Vielä myöhemminkin minulla oli jokin alitajuinen luottamus siihen, että luonto toimii oikein ja riittävän ennalta-arvattavasti, eivätkä luonnonlait sisällä bugeja tai kätkettyjä katastrofeja. Merkittävä kasvun paikka on ollut todeta, että tällainen luottamus on täysin perusteetonta. Ei niin, että silti varsinaisesti uskoisin minikokoisten mustien aukkojen aiheuttamaan Harmagedoniin.
Mitä tulee neliulotteiseen aika-avaruusmalliin tai muihin viritelmiin, niihin on käsittääkseni syytä suhtautua sellaisena kuin ne ovat: matemaattisina malleina, jotka pätevät tietyssä asiayhteydessä ja tietyllä tarkkuudella. Matemaattiset mallit antavat mahdollisuuden ennakoida luonnon tapahtumia ja rakennella teknisiä laitteita - mutta eivät edes pyri vastaamaan siihen, millainen luonto "oikeasti" on. Kuten eräs JT-vanhin totesi: "tiedemiehet rakentelevat teorioita, mutta meillä on Totuus". Aamen
Hemmetin vaikeaa on filosofisointikin. Tämä nyt tuli vähän ohi aiheesta, joten otan pientä kantaa tähän LHC:enkin. Itse epäilen että mitään suurta tullaan löytämään, vaikka mahdollisuuksia on. Tämä on nyt realistiselta kannalta katsottuna. Mutta toisaalta, voihan se tiedemiesten rypäs siellä maan alla selvittää aineen syvimmän olemuksen ja aiheuttaa ehkä samalla sen holtittomasti kasvavan mustan aukonkin, mutta tämä olisi nyt sitten jo spekulaatiota.
