmiiksi "syntisiä"?
Voiko täydellisellä ihmisellä olla vapaa tahto? Onko synti sama kuin vapaa tahto? Eikö täydellinen ihminen tiedä mitään pahuudesta tai siitä mikä on väärin?
Onko epätäydellinen ihminen sama asia kuin syntinen ihminen?
Jos Adam ja Eeva olivat epätäydellisiä, mikä oli synnin merkitys? Miten se vaikutti meihin?
Jos taas alussa ihmiset olivat täydellisiä, mikä oli "elämän puun" merkitys? Eivätkö he olisi olleet kuolemattomia?
Mitä oli "hyvä ja paha tieto"? Oliko paha tieto synti?
Jos Jehova on täydellinen hyvyys ja rakkaus, mistä pahuus tuli? Voiko Luojan lisäksi mikään muu olento luoda mitään? Miten Jehova voi vihata tai tappaa ketään? Oliko Jehova ensimmäinen joka "tappoi", koska hän langetti kuolemantuomion alussa?
Onko Jehovalla "paha puoli"? Jos Jehovassa olisi pahuutta, olisiko hän silloin täydellinen pahuus? Mikä silloin olisi Saatanan rooli?
Jos Jehova on täydellinen hyvyys ja rakkaus, mistä Saatana sai pahat ajatuksensa, kun kaikki muu oli täydellistä ja hyvää?
Mitä ajattelette alla olevista kohdista?


*** it-2 s. 1054 Synti ***

Synti

Kaikki, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden, normien, teiden ja tahdon kanssa eli on niiden vastaista; kaikki, mikä turmelee ihmisen suhteen Jumalaan. Se voi liittyä sanoihin (Job 2:10; Ps 39:1), tekoihin (väärin toimimiseen [3Mo 20:20; 2Ko 12:21] tai jonkin sellaisen tekemättä jättämiseen, mikä pitäisi tehdä [4Mo 9:13; Ja 4:17]) tai mielen tai sydämen asenteeseen (San 21:4; vrt. myös Ro 3:9–18; 2Pi 2:12–15). Uskon puute Jumalaa kohtaan on suuri synti, koska se osoittaa, ettei luota häneen eikä hänen toimintakykyynsä (Hpr 3:12, 13, 18, 19). Tätä valaisee alkukielisten sanojen ja niihin liittyvien esimerkkien tarkastelu.

Yleinen hepreankielinen ”synniksi” käännetty sana on ḥat·ta’t′; kreikassa tuo sana on tavallisesti ha·mar·ti′a. Molemmissa kielissä noiden sanojen verbimuodot (hepr. ḥa·ta’′; kreik. ha·mar·ta′nō) merkitsevät ’osua harhaan’ siinä mielessä, ettei saavuta tai tavoita päämäärää, tietä, maalia tai oikeaa kohtaa. Tuomarien 20:16:ssa käytetään verbiä ḥa·ta’′ kieltosanan yhteydessä kuvattaessa benjaminilaisia, jotka ’linkosivat kiven hiuskarvalleen ja hairahtumatta’. Kreikkalaiset kirjoittajat käyttivät usein verbiä ha·mar·ta′nō keihäsmiehestä, joka ei osunut kohteeseensa. Näitä molempia sanoja käytettiin siitä, että joltakulta puuttui tai jäi saavuttamatta joko aineellisia kohteita tai tavoitteita (Job 5:24) tai moraalisia tai älyllisiä tavoitteita tai päämääriä. Sananlaskujen 8:35, 36:ssa sanotaan, että se, joka löytää jumalisen viisauden, löytää elämän, mutta ’se, joka ei tavoita [heprean sanasta ḥa·ta’′] viisautta, tekee väkivaltaa sielulleen’, mikä johtaa kuolemaan. Raamatussa sekä nuo heprealaiset että kreikkalaiset sanat viittaavat pääasiassa siihen, että Jumalan älylliset luomukset tekevät syntiä, osuvat harhaan Luojaansa nähden.

Ihmisen paikka Jumalan tarkoituksessa.
Ihminen luotiin ”Jumalan kuvaksi” (1Mo 1:26, 27). Hän oli kaikkien muiden luomusten tavoin olemassa ja hänet luotiin Jumalan tahdosta (Il 4:11). Se, että Jumala antoi ihmiselle työtä, osoitti, että hänen oli määrä palvella Jumalan tarkoitusta maan päällä (1Mo 1:28; 2:8, 15). Henkeytetyn apostolin mukaan mies luotiin ”Jumalan kuvaksi ja kunniaksi” (1Ko 11:7) eli heijastamaan Luojansa ominaisuuksia, toimimaan niin että hän heijastaisi Jumalan kunniaa. Jumalan maanpäällisenä poikana miehen tuli muistuttaa taivaallista Isäänsä eli olla hänen kaltaisensa. Muutoin hän toimisi vastoin Jumalan isyyttä ja häpäisisi sen (vrt. Mal 1:6).

Synnin alku.
Synti ilmaantui henkimaailmaan ennen kuin se tuli maan päälle. Mittaamattomat ajat kaikkeus oli täysin sopusoinnussa Jumalan kanssa. Tuon sopusoinnun rikkoi henkiolento, jota sanotaan yksinkertaisesti Vastustajaksi (hepr. Sa·tan′; kreik. Sa·ta·nas′; Job 1:6; Ro 16:20), pääasialliseksi Jumalan Väärinsyyttäjäksi eli Panettelijaksi (kreik. Di·a′bo·los) (Hpr 2:14; Il 12:9). Apostoli Johannes sanookin: ”Joka jatkaa synnin tekemistä, on Panettelijasta, sillä Panettelija on tehnyt syntiä alusta asti.” (1Jo 3:8.)
Johannes tarkoittaa tässä ”alulla” selvästikin Saatanan vastustavan menettelyn alkua, samalla tavoin kuin ”alkua” käytetään kristittyjen opetuslapsiksi tulemisen alkuvaiheista 1. Johanneksen kirjeen 2:7:ssä ja 3:11:ssä. Johanneksen sanat osoittavat, että kun Saatana oli kerran pannut synnin alulle, hän jatkoi syntistä menettelyään. Näin ollen jokainen, joka ”ottaa synnin tavakseen”, paljastaa olevansa tuon Vastustajan ’lapsi’, hengellinen jälkeläinen, joka heijastaa ”isänsä” ominaisuuksia. (The Expositor’s Greek Testament, toim. W. R. Nicoll, 1967, V osa, s. 185; Joh 8:44; 1Jo 3:10–12.)
Koska ’synnin syntymistä’ edeltää väärän halun hautominen siinä määrin, että se hedelmöityy (Ja 1:14, 15), tuo vastustajaksi muuttunut henkiluomus oli jo alkanut poiketa vanhurskaudesta, oli jo kapinoinut Jumalaa vastaan, ennen kuin synti varsinaisesti ilmeni.

Eedenin kapina.
Aadamille ja hänen vaimolleen ilmaistu Jumalan tahto oli pääasiassa myönteinen, sillä se osoitti, mitä heidän tuli tehdä (1Mo 1:26–29; 2:15). Yksi kielto Aadamille tosin annettiin: häntä kiellettiin syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta (tai edes koskemasta siihen) (1Mo 2:16, 17; 3:2, 3). Ihmisen tottelevaisuutta ja antaumusta mittaava Jumalan koe on sikäli merkittävä, että se kunnioitti ihmisen arvokkuutta. Jumala ei lähtenyt siitä ajatuksesta, että Aadam tekisi jotain pahaa; hän ei asettanut kokeeksi kieltoa, joka olisi koskenut esim. eläimeen sekaantumista, murhaa tai jotain muuta samankaltaista pahaa tai alhaista tekoa, mikä olisi viitannut siihen, että Jumala ajatteli Aadamilla olevan joitakin halveksittavia sisäisiä taipumuksia. Syöminen oli normaalia, sopivaa, ja Aadamin oli käsketty ’syödä kyllikseen’ siitä, mitä Jumala oli hänelle antanut (1Mo 2:16). Mutta Jumala asetti Aadamin kokeeseen kieltämällä häntä syömästä tämän yhden puun hedelmästä, ja näin tuon hedelmän syömisestä tuli sen vertauskuva, että syöjä saa tietoa, jonka avulla hän voi päättää itse, mikä on ihmiselle ”hyvää” ja mikä ”pahaa”. Jumala ei siis aiheuttanut ihmiselle vaikeuksia eikä lukenut Aadamin tilille mitään sellaista, mikä olisi ollut tämän Jumalan ihmispojan arvon alapuolella.

Nainen oli ensimmäinen ihminen, joka teki syntiä. Jumalan Vastustaja, joka käytti käärmettä puhetorvenaan (ks. TÄYDELLISYYS: Ensimmäinen synnintekijä ja Tyroksen kuningas), ei yrittänyt houkutella naista sukupuolisella moraalittomuudella. Sen sijaan hän pyrki herättämään naisessa halun päästä muka korkeammalle henkiselle tasolle ja olla vapaa. Kun Kiusaaja oli ensin saanut Eevan toistamaan Jumalan lain, jonka tämä oli ilmeisesti kuullut mieheltään, hän hyökkäsi Jumalan totuudellisuutta ja hyvyyttä vastaan. Hän väitti, että tuon nimenomaisen puun hedelmän syöminen ei johtaisi kuolemaan vaan siitä saisi valistusta ja samanlaisen kyvyn kuin Jumalalla oli: kyvyn päättää itse, oliko jokin hyvää vai pahaa. Nämä sanat osoittavat, että Kiusaaja oli jo sydämessään täysin vieraantunut Luojastaan, koska niihin sisältyi Jumalan avoin vastustaminen ja hänen peitelty panettelunsa. Hän ei syyttänyt Jumalaa tietämättömyydessä tehdystä erehdyksestä vaan asioiden tahallisesta vääristämisestä, kun hän sanoi: ”Sillä Jumala tietää...” Se, miten vakavasta synnistä oli kyse ja miten inhottavaa tuollainen kapinahenki oli, nähdään niistä keinoista, joihin tuo henkipoika turvautui päästäkseen päämääräänsä, sillä hänestä tuli petollinen valehtelija ja kunnianhimoinen murhaaja, koska hän ilmeisesti tiesi sen kohtalokkaat seuraukset, mitä hän nyt ehdotti ihmiskuulijalleen. (1Mo 3:1–5; Joh 8:44.)

Kuten kertomuksessa paljastetaan, sopimaton halu alkoi tehdä työtään naisessa. Sen sijaan, että hän olisi tuntenut syvää inhoa ja vanhurskasta närkästystä kuullessaan, kun Jumalan lain vanhurskaus asetettiin tällä tavoin kyseenalaiseksi, hän alkoi katsella puuta kaihoten. Hän halusi sellaista, mikä kuului oikeudenmukaisesti hänen Suvereenilleen, Jehova Jumalalle: Jumalan kykyä ja oikeutta päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa hänen luomuksilleen. Nainen alkoi näin mukautua sen vastustajan teihin, normeihin ja tahtoon, joka puhui vastoin sitä, mitä naisen Luoja ja hänen Jumalan nimittämä päänsä – hänen aviomiehensä – olivat sanoneet (1Ko 11:3). Kun nainen luotti Kiusaajan sanoihin, hän antoi houkutella itsensä, söi hedelmää ja paljasti siten synnin, joka oli syntynyt hänen sydämessään ja mielessään (1Mo 3:6; 2Ko 11:3; vrt. Ja 1:14, 15; Mt 5:27, 28).

Myöhemmin Aadam otti tuota hedelmää, kun hänen vaimonsa tarjosi sitä hänelle. Apostoli osoittaa, että miehen synti erosi hänen vaimonsa synnistä siinä, ettei Kiusaajan propaganda pettänyt Aadamia, joten hän ei luottanut väitteeseen, jonka mukaan puun hedelmää olisi voinut syödä rangaistuksetta (1Ti 2:14). Aadamin syömisen on siis täytynyt johtua siitä, että hän halusi pitää vaimonsa, ja niin hän ’kuunteli vaimonsa ääntä’ eikä Jumalansa ääntä (1Mo 3:6, 17). Tällä tavoin Aadam mukautui Eevan teihin ja tahtoon ja hänen kauttaan Jumalan Vastustajan teihin ja tahtoon. Sen vuoksi hän ’osui harhaan’, ei toiminut Jumalan kuvan mukaisesti hänen kaltaisenaan, ei heijastanut Jumalan kunniaa ja todellisuudessa loukkasi taivaallista Isäänsä.

Synnin vaikutuksia.
Synti rikkoi ihmisen ja hänen Luojansa välisen sopusoinnun. Se ei vahingoittanut ainoastaan hänen suhdettaan Jumalaan vaan se vahingoitti myös hänen suhdettaan muihin Jumalan luomuksiin, ja lisäksi se vahingoitti ihmistä itseään, hänen mieltään, sydäntään ja ruumistaan. Siitä koitui suunnattoman huonot seuraukset ihmiskunnalle.

Ihmisparin käytös paljasti välittömästi sopusoinnun särkymisen. He peittivät osia Jumalan valmistamasta ruumiistaan ja yrittivät sen jälkeen kätkeytyä Jumalalta, mikä osoitti selvästi heidän mielessään ja sydämessään tapahtuneen vieraantumisen. (1Mo 3:7, 8.) Synti sai siis heidät tuntemaan syyllisyyttä, huolta, turvattomuutta ja häpeää. Tämä valaisee sitä, mitä apostoli Paavali toteaa Roomalaiskirjeen 2:15:ssä, jonka mukaan Jumalan laki oli ’kirjoitettu ihmisen sydämeen’, ja siksi tuon lain rikkominen aiheutti ihmisessä sisäistä kuohuntaa hänen omantuntonsa syyttäessä häntä väärinteosta. Ihmisellä oli oikeastaan sisäinen valheenpaljastin, minkä vuoksi hän ei voinut mitenkään kätkeä syntistä tilaansa Luojaltaan, ja vastaukseksi niihin verukkeisiin, joita ihminen esitti muuttuneelle suhtautumiselleen taivaalliseen Isäänsä, Jumala kysyi viipymättä: ”Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” (1Mo 3:9–11.)

Ollakseen uskollinen itselleen ja toimiakseen muun kaikkeudenperheensä parhaaksi Jehova Jumala ei voinut hyväksyä sellaista syntistä menettelyä sen enempää ihmisluomuksiltaan kuin kapinoitsijaksi muuttuneelta henkipojaltaankaan. Hän piti kiinni pyhyydestään ja tuomitsi oikeudenmukaisesti heidät kaikki kuolemaan. Sen jälkeen ihmispari karkotettiin Jumalan puutarhasta Eedenistä, ja siten estettiin heidän pääsynsä sen puun luo, jota Jumala oli sanonut ”elämän puuksi”. (1Mo 3:14–24.)



Genesis 2:9 (Amplified Bible)
Amplified Bible (AMP)
Copyright © 1954, 1958, 1962, 1964, 1965, 1987 by The Lockman Foundation

9 And out of the ground the Lord God made to grow every tree that is pleasant to the sight or to be desired--good (suitable, pleasant) for food; the tree of life also in the center of the garden, and the tree of the knowledge of [the difference between] good and evil and blessing and calamity.(A)

22 And the Lord God said, Behold, the man has become like one of Us [the Father, Son, and Holy Spirit], to know [how to distinguish between] good and evil and blessing and calamity; and now, lest he put forth his hand and take also from the tree of life and eat, and live [a]forever--

Genesis 2:9 (Contemporary English Version)
Contemporary English Version (CEV)
Copyright © 1995 by American Bible Society

9 The LORD God placed all kinds of beautiful trees and fruit trees in the garden. Two other trees were in the middle of the garden. One of the trees gave life--the other gave the power to know the difference between right and wrong.

22 The LORD said, "These people now know the difference between right and wrong, just as we do. But they must not be allowed to eat fruit from the tree that lets them live forever."

Genesis 2:9 (New Century Version)
New Century Version (NCV)
The Holy Bible, New Century Version®. Copyright © 2005 by Thomas Nelson, Inc.

9 The Lord God caused every beautiful tree and every tree that was good for food to grow out of the ground. In the middle of the garden, God put the tree that gives life and also the tree that gives the knowledge of good and evil.

22 Then the Lord God said, "Humans have become like one of us; they know good and evil. We must keep them from eating some of the fruit from the tree of life, or they will live forever."

Genesis 2:9 (New Life Version)
New Life Version (NLV)
Copyright © 1969 by Christian Literature International

9 And the Lord God made to grow out of the ground every tree that is pleasing to the eyes and good for food. And He made the tree of life grow in the center of the garden, and the tree of learning of good and bad.

22 Then the Lord God said, "See, the man has become like one of Us, knowing good and bad. Now then, he might put out his hand to take from the tree of life also, and eat and live forever."

Genesis 2:9 (New International Reader's Version)
New International Reader's Version (NIRV)
Copyright © 1996, 1998 by International Bible Society

9 The Lord God made all kinds of trees grow out of the ground. Their fruit was pleasing to look at and good to eat.
The tree that gives life forever was in the middle of the garden. The tree that gives the ability to tell the difference between good and evil was also there.

22 The Lord God said, "The man has become like one of us. He can now tell the difference between good and evil. He must not be allowed to reach out his hand and pick fruit from the tree of life and eat it. If he does, he will live forever."

[Vieras]

Samoin kuin kävi Lootin vaimolle, käy meillekin, jos katsomme egyptin lihapatoja.

eli jos tulemme uskoon ja haikalemme menneitä, samoin me hukumme syntiin ja menemme suoraa helvettiin.

ja olemme kuin suolapatsaat jo täällä ajassa, vaikka hengitämme, ilman uudestisyntymistä ja syntien tunnustamista olemme kuolleet, olemme kadotuksen lapsia.

elämä ei lopu hautaan vaan on kaksi paikkaa, kuoleman jälkeen.

ikuiseen rauhaan pääsee uskomalla ja suun tunnustuksella: Jeesus Kristus on Herra!

tee parannus, elä parannuksessa uskoen Jeesukseen Vapahtajana ja Herrana niin perit jo täällä ajassa autuaan osan ja kerran maaliviivan tuolla puolen olet oleva Isän ja Aabrahamin helmassa!

[Vieras]

Milloinkahan lahko muuten siirtyy raamatulliseen nimien käyttöön ?

Kuten on "Lootin vaimo", niin srk:ssa sanotaan "kieppari X:n vaimo", "veli Y:n vaimo". Ja veli A:n kartettavaa seuraa oleva poika ?

[RaM]

Samoin kuin kävi Lootin vaimolle, käy meillekin, jos katsomme egyptin lihapatoja.

eli jos tulemme uskoon ja haikalemme menneitä, samoin me hukumme syntiin ja menemme suoraa helvettiin.

ja olemme kuin suolapatsaat jo täällä ajassa, vaikka hengitämme, ilman uudestisyntymistä ja syntien tunnustamista olemme kuolleet, olemme kadotuksen lapsia.

elämä ei lopu hautaan vaan on kaksi paikkaa, kuoleman jälkeen.

ikuiseen rauhaan pääsee uskomalla ja suun tunnustuksella: Jeesus Kristus on Herra!

tee parannus, elä parannuksessa uskoen Jeesukseen Vapahtajana ja Herrana niin perit jo täällä ajassa autuaan osan ja kerran maaliviivan tuolla puolen olet oleva Isän ja Aabrahamin helmassa!

Jeesus oli juutalainen äpärä, joka kuvitteli olevansa Jumalan asettama juutalaisuuden puhdistaja. Kaikki muu mitä esität on silkkaa sontaa.
Lisää Jeesuksesta http://www.raamattu.tarinoi.fi/19

[Jaakko Ahvenainen]

... ikuiseen rauhaan pääsee uskomalla ja suun tunnustuksella: Jeesus Kristus on Herra!

tee parannus, elä parannuksessa uskoen Jeesukseen Vapahtajana ja Herrana niin perit jo täällä ajassa autuaan osan ja kerran maaliviivan tuolla puolen olet oleva Isän ja Aabrahamin helmassa!

Normaali suomalainen mies hikentyy jeesustelusta. Uskominen ei ole ylen yksinkertainen asia, saati parannuksen teko. Ennen muuta tämä koskee ihmisä, joita on uskonnolla "kusetettu" ja jotka ovat tähän kusetukseen vilpittömästi vuosikaudet uskoneet.

Sen parannuksen tekemisen tulee alkaa Jumalan huoneesta, siis seurakunnasta ja sen yksityisistä jäsenistä, joten siitä vaan. On toki raamatullista julistaa sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, mutta ei sopimattomalla tavalla.

[RaM]

Jaakko Jaakko... sinä kauniilla ja asiallisella selitykselläsi vesitit esitetystä jeesustelusta sen tarvitseman toisen ääripään - vastaukseni.