Miten vanhojen ja sairaiden tarpeista tulisi huolehtia seura

[Sukututkija]

Saako idiootti kysellä idioottimaisuuksia? Selvä, siis saa...

Selailin tuossa seuran vanhoja julkaisuja ja pisti silmään muun muassa tällainen teksti, Valtakunnan Palveluksessamme 1 / 1970 (sori pitkä sitaatti):

"Kysymyspalsta

Miten vanhojen ja sairaiden tarpeista tulisi huolehtia seurakunnassa?

Meillä kaikilla on vastuu osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan. (1. Joh. 3:17, 18) Osana Jumalan palvonnastamme on ”käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan”. (Jaak. 1:27; 2:14–17) Useimmiten tämä tehdään automaattisesti rakkaudellisesta halusta auttaa heitä henkilökohtaisesti.

Seurakunnanpalvelijan tulee valppaasti tarkkailla vanhojen ja sairaiden olosuhteita. Hän voi ilmoittaa seurakunnalle niistä, jotka ovat rakkaudellisen avun tarpeessa. Jotta hän olisi tietoinen asiasta, toisten on hyvä mainita siitä valvojalle kuullessaan jonkun olevan sairaana. Seurakunnanpalvelijan tulisi myös valvoa, että he saavat säännöllisesti Valtakunnan Palveluksen ja että heitä autetaan kokouksiin, jos se on heille mahdollista. Kun toiset seurakunnassa saavat tietää, että jotkut ovat avun tarpeessa, he voivat käydä auttamassa heitä kenttäpalveluksessa, noutaa heitä kokouksiin ja tarpeen vaatiessa auttaa heitä ostosten tekemisessä, siivoamisessa tai pyykinpesussa. Sairas voi arvostaa pelkkää aterian valmistamista suuresti. Olisi ystävällistä lukea sokealle tai aika ajoin nauhoittaa puheita ja muita ohjelmia niille, jotka eivät pääse kokouksiin. – Ks. vuoden 1966 Vartiotornia, s. 221–223.

Hengellisesti kypsät henkilöt eivät vaadi, että toisten pitäisi huolehtia heistä aineellisesti. Useimmissa tapauksissa seurakuntaan kuuluvat vanhat ja sairaat joko huolehtivat itse aineellisista tarpeistaan tai toiset perheenjäsenet tai valtio pitävät niistä huolta. Heitä voidaan auttaa tutustumaan niihin varauksiin, mitkä valtiolla on. (Ks. Vartiotornia 15.6.1967, s. 294, 295.) Jos mitkään edellä mainituista järjestelyistä eivät ole henkilölle mahdollisia, seurakunta voi havaita tarpeelliseksi antaa mahdollisuuksiensa mukaan taloudellista apua arvollisille. – 1. Tim. 5:9, 10; Gal. 6:10; ”Lamppu”-kirja, s. 131."

Siis mitä ...vettiä? Erityisesti tuo viimeinen kappale panee silmään. Opettaako seura niin, että vaikkapa yksinäisen vanhuksen, joka ei enää pysty seisomaan lehtitelineenä, voi ja pitää jättää valtion tai minkä lie huolehdittavaksi?

Asian sivusta, niin mitä selkosuomella tarkoittaa tuo seura-jargon "rakkaudellinen", johon tämän tästä törmää?

[Kirsieveliina]

Jos mitkään edellä mainituista järjestelyistä eivät ole henkilölle mahdollisia, seurakunta voi havaita tarpeelliseksi antaa mahdollisuuksiensa mukaan taloudellista apua arvollisille.

Seurakunnan mahdollisuudet antaa taloudellista apua on seuralle tarkoituksenmukaista säilyttää mahdollisimman pienenä, jotta lahjoitusvirrat eivät joutuisi sivu suun - mitä siitäkin nyt tulisi, jos seurakuntalaiset lahjalaatikon kartuttamisen sijaan auttaisivat köyhiä...

Asian sivusta, niin mitä selkosuomella tarkoittaa tuo seura-jargon "rakkaudellinen", johon tämän tästä törmää?

Sanakäännettä omantunnon vaientamisen ja vähäosaisten heitteillejätön helpottamiseksi? Huomatkaa valikoiva ilmaus "arvollisille". Ihan joka mummolle apua ei aleta kantamaan

[Vieras]

Niin, valtiosta tulee lahkon ottaa se hyöty mikä siitä on saatavissa ja viime kädessä ohjattava se lahkolle testamentilla.

Lahkolainen saa ohjeistuksen, lahkon laatikkoon rahat, eikä millekään potentiaalisesti epäkypsälle vanhukselle.

Mutta nuo vanhat ihmiset ovat myös oma kiinnostava asiansa lahkossa.

Hajahuomioina on pistänyt palstoilta silmään kirjoitus, että ovityöhön kykenemätöntä ei enää haettaisi kokouksiinkaan.

Myös on kirjoiteltu, että vanhojen on vaikea päästä irti vanhasta valosta, ja siten saattaisi vanhus eleskellä vartiotorniaan hypistellen siinä uskossa, että maailmanloppu tulee ennenkuin se sukupolvi on kuollut, joka näki vuoden 1914 tapahtumat.

Arvattavasti pomoluokka ei näe vaivaa saattaa tällainen vanhus päivitettyyn valaistukseen ?

[PoterO]

Epäilen, ettei seurakuntien ole edes juridisesti mahdollista lahjoittaa taloudellista apua sitä tarvitseville, sillä seurakunnan omaisuuden omistus kaikkine lahjoituksineen on jossain täysin muualla. Seurakunnan yksityisjäsenet voivat tietysti tällaista taloudellista apua antaa, mutta silloin ei kyse ole mistään diakoniatyöhön verrattavasta. Jehovan todistajien tai Vartiotorniseuran rahavirta menee tasan tarkkaan yhteen suuntaan. Tai no voihan se sitten lainata seurakunnille niiltä itseltään saatuja lahjoitusvaroja takaisin korkoa vastaan. Hiivatin temppelin rahanvaihtajat!

[Vieras]

Arvelen että srk:ien rahankäyttö riippuu niiden vahvistetuista säännöistä, omia sääntöjä täytyy noudattaa.

Ja että eivät ole iljenneet laittaa sääntöihin, että joka penni on tilitettävä.

Siten olisi suuri vapaus käyttää rahaa.

Se rahan tilittäminen pennilleen on yksi niistä raudanlujista hiljaisista yhteisymmärryksistä.

[sirpa-leena]

Tiedän kyllä ihmisiä ihan rahallisesti tuetun siinä seurakunnassa, jossa olin pisimpään. Mukana ollessani jo ajattelin, että olis ollu terveellistä koko porukalle, jos sen aikaisesta tuntikehyksestä ravarit olis voinu halutessaan käyttää vaikka kolmaneksen seurakunnan vanhusten tai joidenkin vaikeasti sairaiden konkreettiseen auttamiseen (siivous, asiointi, lääkärissä käyttäminen jne).
Tunsin nimittäin aika monta ravaria, jotka kiireistään huolimatta olivat siitä avuliaammasta päästä. Ja olishan se hyvä ollut, jos olis yleisessä tiedossa, että JT:t tosissaan omistaan huolta pitävät. Olis saattanu olla parempi todistus kuin kadunkulmissa seisoskelu?

[rippeli]

Tiedän kyllä ihmisiä ihan rahallisesti tuetun siinä seurakunnassa, jossa olin pisimpään. Mukana ollessani jo ajattelin, että olis ollu terveellistä koko porukalle, jos sen aikaisesta tuntikehyksestä ravarit olis voinu halutessaan käyttää vaikka kolmaneksen seurakunnan vanhusten tai joidenkin vaikeasti sairaiden konkreettiseen auttamiseen (siivous, asiointi, lääkärissä käyttäminen jne).
Tunsin nimittäin aika monta ravaria, jotka kiireistään huolimatta olivat siitä avuliaammasta päästä. Ja olishan se hyvä ollut, jos olis yleisessä tiedossa, että JT:t tosissaan omistaan huolta pitävät. Olis saattanu olla parempi todistus kuin kadunkulmissa seisoskelu?

Täsmennyksenä sanottakoon, että seurakuntalaiset pitävät toisistaan huolta ja vjoskus jopa auttavat taloudellisesti. Seurakunta ei itse pidä kenestäkään huolta taloudellisesti.

Minäkin olen saanut joskus ruoka-apua seurakuntalaisilta, mutta seurakunta ei liittynyt siihen muuten kuin siten, että avustaneet ihmiset kuuluivat seurakuntaan. Sinänsä olen vieläkin kiitollinen siitä, että minua ja vaimoani autettiin kun olimme todella pahassa pulassa.

[Sukututkija]

Itteä pisti silmään tuossa lainauksessa sen viimeinen kappale jossa sanotaan, että hengellisesti kypsät ikäihmiset eivät vaadi. Eihän sitä tietenkään voikaan vaatia, mutta aika suorin sanoin sanotaan, että suu suppuun ja kunnan jauhoihin jos on tiukkaa. Pyöräytetään siis pallo sen harteille jolla muutenkin on ehkä hankalaa.

[Nuorin]

Ei kai tuossa kirjoituksessa mitään kamalaa ole. Järkeväähän se on että ensin otetaan valtiolta ja kunnalta "aineelliset" avustukset niin kuin muutkin ihmiset tekevät, ja vasta sitten käydään seurakuntalaisten kukkarolle. Tuossahan puhutaan suomeksi rahasta, ei muusta huolehtimisesta.

Ja tiedän, tapauksen että seurakunta on tukenut rahallisesti (siis lahjoitusrahoista) tarpeessa olevaa. Todella harvinaista sen uskoisin olevan, ja noin nyrkkisääntönä rippelin "Seurakunta ei itse pidä kenestäkään huolta taloudellisesti" pitää paikkansa.

[Nuorin]

Epäilen, ettei seurakuntien ole edes juridisesti mahdollista lahjoittaa taloudellista apua sitä tarvitseville, sillä seurakunnan omaisuuden omistus kaikkine lahjoituksineen on jossain täysin muualla.

Maailmanlaajuiseen työhön merkityn lahjalaatikon sisällön on VT-seura velvoittanut seurakuntia lähettämään täysimääräisenä. Juridisesta puolesta en tiedä. Taitaa olla oikeudessa kokeilematta, mitä tapahtuu jos VT-seura haastaa seurakunnan vanhimmiston oikeuteen näiden rahojen käyttämisestä seurakunnan omiin tarpeisiin.

Seurakunnan tarpeisiin merkittyyn lahjalaatikkoon tulevien lahjoitusten käyttämisestä päättää vanhimmisto. Ei niitä rahoja kukaan omista. Joskus tosin niistäkin lähetetään seuralle, jos tulee enemmän kuin kuluihin menee.

[Bergerac]

He saattavat tarvita neuvoja ja apua anomuksen tekemisessä saadakseen keisarin puutteenalaisille järjestämää avustusta.

Se että huomaat valppaasti tällaiset tarpeet ja järjestät sopivaa apua, osoittaa sinun olevan rakkaudellinen valvoja.
Voit olla varma siitä, että se on Jehovasta hyvin mieluisaa.

Se on toisaalta ihan kiva juttu että jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat saattavat monin eri tavoin auttaa iäkkäitä vilpittömiä Jehovan Todistajia.

Niissä maissa, joissa valtio huolehtii vanhuksista, avustusten ja palvelujen hakemiseen liittyy tavallisesti paperityötä, joka saattaa tuntua lannistavalta. Tällaisissa tapauksissa on sopivaa, että seurakunnan valvojat järjestävät apua iäkkäille, jotta nämä voivat anoa ja saada erilaisia etuja tai hakea niihin tarvittavia muutoksia asemansa parantamiseksi. Muuttuneiden olosuhteiden vuoksi eläke voi toisinaan nousta. Lisäksi on monia muita käytännön asioita, joissa valvojat voivat järjestää iäkkäille apua. Millaisia asioita esimerkiksi?

Kun tuossa kymysys-merkki on niin mieleen juolahtaa oitis testamentit.

Mikäli iäkäs vilpitön Jehovan Todistaja haluaisi omantuntonsa mukaisesti testamentata omaisuuttaan Seuralle, niin epäilemättä tässäkin käytännön asiassa vilpittömät Jehovan Todistajat rientävät paikalle leikkimielisesti ilmaistuna kuin kuvainnolliset hyeenat ja tarjoavat rakkaudellista apua asian toteuttamisen suhteen. Näissä tapauksissa myös vanhimmat saattavat ottaa osaa itse asiaan ja Haaratoimistosta saa pyyteetöntä ja vilpitöntä apua asioiden järjestelemiseen.

Koska Jehovan kansaan kuuluvat ovat vihkineet kaikkensa hänelle, he antavat iloiten raha- ja muita lahjoituksia tukeakseen tosi palvontaa. Itse asiassa kristillinen antaminen suo mahdollisuuksia ilmaista syvää arvostusta Jehovan palvontaa kohtaan. Tällainen antaminen ei rajoitu kymmenyksiin, ja saattaa olla tilanteita, joissa joku päättää antaa enemmänkin Valtakunnan etujen edistämiseen.
Ja voimme olla varmoja siitä, että niitä, jotka antavat runsaskätisesti lahjoituksia edistääkseen puhdasta palvontaa ja kunnioittaakseen rakkaudellista ja anteliasta Jumalaamme Jehovaa, siunataan runsaasti

[Jaakko Ahvenainen]

Veli Bergerac väkevästi todistaa, sillä ollessani aviossa ensimmäisen vaimoni kanssa, "hyökkäsi" paikallinen tienraivaajaparisunta, olikohan se Suomalaiset, vammaisen vaimoni kimppuun. Toki moniaitakin "hyviä tekoja" tekivät, kuten esim. pesivät silloisen ok-talomme ikkunat, etc...

Saatuani asiasta selvää, järjestin työkuvioni niin, jottas saatoin olla mukana "keskusteluissa". Lopputulos oli se, että minut haastettiin jehovistiisuus contra kolminaisuus-väittelyyn. En haastetta kiertänyt. Lopputulos oli, että Suomalaisen pariskunnan vaimo jäi jutusteluista pois ja sijaan tuli joku oppipoika veli Suomalaisen oheen. Keskustelustahan ei tietenkään mitään tullut ja lopetin sen tokaisemalla: "Olette susia lammasten vaatteissa ja näin ollen isästänne Perkeleestä".

Tähän vierailut hyväntekeväisyneeksineen loppuivatkin, mutta sattumoisin tapasin veli Suomalaisen paikallisen kaupan kassalla. Nähtyään minut setä Suomalaiselle tuli niin kiirus, jotta unohti ostamansa suklaapatukat kassalle. Nämä hänelle toki oitis toimitin ihan kotiovelle asti. Yhtä suuri hämmästys kohtasi veli Suomalaista tavatessamme Oulun konventissa 24.6.1995.

Näin ollen tokraattisen hyökkäyksen kohteina eivät ole yksinomaan vanhukset, vaan myös vammaiset tai muutoin puolustuskyvöttömiksi arvioidut / havaitut. Tosin silloinen vaimoni oli diakoni, kuten minäkin - ja sitä hän on edelleen, joskaan minä en ole toistaiseksi.

Summa summarum: tarkoitushan oli saada kiinnekohtaa silloiseen vammaiseen vaimooni ja pyrkiä hänen altruismiaan hyväksikäyttäen ujuttaa saatanallista valhetta huushollimme sisään. Tämän sain torjutuksi, vaikka sittemmin olemmekin eronneet. Ensimmäinen vaimoni on kuitenkin lasteni äiti ja hyvinkin kunnioitettava nainen.

Ks: mm. Saraste Heini: "Mikä Nainen" - kuusi tarinaa vammasta ja naiseudesta, Edita Oy, Helsinki 2000, ISBN 952-00-0890-X;
Ja /tai: "Jos jokainen putoaisi paikaltaan", vammaisten kirjoituskilpailun satoa, mitä kirjaa en nyt suurin surminkaan hyllystäni näin äkikseltään löytänyt. De Facto: kirjastosta löytyy.

[Analysoija]

Epäilen, ettei seurakuntien ole edes juridisesti mahdollista lahjoittaa taloudellista apua sitä tarvitseville, sillä seurakunnan omaisuuden omistus kaikkine lahjoituksineen on jossain täysin muualla.

Maailmanlaajuiseen työhön merkityn lahjalaatikon sisällön on VT-seura velvoittanut seurakuntia lähettämään täysimääräisenä. Juridisesta puolesta en tiedä. Taitaa olla oikeudessa kokeilematta, mitä tapahtuu jos VT-seura haastaa seurakunnan vanhimmiston oikeuteen näiden rahojen käyttämisestä seurakunnan omiin tarpeisiin.

Seurakunnan tarpeisiin merkittyyn lahjalaatikkoon tulevien lahjoitusten käyttämisestä päättää vanhimmisto. Ei niitä rahoja kukaan omista. Joskus tosin niistäkin lähetetään seuralle, jos tulee enemmän kuin kuluihin menee.

Maailmanlaajuiseen työhön merkityn lahjalaatikon sisällöstä on tullut muistutuksia viime vuosina vanhimmistoille, ettei niitä varoja tule edes lainata seurakunnan tarpeisiin.

Seurakunnan tarpeisiin merkittyyn lahjalaatikkoon tulevista lahjoituksista ei päätä vanhimmisto. Niistä päättää tapauskohtaisesti joko seurakunta tai joissakin tapauksissa esitelmien järjestäjä yhdessä esivalvojan kanssa.

Eli vanhimmisto suosittelee esim. tiettyä lahjoitusta jonkin asian hyväksi tai tiettyä hankintaa ja seurakunta äänestämällä päättää hyväksytäänkö maksaminen. Yhdessä tapauksessa muistan seurakunnalta kysytyn asiaa ja kuulijoille annettiin viikko miettimisaikaa sekä niiden vanhinten nimet joilta voi kysyä yksityiskohtaisesti hankinnasta. Seuraavassa palveluskokouksessa tiedusteltiin seurakunnan kantaa lopullisesti.

Sitten on muita menoja. Yhtenä merkittävänä muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla jossa välimatkat ovat lyhyet. Eli esitelmänpitäjien matkakorvaukset. Siitä, miten tämä hoidetaan on kirjavia käytäntöjä. Mutta oikea tapa hoitaa asia on se että esitelmien järjestäjä tiedustelee vierailevalta puhujalta (lähinnä tienraivaaja, Betel, erikoistienraivaaja) ottaako hän vastaan matkakorvauksen.
Tällöin asiaa perustellen esitelmien järjestäjä tekee esivalvojalle ehdotuksen ja esivalvoja hylkää tai hyväksyy. Esitelmien järjestäjä voi olla hyvinkin avustava palvelija. Tämän jälkeen asia siirretään tilienpalvelijalle. Esivalvojan allekirjoitus tulee olla jokaisessa pankkisiirrossa. Mutta jos summa maksetaan käteen kokousten yhteydessä tulevista lahjoitusvaroista tilienpalvelijan ja hänen apulaisensa nimet riittävät.
Betelin "korkeamman tason" puhujista jotkut määräävät summan itse mainiten siitä esivalvojalle tai tileistä huolehtivalle henkilölle ja silloin käsittääkseni kyseessä on verotuksessa ilmoitettava summa. Mutta muutamat Betel-puhujat omaavat rehellisen omantunnon ja sanovat esitelmien järjestäjälle että eivät voi itse sanoa summaa - antakaa sen minkä haluatte.
Tähän ei kysytä seurakunnan mielipidettä.

[Nuorin]

Seurakunnan tarpeisiin merkittyyn lahjalaatikkoon tulevista lahjoituksista ei päätä vanhimmisto. Niistä päättää tapauskohtaisesti joko seurakunta tai joissakin tapauksissa esitelmien järjestäjä yhdessä esivalvojan kanssa.

Eli vanhimmisto suosittelee esim. tiettyä lahjoitusta jonkin asian hyväksi tai tiettyä hankintaa ja seurakunta äänestämällä päättää hyväksytäänkö maksaminen. Yhdessä tapauksessa muistan seurakunnalta kysytyn asiaa ja kuulijoille annettiin viikko miettimisaikaa sekä niiden vanhinten nimet joilta voi kysyä yksityiskohtaisesti hankinnasta. Seuraavassa palveluskokouksessa tiedusteltiin seurakunnan kantaa lopullisesti.

Olet oikeassa. Niinhän se menee että etukäteen sovituista poikkeavat käytöt hyväksytetään seurakunnalla. Olikohan sitä yhtä tietämääni rahallisen tuen tapausta sitten oikein lavalta kysytty, että hyväksyttekö veljet ja sisaret että annamme tätä tukea sille ja sille? Voi ollakin.

[Vieras]

Niin, valtiosta tulee lahkon ottaa se hyöty mikä siitä on saatavissa ja viime kädessä ohjattava se lahkolle testamentilla.

Lahkolainen saa ohjeistuksen, lahkon laatikkoon rahat, eikä millekään potentiaalisesti epäkypsälle vanhukselle.

Mutta nuo vanhat ihmiset ovat myös oma kiinnostava asiansa lahkossa.

Hajahuomioina on pistänyt palstoilta silmään kirjoitus, että ovityöhön kykenemätöntä ei enää haettaisi kokouksiinkaan.

Myös on kirjoiteltu, että vanhojen on vaikea päästä irti vanhasta valosta, ja siten saattaisi vanhus eleskellä vartiotorniaan hypistellen siinä uskossa, että maailmanloppu tulee ennenkuin se sukupolvi on kuollut, joka näki vuoden 1914 tapahtumat.

Arvattavasti pomoluokka ei näe vaivaa saattaa tällainen vanhus päivitettyyn valaistukseen ?

Eikö sinulle koskaan valkene se, ettei täällä kukaan sinun kanssasi kirjoittele. Laskepa huviksesi montako kommenttia olet kitinääsi vuoden sisällä saanut tämän lisäksi. Kirjoittelet lahko löpinääsi päivästä toiseen. Sinua siedetään vain sen vuoksi, että vinoilet haluttuun suuntaan. Mitään et tiedä, arvailet vain ja kyselet typeriä.