JT-isovanhempien huono vaikutus lapseen?

[Mietteliäs]

Onko kokemuksia JT-isovanhempien huonosta vaikutuksista lapseen jonka vanhempi tai vanhemmat ovat entisiä Jehovan todistajia?

Englanninkieliseltä XJT palstalta on osunut silmiin muutamia esimerkkejä joissa isovanhemmat ovat JT-opetuksellaan täysin sekoittaneet lapsen mielen ja joissain tapauksissa puheillaan ja pelotteluillaan saaneet lapsen jopa hyljeksimään seurakunnasta erotettua/eronnutta vanhempaansa.

Onko ylipäänsä mahdollista, että JT-isovanhemmat kykenisivät olemaan "pakkosyöttämättä" uskontoaan lapselle?

Olisiko parasta estää lasten kanssakäyminen JT-isovanhempien kanssa kokonaan, ettei myöhemmin tarvitsisi katua?

Yksi vaihtoehto lienee tietysti pelisääntöjen sopiminen, mutta eikö Teokraattisen Sodankäynnin doktriini oikeuta isovanhemmat tavalla tai toisella myrkyttämään lapsen mieltä pappakerhon / paimentolaisten tarinoilla. Onko ainut mahdollisuus suojautua ns. totaalinen vastakarttaminen?

[Jakke]

Meillä kävi niin, että kun annoin ymmärtää, ettei lehtiä ym. materiaalia tarvitse toimitella, niin äitini kiinnostus lapsenlapsiaan kohtaan lopahti siihen. Ei oo nähny vuosikausiin.

Ei pitäis yleistää, mutta eiköhän niillä JT-isovanhemmilla tahdo ketunhäntä (tai vartiotorni) yleensä olla kainalossa kun lapsenlapsiaan tapaavat. Jossain tapauksissa vois tietysti yrittää selittää lapsille, että "älkää välittäkö niistä höpöjutuista", mutta tämä tietysti riippuu lasten iästä. Sääntöjen sopimista kannattaa tietysti ainakin yrittää ensiksi.

[Mietteliäs]

Meillä kävi niin, että kun annoin ymmärtää, ettei lehtiä ym. materiaalia tarvitse toimitella, niin äitini kiinnostus lapsenlapsiaan kohtaan lopahti siihen. Ei oo nähny vuosikausiin.

Surullista.. Oletko selittänyt lapsillesi sitä miksi mummo tule koskaan katsomaan heitä? Miten he suhtautuvat asiaan?

Lapsellehan tuo voi olla siinä mielessä rankkaakin, että lapsi herkästi kokee että hänessä itsessään olisi jotain vikaa jonka takia hänestä ei pidetä.

Ei pitäis yleistää, mutta eiköhän niillä JT-isovanhemmilla tahdo ketunhäntä (tai vartiotorni) yleensä olla kainalossa kun lapsenlapsiaan tapaavat. Jossain tapauksissa vois tietysti yrittää selittää lapsille, että "älkää välittäkö niistä höpöjutuista", mutta tämä tietysti riippuu lasten iästä. Sääntöjen sopimista kannattaa tietysti ainakin yrittää ensiksi.

Aika vaikea olisi kuvitella, että sallisin lapseni vietävän esimerkiksi kokoukseen. Siinä ei paljon opetetut höpöjuttufiltterit auta kun aivopesu alkaa.

Toinen kysymys on uskaltaisko lapsensa oikeasti laskea fundis-uskovaisten ihmisten käsiin. Heidän kätketyistä motiiveista kun on vaikea sanoa - ties vaikka "saatanan puolelle menneen" lapsi saisi sen mukaisen käsittelyn kun/jos uskovaisen päässä napsahtaa..

[Jakke]

Surullista.. Oletko selittänyt lapsillesi sitä miksi mummo tule koskaan katsomaan heitä? Miten he suhtautuvat asiaan?

Lapsellehan tuo voi olla siinä mielessä rankkaakin, että lapsi herkästi kokee että hänessä itsessään olisi jotain vikaa jonka takia hänestä ei pidetä.

Olen selittänyt, että mummo ei tykkää isistä. Tämä tietysti herättää vähän ihmetystä, että "miks ihmeessä?" ja vasta noin viikko sitten asiasta viimeksi kysyivät. Vähä vaikea selittää just ekaluokalta päässeille kaksosille tuollaista. Mutta kun ikää tulee vähän lisää, niin ihan varmasti kerron että tuollaista se uskonto ihmisillä teettää, pysykää erossa!

Terveisiä vaan äidille/mummolle

[Saaaaad]

Itse olen joutunut kieltämään tapaamiset kokonaan. Ei voi mitään. Olen yrittänyt tuota "mummi puhuu vaan hassuja juttuja"-konstia, mutta päädyin kuitenkin välien totaaliseen katkaisuun sen takia, etten halua vahinkoa tapahtuvan. En kestäisi sitä, että menettäisin vielä ainoan lapsenikin.

Olen jatkuvasti kieltänyt vanhempiani, erityisesti äitiäni, puhumasta lapselleni minusta pahaa + esim. maailmanloppuun liittyviä asioita, mutta tuloksetta. Siksi päädyin tähän ratkaisuun. Katson, että vanhemmillani ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää käännyttää tyttäreni, koska itse olen toivoton - opiskelenhan peräti jumalatonta teologiaa .

Täytyy muistaa, että yhtä kiihkeästi kuin me haluamme pitää lapsemme erossa moisesta mielenhallinasta ja hulluudesta, vanhempamme haluavat ohjata heitä siihen. Minun äitini on idiootti ja hullu, isällä EHKÄ saattaisi olla sydän paikallaan - en ole varma, mutta ihan oikeasti meidän täytyy rakastaa lapsiamme niin paljon, ettemme anna heidän altistua mielenterveyshäiriöille.

Ugh!

[wolframium]

Minun äitini on idiootti ja hullu, isällä EHKÄ saattaisi olla sydän paikallaan...

Sitä on ollut liikkeellä, joo...

[Jakke]

JT mummolla/äidilläni oli kaiketi eilen 60v syntymäpäivä. Harmillista ku en muistanu lapsille sanoa, että lähettäisivät mummolle edes synttärikortit

[Victor]

Pari viikkoa sitten 16-vuotias tyttäreni vieraili mumminsa luona. Kotiin tullessaan kertoi mummin huutaneen, että mikä saatanan demoni sinuun meni, kun oli vahingossa kastellut kylppärin lattian. Ja myös mielisairaaksi haukkunut , kun tyttäreni oli värjännyt raitoja äitini hiuksiin ja ottanut välillä toisen suojahanskan pois. Että silleen.

Nykyään suhtaudumme äitini puheisiin olkaa kohauttamalla ja toteamalla, että taitaa mummi olla aika tasapainoton. Silloin, kun lapset olisivat pieniä ja jouduin työni puolesta reissaamaan viikonkin ja äitini oli ainut, joka pysytyi tulemaan hoitamaan heitä vieläpä aika kauas kotoaan. Oli se oikeasti aika järkyttävää, piti psyykata lapsia ainakin viikko, että pääsivät tasapainoon mummin vierailujen jälkeen. Onneksi toinen on ollut kova luu jo pienestä pitäen ja toinen jotenkin niin omissa maailmoissaan, että arvelisin juuri näiden lasten kohdalla, että kovin suuria traumoja ei ole päässyt syntymään.

Ovat kuulemma käyneet kokouksissakin ja todenneet sen olevan maailman tylsin paikka. Eipä enää ole mieli tehnyt sinne.

Äiti on ollut aina suht pöpi. Siihen päälle vielä fanaattinen jehovantodistajuus. Mikä mahtava keitos!

[Vieras]

Ei olisi haitaksi jos lapsille puhuttaisiin harkitusti lahkon haitoista, vaikkapa parhaimmiten muiden uskontojen kautta.

Niistä islamisti-itsaripommittajista voisi kertoa kuinka he ovat aivopestyjä ja menevät käskystä uhraamaan henkensä, voisi viitata itsenäisen ihmisen ihanteeseen tavoitellen tapaa, joka jäisi lapsen mieleen elämään ja todeta tämän korkeimman kasvatusihanteen puuttuvan.

Voisi sitten viitata muiden tiukkapiporyhmien veriuhrikäytäntöön, joka on sellaisen aivopesun tulosta, että jäsenet kieltääytyvät jopa toteamasta omien ohjeidensa ristiriitaisuuden painetuista ohjeistaan. Mahdollisesti voisi jättää käyttämättä sanan jt, ja antaa lapsen tajuta se itse puhumalla asia muutoin suoraan.

[Vieras]

ON erittäin vaikeaa toteuttaa omaa uskonnonvapauttaan ja puhua lapselle lahkon mahdollisista kielteisistä piirteistä: toinen osapuoli kun tuntee niin hyvin oikeutensa ja he saattavat alkaa noudattaa karttamiskäytäntöä. Lapsen ja vanhemman suhde saattaa muodostua puun ja kuoren välissä olemiseksi. Viattomalla lapsella tulisi saada olla oikeus hyvään suhteeseen molempiin vanhempiinsa. Laki määrittelee, että se on lapsen oikeus - ei vanhempien, ei uskonlahkon.