Synnyin perheeseen missä äiti on JT ja isä ei. Minä ja siskot pyörimme siinä mukana siskon mennessä kasteelle ajattelin mennä itse siinä samaan aikaan myös. Kun olin käynnyt kasteella jossain puheessa oli että jehova näkee ihmismielen syövereihin, kysyin sitten että miten minä sitten pääsin kasteelle kun en asiaan täysin usko? Veli vanhin totesi siihen että en minä olisikaan päässyt eikä Jehova erehdy joten olin kai sitten väärässä omien ajatuksieni kanssa. Yläaste aikaan minut oli jo nähtävästi merkitty mustaan listaan koska selvästi osa perheistä minua vältteli. Tosin meidän seurakunnassa oli myös nuoria jotka asiasta välittänyt ja heidän kanssa tulin hyvin toimeen ja vietin aikaa. Kunnes.. onnistuin jäämään tupanpoltosta kiinni ja minut erotettiin katumattomana henkilönä 15 vuotiaana.
Äidin kehotuksesta/painostuksesta muutin pois kun sain koulupaikan 16 vuotiaana. Seuraavana 3 vuotena näin vanhempia varmaan yhteensä noin 5 kertaa, parhaimmillaan olin 8 kuukautta putkeen puhumatta äidille, rahaa tosin he sentään lähettivät joten hengissä pysyin. Sitten lensin ulos asunnostani ja muutin pakosta takaisiin kotiin, mikä oli osittäin hyvä asia koska sain puhuttua asiat aikalailla selviksi. Äitikin ymmärsi vihdoin, että hän oli pilannut minun ja siskon lapsuuden. kotona asuttuani muutin takaisin omaan asuntoon siitä lähtien olemme olleet yhteyksissä viikottain nykyisin, eikä hän ole minulle uskonnosta puhunut enää pitkään aikaan.
Tässä kävi hauska sattuma, Katatonia ja Cradle of filth käväisi täällä soittelemassa ja kysyin aidiltä maksaako minut sisään. Hän totesi että moinen "saatananpalvonta" musiikki erotetulle varmaan mieleen onkin, maksoi lipun

ja sanoi että juo kohtuudella, älä sammu ja koita selvitä hengissä. Perhe suhteet alkavat muistuttaa vähitellen normaaleja.