erosin 1.9

[Vieras]

Joo, jos sillä tasolla liikutaan. Ei muistin eikä arvostelukyvynkään vievää humalaa kannata ottaa. Jos taas riskirajoilla ollaan elikkä on vaikeuksia hallita juomista, niin ammattiapu on heti paikallaan ja viksu tapa, sillä apu on helpointa viinan kanssa mitä aikaisemmin sen ottaa. Sanovat että varsinaista holistia voikin auttaa vain se uskoontulo.

[tikaram]

Eroaminen joko tuhoaa suhteet täysin tai tekee noista suhteista niin heikkolaatuisia, että mielestäni kaikkien Jehovan todistajista eroavien kannattaa tehdä surutyö ja surra menetetyt perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät. Tämän jälkeen on syytä jatkaa elämää ikäänkuin nuo olisivat kuolleet pois. Ei nimittäin ole syytä jatkaa yhteydenpitoa "haudan takaa", joka tarkoittaa tuskallisia väittelyjä ja riitelyjä Jehovan todistaja -sukulaisten kanssa, vaan haudata heidät symbolisesti ja lopettaa kaikki yhteydenpito. Elämän täytyy jatkua.

Olen tässä eri mieltä, joskin tämä on huono ketju kommentoida asiaa, kun alkuperäinen kirjoittaja on juuri menettänyt suhteensa jt-läheisiinsä. Vaikka harvinaista lieneekin, niin erottaminen ei välttämättä huononna suhteita. Omassa tilanteessani välit vanhempieni kanssa ovat ehkä vain parantuneet. Uskonnosta ei juuri keskustella, vaikka olen kyllä saanut sanottua, mikä minua on painanut Jehovan todistajissa.

Sitten itse vieraan kirjoitukseen.
Mun on aina vähän vaikea onnitella juuri seurakunnasta eronneita, koska siinä menee muutama vuosi, ennen kuin erosta toipuu ja jossain tilanteessa ehkä päätyykin palaamaan seurakuntaan. Mut joo, jos hyvin saat elämäsi jatkumaan todistajuuden jälkeen, niin voit olla varma, että maailmalla on todella paljon annettavaa! Vieläpä ilman sellaisia tunteita, että sun tarvisi kokea itseäsi huonoksi ihmiseksi. Elämä on antoisaa, kun löydät oikeasti OMAN TAPASI ELÄÄ eikä vain jostain ulkopäin määrätyn kapean polun, joita tallot vanhempiesi perässä.

Mut joka tapauksessa, onnea matkaan!

[Vieras]

Olen tässä eri mieltä, joskin tämä on huono ketju kommentoida asiaa, kun alkuperäinen kirjoittaja on juuri menettänyt suhteensa jt-läheisiinsä. Vaikka harvinaista lieneekin, niin erottaminen ei välttämättä huononna suhteita.

Mielestäni tuo on lähinnä saivartelua, koska tapauksesi on äärimmäisen harvinainen. Varmaan myöskin ymmärsit, että tarkoitin tietenkin, että eroamisen takia heikkolaatuisiksi muuttuneet suhteet kannattaa lopettaa kokonaan. Tämä pätee laajemminkin ihmissuhteisiin.

Mielestäni on vaarallista ja moraalitonta antaa kuva, että eroamisen seurauksena välit muka paranisivat. Juuri tuollaisia argumentteja Jehovan todistajatkin esittävät, kun erotettujen karttamista kritisoidaan. He vastaavat kritiikkiin kertomalla jonkun erityistapauksen jossa liikkeessä heikosti mukana olevat eivät karta erotettuja sukulaisiaan, ja perään toteavat valheellisen propagandisesti, etteivät Jehovan todistajat eristä millään tavoin ex-jäseniä.

[am-ha·’a’rets]

Jos sille siskolle saisi kirjoitettua tai muuten viestin jossa itsestäsi ei tarvitsisi sanoa ollenkaan sellaista, mitä tultaisiin käyttämään sinua vastaan, kuten alkoholi, vaan että olet ollut hämmentynyt huomattuasi että pelkästään ne maailmanlopun vuodet eivät ole vaihdelleet, vaan yleensä kaikki tärkeällä ilmeellä opetellut opit, kuten viimeaikaisista tuo sukupolvioppi. Ja että seurustelua eronneen kanssa ei pidetä enää erotusperusteena ainakaan kaikissa srk:ssa ja että tiedät, että monessa tapauksessa ei välejä olekaan katkaistu.

Voisit ehkä diplomaattisesti aloittaa että voisit vielä harkitakin paluuta jos saisit pari asiaa järjestykseen, pyytäisit juttelemaan.

Lopulta voisit sitten tulostaa ja toimittaa niitä nimim. Caitzun kotisivujen vanhan kirjallisuuden näytteiden kappaleita entisten srk-tovereiden postiluukkuihin, että voit sanoa tavatessasi mistä voidaan keskustella jos erostasi puhutaan. Caitzun sivujen linkki löytyy sivulta http://www.jttuki.info

Tsemppiä. Vaikka et näkisikään hyväksi toimia.

No ei tämänkaltaisista viesteistä ole hyötyä tässä vaiheessa. Kaikkihan me täällä tiedämme sen, että ei niiden sukulaisten päitä saa käännettyä millään todisteilla. Ja neuvo, että postiluukusta pitäisi pudotella jotain lappusia, niin herätys!!! Jos ovat lähteäkseen todistajista tai edes ymmärtääkseen vapaa86:n ratkaisun niin se tapahtuu sitten joskus heidän omasta aloitteestaan. 95 % entisistä ystävistä ja sukulaisista ei tule koskaan ymmärtämään eroamispäätöstä.

Jos on tarve selittää tapahtumia niin voi kirjoittaa ihan suoran kirjeen tai sähköpostin tms... kyllä ne lukee sen jos haluavat. Turha sitä on repiä pelihousuja jos asialle ei voi mitään.

Tsemppiä vapaalle!!

[Vieras]

"Jos ovat lähteäkseen todistajista tai edes ymmärtääkseen vapaa86:n ratkaisun niin se tapahtuu sitten joskus heidän omasta aloitteestaan."

Kun täällä on entisiä jt:jia, niin ei muisti ole siitä hävinnyt, että täyspäiväaivonarikkaisena ei tullut ollenkaan ajatelleeksi uskomisesta puhumattakaan, että tässä olisi jotain hassua tai peräti mielipuolista.

Omasta aloitteestaan sieltä lähdetään kun saadaan virikkeitä silmien avautumiseen jotta muistetaan periä ne aivopuoliskot sieltä lahkon narikasta.

Amaharetsiinan (anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet) kirjoituksen ansio onkin siinä, että se herättelee kekkaamaan vieläkin parempia silmien avaamiseen tähtääviä huomautuksia ja näpäytyksiä lahkoon päin.

Toivo on meillä se resurssi, joka onkin syytä säilyttää ehkä pisimpään, jos edes se säilyy on vielä mahdollisuus johonkin konkreettisemmankin käsille saamiseen, johan se sanoi lapomatokin, että kyllä Toivossa on hyvä elää.

jk minusta ei tarvitse repiä juuri mitään muitakaan housuja kuin pelihousuja, ellei sitten luutuksi jotain eniten kulunutta paria.

[Kirsieveliina]

ainaki ti-iltana sain pikkusiskolta viestin että ymmärrät kai etten voi enää pitää suhun yhteyttä.

Seurakunnan sisältä on helppoa heitellä näitä automaatti-ohjattuja "hyvä on, emme enää tunne sinua" -viestejä. Ne edustavat kuitenkin lahkoajattelua, eivätkä siinä mielessä liene henkilökohtaisia. En usko, että se "heikkoina hetkinä" on heillekään niin kovin helppoa. Jt-sukulaisia luultavasti nolottaa ja ovat kiukkuisia, ehkä myös peloissaan siitä, että eronnut voikin olla oikeassa... Kun aikaa kuluu, pöly laskeutuu eikä asia ns. ole tapetilla. Ja eihän ratkaisuja voi tehdä vain toisten tunteiden vuoksi; jokaisen on etsittävä omalta tuntuva ratkaisu. Välien katkaiseminen perheenjäseneen on aika iso juttu kaikille, eivät hekään siitä kovin nopeasti (jos koskaan...) pääse yli. Ja täytyy muistaa, että karttamisen ensisijainen tarkoitus on eronneeseen vaikuttaminen, mieluiten niin että ko. henkilö suostuisi vahvistamaan lahkon vääristyneitä käsityksiä mm. karttamisen "rakkaudellisuudesta" ja siitä miten "onnetonta" maailmassa on. Halutaan että eronnut "nöyrtyisi" ja tulisi "kiltisti takaisin". Kyse on siis tavallaan pelotteluefektistä: "näetkös, turvallinen lammaslauma on kadonnut ympäriltä?" Mutta ilman Jehovan Todistajiakin voi elää ja sellainen elämä on usein paljon rehellisempää ja tasapainoisempaa. Mielestäni jt:n keskinäinen välittäminen ei ole edes aitoa. Retorinen kysymys aloittajalle: sinulla on varmaan henkilökohtaisia syitä, joiden vuoksi et halua olla jt? Niiden selventämisestä itsellekin voisi olla iloa? Voihan niistä kertoakin karttaville sukulaisille, jos se joskus tuntuu oikealta. Sellainen voi olla kaikkien kannalta selvintä, etteivät turhaan elättele toivoa...

Mutta Luojan kiitos maailmassa on paljon muita mukavia ihmisiä. Suhteesi poikaystävään kuulostaa toimivalta ja se on hieno alku!

Kannustan aloittajaa pohtimaan rauhassa itsensä kanssa, mikä eniten kiinnostaa (ammatillisesti, harrastuksissa...) ja mitä elämältä haluaisi. Jt:n tulevaisuudensuunnitelmat ovat heikoissa kantimissa, ei saisi kouluttautua, mistään tässä maailmassa ei ehdi olla hyötyä... Monet vanhat ihmiset ovat uhranneet lähes koko elämänsä luvatun paratiisin odottamiselle! Niinpä oletkin juuri astunut aivan uusien mahdollisuuksien äärelle

Älä anna pikkutakin liepeet hulmuten pihallasi juoksevien vanhimpien häiritä, hehän ovat liikkeellä vain business-mielessä

Oman kokemukseni perusteella allekirjoitan luonnehdinnan, että kitisevien suhteiden säilyttäminen on itsensä henkistä kidutusta. On se.

[Vieras]

Ja täytyy muistaa, että karttamisen ensisijainen tarkoitus on eronneeseen vaikuttaminen, mieluiten niin että ko. henkilö suostuisi vahvistamaan lahkon vääristyneitä käsityksiä mm. karttamisen "rakkaudellisuudesta" ja siitä miten "onnetonta" maailmassa on.

Tästä on oltava eri mieltä. Karttamisen ensisijainen vaikutus on pelotevaikutus, jonka tarkoitus estää lahkon hajoamisen. Sen tarkoitus ei ole eronneeseen vaikuttaminen. Päinvastoin, erotetulla ei ole mitään arvoa Jehovan todistajille, vaan esim. erotetun sairastumista tai kuolemaa (mieluiten huumeet, alkoholi tai itsemurha) seurataan etäältä nautiskellen puuttumatta ja auttamatta, koska lahkoajattelun mukaan se todistaa erotetun olleen väärässä.

Jos erotetulla olisi jotain arvoa saatikka jos karttamisella pyrittäisiin vaikuttamaan positiivisesti erotettuun, karttamisessa olisi lahkoajattelunkin mukaan järkeviä rajoja, mitä siinä ei nykyisellään ole.

Oman kokemukseni perusteella allekirjoitan luonnehdinnan, että kitisevien suhteiden säilyttäminen on itsensä henkistä kidutusta. On se.

Tästä olemme samaa mieltä. Laittakaa rohkeasti poikki heikkolaatuiset suhteenne jt-sukulaisiin. Tämä, jos sitten mikä, on ainut sellainen "karttamisjärjestely" joka suojelee eronnutta ja hänen läheisiin monilta harmeilta.

[Kirsieveliina]

Ja täytyy muistaa, että karttamisen ensisijainen tarkoitus on eronneeseen vaikuttaminen, mieluiten niin että ko. henkilö suostuisi vahvistamaan lahkon vääristyneitä käsityksiä mm. karttamisen "rakkaudellisuudesta" ja siitä miten "onnetonta" maailmassa on.

Toisin sanoen suostuisi palaamaan katuvana (säikähteneeseen) seurakuntaan, kuten sanoin.

seurataan etäältä nautiskellen puuttumatta ja auttamatta, koska lahkoajattelun mukaan se todistaa erotetun olleen väärässä

Täysin realistinen kuvaus Jehovan Todistajien suosimasta sosiopatiasta. Ja hyvin usein erotettu on tällä logiikalla oikeassa, sillä asiat sujuvatkin jopa paremmin kuin putkinäköisen lahkojäsenyyden aikana.

Jos erotetulla olisi jotain arvoa...

Nähdäkseni edes tunnustautuvalla jäsenellä ei ole seuralle arvoa ihmisenä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tai en ole ainakaan sellaista koskaan havainnut.

Tämä, jos sitten mikä, on ainut sellainen "karttamisjärjestely" joka suojelee eronnutta ja hänen läheisiin monilta harmeilta.

Näinpä. Valitettavasti vain jäsenyys lahkossa ja sitä myöten ympäröivät ihmissuhteet eivät aina ole kovin suoraviivaisia, vaan samassa perheessä on esim. todistajia, jotka osin ovat ja osin eivät ole jt, mutta myös "kiihkotodistajia", rationalisteja ja eronneita. Joten seuran sählääminen aiheuttaa paitsi välitöntä, myös välillistä ihmissuhdesotkua.

Ihmissuhteiden heikkolaatuisuutta jt-piireissä ei mielestäni voi kulminoida eroamisen hetkeen, vaan välinpitämätön ja "hengellisen sodankäynnin" mukainen ajattelu ja kielenkäyttö myös jäsenten kesken aiheuttaa paljon pahoinvointia, eikä ainakaan vahvista yleisiä ihmissuhdetaitoja. Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreen raportin mukaan 3/4 "hengellistä väkivaltaa" kokeneista koki siitä juuri Jehovan Todistajien taholta.

Tosin ainoat, jotka pitävät asiasta "melua", ovat yleensä liikkeen jättäneitä.

[am-ha·’a’rets]

"Jos ovat lähteäkseen todistajista tai edes ymmärtääkseen vapaa86:n ratkaisun niin se tapahtuu sitten joskus heidän omasta aloitteestaan."

Kun täällä on entisiä jt:jia, niin ei muisti ole siitä hävinnyt, että täyspäiväaivonarikkaisena ei tullut ollenkaan ajatelleeksi uskomisesta puhumattakaan, että tässä olisi jotain hassua tai peräti mielipuolista.

Omasta aloitteestaan sieltä lähdetään kun saadaan virikkeitä silmien avautumiseen jotta muistetaan periä ne aivopuoliskot sieltä lahkon narikasta.

Amaharetsiinan (anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet) kirjoituksen ansio onkin siinä, että se herättelee kekkaamaan vieläkin parempia silmien avaamiseen tähtääviä huomautuksia ja näpäytyksiä lahkoon päin.

Toivo on meillä se resurssi, joka onkin syytä säilyttää ehkä pisimpään, jos edes se säilyy on vielä mahdollisuus johonkin konkreettisemmankin käsille saamiseen, johan se sanoi lapomatokin, että kyllä Toivossa on hyvä elää.

jk minusta ei tarvitse repiä juuri mitään muitakaan housuja kuin pelihousuja, ellei sitten luutuksi jotain eniten kulunutta paria.

Tarkoitin vain lähinnä sitä, että viikko sitten eronneella voi olla mielessään jotain muuta kuin lappujen pudotteleminen postiluukusta (joka muutenkin on mielestäni typerää). Tunteet ovat varmasti sekaisin kun todellisuus on iskenyt päin naamaa.

Ja kuten kirjoitin niin:
"Jos on tarve selittää tapahtumia niin voi kirjoittaa ihan suoran kirjeen tai sähköpostin tms... kyllä ne lukee sen jos haluavat." Tällä on varmasti paras vaikutus. Kannattaa vaikka suoraan täältä kopioida perustelut ja sitten muokata omiksi sanoiksi.

[Vieras]

"eronneella voi olla mielessään jotain muuta" samoin.

"on mielestäni typerää" Eikä ole. Lahkosta pois auttaminen ei ole typerää.

"voi kirjoittaa ihan suoran kirjeen tai sähköpostin tms" Niinpä.

"Tällä on varmasti paras vaikutus" Tuskin kirjoituksella sinänsä, vaan ilmaisuvoimalla.... Yksi vanhan lahkojulkaisun tuloste omaa enemmän ilmaisuvoimaa kuin tuhat sanaa, joita pomo on ohjannut epäilemään.

Viikontuoreelle eronneelle myös tiedoksi, että tämä oli ajatus, ei edes kehotus, tervetuloa ja toivottavasti saapi täällä myötätuntoa ja vastakaikua tunteiden purkamiselle. Ja omia tuntoja esiin sitä mukaa kuin kirjoituttaa. Kukaan ei pure netissä eikä halua loukatakaan noin yleensä ottaen ainakaan.

[Vieras]

Tarkoitin vain lähinnä sitä, että viikko sitten eronneella voi olla mielessään jotain muuta kuin lappujen pudotteleminen postiluukusta (joka muutenkin on mielestäni typerää).

Jep. Postiluukuille menemiseen kehottaminen joka toisessa ketjussa on mielestäni trollaamista ja vieläpä aika heikkolaatuista trollaamista.

[Vieras]

Peruskoulun laskuoppia soveltamalla näyttää siltä, että edellä enemmän vastustetaan kuin kannatetaan informaation jakamista postiluukun, joka on perinteinen informaation jakelukanava, kautta, sanoi mustaparraton mies.

Älköön kerrottako Beetelin, herkeävät vieläkin omahyväisemmiksi, mikäli se ylipäätään on enää mahdollistakaan.

[Torninvartija]

Eiku ei mitään, tämä keskustelu oli jo edennyt muihin sfääreihin.

[valtakunnan palvelij]

Henk.kohtaisena mielipiteenä sanoisin, että viina on ihan hyvä vitutuslääke ex-Jt:n pahimpaan eroahdistukseen. Vai ei kai sitä muuten niin innokkaasti ja laajalti käytettäisi?!?

Ja sitten kun on saanut nesteistä tarpeekseen, niin rupeaa tekemään elämässään jotain muuta.

Henk. kohtainen mielipide tämäkin:
Viina on huono v***tuslääke. Nousujen ajaksi unohtaa murheensa, mutta laskuissa ne alkavat v***ttamaan enemmän. Känniläiset on melko apeaa porukkaa maanantai-tiistaina. Kuppilat on täynnä tuoppiinsa synkästi tuijottavia luovuttajia.
Alkoholia halvemmaksi tulee mennä hyvälle terapeutille (yleensä ei kunnalliseen). Väistellä ikäviä asioita ja keskittyä hyviin. Kannattaa olla unelmia ja tavoitteita, mutta ei ahneutta ja kiirettä niiden saavuttamiseen.
Lisäksi jos yrittää yhdellä kerralla selvittää kaikki v***tukset, niin alkaa helposti v***ttamaan. Harva meistä viihtyy sellaisten v***uuntuneiden ihmisten seurassa...

[wolframium]

Henk. kohtainen mielipide tämäkin:
Viina on huono v***tuslääke. Nousujen ajaksi unohtaa murheensa, mutta laskuissa ne alkavat v***ttamaan enemmän.

Mutta eikös se ole jo kauheuden huippu jos perjantai- ja lauantai-iltana joutuu olemaan vittuunnuksissa vielä siitäkin, ettei voi/saa vetää ko. lääkettä?

Känniläiset on melko apeaa porukkaa maanantai-tiistaina. Kuppilat on täynnä tuoppiinsa synkästi tuijottavia luovuttajia.

Noin kova viinanjuonti olisi kyllä jo sairasta, täytyy myöntää. Onneksi ei ole kokemusta.

Alkoholia halvemmaksi tulee mennä hyvälle terapeutille (yleensä ei kunnalliseen). Väistellä ikäviä asioita ja keskittyä hyviin. Kannattaa olla unelmia ja tavoitteita, mutta ei ahneutta ja kiirettä niiden saavuttamiseen.

Hyviä neuvoja nuokin.

Lisäksi jos yrittää yhdellä kerralla selvittää kaikki v***tukset, niin alkaa helposti v***ttamaan. Harva meistä viihtyy sellaisten v***uuntuneiden ihmisten seurassa...

Mika olla tama epascandinavian merki sinu nappaimisto?