Kiitos ehdotuksistanne! Olen täällä innoissani tilannut ja lainannut kaikenlaisia kirjoja, niistä on saanut paljon mielenkiintoisia ajatuksia.
Nyt täällä onkin tapahtunut paljon. Mieheni on miettinyt asioita rauhassa nyt pari päivää ja on tullut siihen päätökseen, että eroaa järjestöstä. Hän oli jo kuulemma lähettänyt eroanomuksenkin Beteliin, ilman että kertoi siitä minulle mitään.
Minua vähän pelottaa.
Mietin että onko hän tehnyt oikean ratkaisun, onko hän varmistunut sydämessään asioista. En ole hänelle koskaan sanonut, että "Sinun täytyy erota" tms. Mielestäni ihmisen pitää itse vakuuttua asioista, elää omaa elämäänsä eikä tehdä niin kuin muut sanovat. Siihen tilanteeseen en haluaisi joutua, että hän alkaisi katumaan päätöstään. Voihan sitä tietysti alkaa katumaan vaikka mitä myöhemmin elämässään, mutta toivon todella, että tämä on hänen lopullinen ja varma päätöksensä.
Miestäni on jo käynyt "kuulustelemassa" monta veljeä, puheluita ja viestejä tulee jatkuvasti. Tässä on tietysti vielä paljon käytännön asioita hoitamatta, liittyen siihen, kun on sovittu kenttäpalveluksia, tutkisteluita, puheita ja tehtäviä seurakunnassa, ne pitää kaikki järjestää uudelleen ja antaa jonkun toisen veljen hoidettavaksi. Kaikki ovat tietysti sanoneet hänelle, että "Tästä alkaa sitten alamäki, menet alas kuin lehmän häntä ja ylös sieltä ei pääse". Eräskin veli sanoi, että mieheni menee nyt täysin piloille ja alkaa harrastamaan irtosuhteita, juoksee kapakoissa, polttaa tupakkaa ja käyttää muita huumeita, että menetän hänet tämän takia ja meille tulee varmasti ero.
Meillä onkin nyt perhe aika kaaoksessa, kun kerroin vanhemmilleni, että mieheni eroaa ja etten enää itsekään usko järjestöön. Siitäkös perheeni riemastui ja nyt painostavat meitä molempia, ettemme saa tehdä tällaista ratkaisua, se on kuulemma pahempi asia kuin jos kuolisimme, jäädä pois "totuudesta". Pitäisi joka päivä kirjoittaa lapulle oppikysymyksiä jne. mitkä mieltä askarruttavat ja he sitten yhdessä veli vanhinten kanssa tekisivät niihin vastineen.
Ihmettelen vähän heidän reaktiotaan, kun en ole itse käynyt kokouksissa vuosiin tai muutenkaan ollut mukana toiminnassa, mutta he tietysti haluavat uskoa jt- juttuihin. Pelkään että meillä menee perheen kanssa välit poikki tämän takia, mutta se riski kai täytyy kuitenkin ottaa. Olemme jo tässä alustavasti katselleet mieheni kanssa uutta asuntoa 500km päästä täältä jos tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, ettei täällä voi enää asuakaan. Täytyy toivoa, että tilanne vielä tulevaisuudessa rauhoittuisi.
Kertokaa kokemuksianne, millaista teillä on ollut? Miten olette kestäneet?
Edelleen täällä keskustelu jatkuu. 
.