Guest kirjoitti:Mä olin ollut pahassa kolarissa paria vuotta ennen kuin tapasin Jehovan todistajia. Mun auto oli kolarin jälkeen niin lytyssä, että poliisit sano, että mun olis kaiken järjen mukaan pitänyt KUOLLA siinä kolarissa. Auto joutui suoraan lunastukseen, ja pikkupaikkakunnalla kun asuin kolari oli niin merkittävä tapaus, että siitä tehtiin lehteen juttu valokuvan kera. Dramaattisesta kolarista huolimatta en kuitenkaan loukannut muuta kuin polveni, ja sekin parani muutamassa viikossa. Viimeiset sanat, jotka muistan huutaneeni ennen rysäystä olivat "Herra Jumala, auta!"'
No, nyt Jehovan todistajat on selittänyt mulle, että sen takia pelastuin, että Jehova voisi käyttää mua saarnaamistyössään. Olen joutunut tuntemaan hirveää syyllisyyttä siitä, että olen saanut lahjaksi elämän, mutta silti en millään jaksa käyttää sitä Jehovan hyväksi, vaan mieluummin maailmalliseen työntekoon ja huvitukseen. en vain jaksa istua tylsääkin tylsemmissä kokouksissa ja turhaan rampata ihmisten ovilla, kun juuri kukaan ei reagoi positiivisesti. ON IHANAA OLLA ELOSSA, MUTTA SYYLLISYYS PAINOSTAA MUA KOKO AJAN! OLENKO ITSEKÄS PASKIAINEN, KUN PELASTUIN, MUTTA SILTI EN HALUA KÄYTTÄÄ ELÄMÄÄNI "OIKEIN"?????
Voit olla aivan varma, että samalla lailla huutavia oli espanjan lento-onnettomuuden koneessa satakertainen määrä. Tai silloin taannoin kun terroristit ajoivat koneet päin pilvenpiirtäjiä. Yläkerran äijällä tuntuu olevan vain kovin heikko kuulo ja hoksaa ilmeisesti vain ne joilla ääni on normaalia kantavampi.
Vuosien takaa muistan tapauksen, jossa enkeli pelasti minut. Olin tuolloin jt, joten se oli varmaankin luonnollista.
Elettiin kuumaa kesää 2001 ja pikkuveljeni kanssa painimme leikkisästi mökillä illalla voimakkaan hengen (spiritus fortius) ohjaamana. Veljeni painoi pääni juuri niitettyyn heinänsänkeen sillä tuloksella, että tärykalvoni puhkesi. Tietenkään en mennyt lääkäriin, koska loma oli parhaimmillaan. Pahaksi onneksi korva tulehtui niin pahasti, että siitä valui visvaa lakkaamatta. Yöllä en voinut nukkua, koska visva aiheutti painetta ja kipua korvakäytävässä. Muutaman yön valvottuani olinkin sitten jo aika heikossa kunnossa.
Enkelikokemus sattui kun olin jo todella heikkona. Menin valvotun yön päätteeksi vessaan ja totesin kärsiväni pahasta ummetuksesta. Ulostamisen tarve oli kuitenkin niin valtava, että kakka tuli ihan väkisin. Koska se oli todella kova ja iso, tunsin suurta tuskaa ja luulin suoleni repeävän. Kipu ja väsymys aiheuttivat shokin, jonka seurauksena pyörryin vessan lattialle. Kun heräsin, en tiennyt yhtään missä olen. Kaikkialla ympärillä näkyi vain kylmää kaakelia ja valkoista. Luulin oikeasti joutuneeni helvettiin (aikamoinen päätelmä jeppulalta!!!). Olin jo aika paniikissa ja haparoin hädissäni seiniä. Silloin jokin lämmin (ENKELI!!!) osui käteeni ja ohjasi sen vessan oven kahvalle. Pääsin ulos maanpäällisestä helvetistäni ja hoipuin suoraan ulos makaamaan auringonvaloon pihatielle. Olin onnellinen, enkä välittänyt siitä että olin alasti. Alushousut olivat jääneet helvettiin.
Helppoa sitä on auto-onnettomuudesta saada enkelipelastus, mutta kuinka moni muu on pelastettu helvetistä?
No jopas keskustelu tyrehtyi kun esitettiin hyviä pointteja mm. itsekkyydestä ja suojelusenkeleiden/Jumalan epäloogisesta pelastettavien valikoitsemisesta. Harmin paikka.
En ole koskaan pohtinut, olisiko ne perkeleen enkelit tosiaan yrittäneet kampittaa, mutta saaneet niiltä valkoisilta sellaisilta siinä yrityksessä mustan silmän.
Harmin paikka.