Runoja

Uskontoon liittymätön keskustelu.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Massetar
Viestit: 454
Liittynyt: 21.05.2007 08:44

Runoja

Viesti Kirjoittaja Massetar »

Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi Tommy Tabermanin uusimman runokirjan Veren sokeri ja löysin sieltä mielestäni tänne sopivia runoja. Tässäpä yksi niistä:


Paljon turhaa vaivaa näki käärme paratiisissa,

sillä viettelemättä
me olisimme syntiin suostuneet,

viettelemättä olisimme olleet valmiit
kaikkiin lihan ihanuuksiin

Viettelemättä olisimme
riisuneet ihokkaamme ja särkeneet muurimme,
viettelemättä olisimme puristaneet
rypäleet maljaan, ja juoneet
jumalaa silmiin katsoen: Näin juovat rakastavaiset!
Elisa
Viestit: 29
Liittynyt: 21.08.2008 15:16

Re: Runoja

Viesti Kirjoittaja Elisa »

KAARISILTA

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

- Aale Tynni -
Elisa
Viestit: 29
Liittynyt: 21.08.2008 15:16

Re: Runoja

Viesti Kirjoittaja Elisa »

Valo on väkevämpi
yötä ja hämärää,
lempeys on kestävämpi
pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi
synkkyyden keskellä,
ystävyys rohkeampi
kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,
vahvin on avuton.
Hyvyyden valtakunta
pienten ja heikkojen on.

(Kaskinen)
jariotus

Re: Runoja

Viesti Kirjoittaja jariotus »

Tuo tuulikello minun
haudalleni
anna minulle yksi kyynel,
anna minulle kihara otsaltasi.
Kihara, että en menisi yksin,
kyynel, että pääsisin kotiin.
Ota maasta multaa ja
kanna sitä povellasi
niin sieluni kuulee kuinka
sydämesi hakkaa.
Tuo tuulikello minun haudalleni,
tuo kimppu kaislaa,
tuo pihlajan oksa.
Tuulikello laulaa nimeäsi kun
kaislasta punon veneen.
Pihlajasta veistän airot ja
kyyneltäsi pitkin
soudan suurelle merelle,
missä yksinäiset sielut
muuttuvat taivaan rannaksi



Tämän minä joskus haluan muistokirjoituksekseni :mrgreen:
Vastaa Viestiin