Usko vs.teot

[sirpa-leena]

Aikanaan JT-uskonnossa minua veti puoleensa juuri teot. "Usko ilman tekoja on kuollut." Teoista usko näkyy. Sitten kun aikansa/vuotensa oli niitä tekoja tehnyt, alkoi olla jotenkin tyhjä olo niin fyysisesti, psyykkisesti kuin hengellisestikin. Joku paitsi mätti myös puuttui.

Uusin Askel- lehti sattui käsiini. Siinä Eero Junkkaala vastaa lukijan kysymykseen uskon ja tekojen suhteesta. Hän kirjoittaa mm.:
"Jokainen vilpiton raamatunlukija pohtii joskus uskon ja tekojen välistä jännitettä. Kristinuskoa myös moititaan eniten siitä, että siinä uskotaan ja annetaan kaikki anteeksi ja tehdään kuitenkin syntiä. Onko siis kristinusko tälläistä? On.
Kristinusko on juuri syntisten uskonto. Muissa uskonnoissa pelastus riippuu ihmisen kyvystä suoriutua annetuista ohjeista, mutta meillä nimenomaan kyvyttömyys pelastautua omin voimin, on lähtökohta oikean tien löytämiselle.

Onko teoilla sitten mitään merkitystä? On. Mutta pelastuksen kannalta ei mitään. Uskon ja hyvien tekojen suhdetta voidaan kuvata lausella: En tee hyviä tekoja, jotta pelastuisin vaan koska olen pelastettu. Järjestys on olennainen. Muissa uskonnoissa vaunut vetävät hevosta, kristinuskossa hevonen vaunuja."

BINGO!!! Lähtöni aikaan jotenkin symppasin Lutheria, joka oli lopen kyllästynyt ainaiseen anekauppaan ja halusi auttaa ihmisiä löytämään armon Jumalan.

Minuun siis teki alussa vaikutuksen JT-väen, osaltaan ihan aiheellinen, kysely ja ihmettely kaiken kattavasta "armon pullasta" kuten sanottiin. Mutta lopussa koin, että en ole enää mikään muu kuin halpamainen oravannahka-kauppias ja vaihtotalouden ylläpitäjä. Usko vs. teot on vaikea asia, äärilleen vietynä kumpikin saanee vain pahaa jälkeä aikaan?

[Bergerac]

Aikanaan JT-uskonnossa minua veti puoleensa juuri teot "Usko ilman tekoja on kuollut." ....clip... Usko vs. teot on vaikea asia, äärilleen vietynä kumpikin saanee vain pahaa jälkeä aikaan?

Jos puhutaan Jehovan Todistajuudesta niin Seura menee mielestäni vielä aavistuksen pidemmälle. Asia ei rajoitu vaín sanomiseen tai raamatun kuva-kieleen vaan pikemminkin siihen, että Seura toteaa (määrää) miten jokaisen pitäisi toimia erilaisissa tilanteissa.

Käytänössä vilpittömällä Jehovan Todistajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin noudattaa elämässään Seuran suosituksia (määräyksiä).
Mikäli toimii toisin tai julkisemmin poikkeaa Seuran esittämästä -> Vaikeudet yhteisössä alkavat ja mono heiluu ellei ihmisuhteiden menetyksen pelossa pistä turpaansa kiinni, tai "kadu". Tai äärimmillään voi kulkea sylkykuppina x-aikaa jonka jälkeen etuudet ja ihmissuhteet sitten palaavat. Edellyttäen että pitää jatkossa turpansa kiinni Seuran näkemyksistä poikkeavista omista näkemyksistään.

[Vieras]

Eikö lahko ole siinä mielessä nimenomaan lakiuskonto.

Oikeuskomitea esim. tutkii periaatteessa laillisuusasioita (käytännön todellisia menettelymuotoja ei myönnettäisi jälkeenpäin) ja (lahkon) laillisuuden mukaisesti siellä voi myös puolustautua.

Muussa mielessä lahko on tosiaan lahko ym.

[Johanneksen poika]

Oikeuskomitea esim. tutkii periaatteessa laillisuusasioita (käytännön todellisia menettelymuotoja ei myönnettäisi jälkeenpäin) ja (lahkon) laillisuuden mukaisesti siellä voi myös puolustautua.

Kuten kaikki tiedämme, koko "oikeuskomitea"-sana on irvokas. Siinä on jo periaatteessa "mahdoton yhtälö", kun samat kolme tai neljä äijää toimivat samaan aikaan sekä syyttäjinä, tuomareina että puolustusasianajajina. Ja kun tähän soppaan vielä lisätään se, että syytetty ei saa ottaa mukaansa minkäänlaista avustajaa tai omaa puolustusasianajajaa, niin "oikeuskomitean" nimeksi voitaisiin ihan hyvin ottaa "vääryyskomitea".

Kaiken huippuna on se, että Betel sanelee useissa tapauksissa ehdot, joilla "oikeuskomitea" toimii siinä ja siinä tapauksessa. Betel antaa valtuudet tutkia asioita tai sitten se evää valtuudet. Usein kaikkia asiaan liittyviä seikkoja ei saa edes tutkia.

Suurempaa pelleilyä sanalla "oikeus" ei voisi kuvitella.

[Vieras]

Entäs nuo lahkotyön tilitysvelvollisuudet ja muut käytännöt, eivätkö ne sitten oikeastaan ole jonkinlaiseen lakiin perustuvia tai sellaiseen verrattavia ?

[Mietintämylly]

Ottamatta nyt mitään kantaa juuri Jehovan todistajiin, vaan laajemmin ajateltuna esim. noin protestanttinen-katolinen-sektorilla, ajatus siitä että pelastuksen ratkaisee usko eivätkä teot, tuntuu minusta aika karmaisevalta. Esimerkiksi seuraavanlainen kuvio pitäisi kai olla protestanttisen teologian perusteella mahdollinen:

Joku sairas p*skiainen raa'asti raiskaa ja tappaa kymmeniä n. 15 vuotiaita tyttöjä. Jokainen uhri oli kaikin puolin niinsanotusti varsin hyvä ihminen, mutta kukaan ei ollut "oikealla tavalla" protestanttisenkaltaisessa uskossa, kun taas rikollinen tuleekin uskoon jossakin myöhemmässä vaiheessa tekoja tehtyään, esim. vankilassa. Protestanttisessa "usko pelastaa, eivät teot"-maailmankuvassa tuo raiskaajamurhaaja pääsee kuoltuaan taivaaseen, kun taas hänen viattomat uhrina joutuvat kadotukseen/helvettiin.

Siis yleisesti ottaen, minusta on moraaliselta kannalta aika sairaanoloinen käsitys sellainen, että ihminen pelastuisi yksin uskosta riippumatta tekojensa menneisyydestä, kun taas hyvinkin "hyvä" ihminen joutuisi kadotukseen vain kun ei sattunut olemaan uskovaishihhuli.

Minua ei suuremmin ihastuta ajatus armon Jumalasta. Ajatus oikeudenmukaisuuden Jumalasta (tai maallisemmin katsoen jo pelkästään sellaista koskeva teologia) hivelisi enemmän omaa oikeudentajuani.

[Vieras]

Siinä uskon pelastavassa momentissa on oleellista sen vilpittömyys ja aitous.

Uskomatontahan se maailmalliselta kannalta on, rikosjärjestelmähän antaa syninpäästön kun kakku on istuttu ja vahingonkorvaukset maksettu, mutta Jumalilla saattaa olla erilainen oikeustaju (taikka taju itsensä ymmärtämisen merkityksestä ?).

Noissa töillä tienattavissa pelastuksissa on se ikävä piirre, että se työstä saatava hyöty tapaa tulla kunkin lahkon johdon hyväksi.

Raaman lupaama pelastus on kuitenkin kuvattu monella tapaa niin erikoiseksi että se sitä kautta vaikuttaa uskottavaltakin, ajatteles, uskon kautta voit tallustella kuivin töppösin veden pinnalla ym

[Vieras]

"Joku sairas p*skiainen raa'asti raiskaa ja tappaa kymmeniä n. 15 vuotiaita tyttöjä. Jokainen uhri oli kaikin puolin niinsanotusti varsin hyvä ihminen, mutta kukaan ei ollut "oikealla tavalla" protestanttisenkaltaisessa uskossa, kun taas rikollinen tuleekin uskoon jossakin myöhemmässä vaiheessa tekoja tehtyään, esim. vankilassa. Protestanttisessa "usko pelastaa, eivät teot"-maailmankuvassa tuo raiskaajamurhaaja pääsee kuoltuaan taivaaseen, kun taas hänen viattomat uhrina joutuvat kadotukseen/helvettiin."

Ylläoleva kuvaus on just se mikä mua alunperin veti puloleensa ja olin samaa mieltä JT-seurakunna kanssa kaikenkattavasta "armon pullasta"
Mutta aikani "suoritettuani " hyväksi havaittuja (käskettyjä) tekoja, aloin tuntea itseni en miksikään muuksi kuin omaa etua tavoittelevaksi saalistajaksi. Ja saman näin niissä muissa. Oli paljon vanhempia/vanhimpia, jotka tarkoin paimensivat perhettään/ läheisiään, ettei vaan kukaan syntisäkki heidän mahkujaan päästä paretiisiin tärvele. Ja tästä osin juonsi sellainen hymy-pahvi elämä. Elettiin kuin yrityksessä, jossa oli YT-neuvottelut KOKO AJAN käynnissä ja kaikki tiesi, että jotkut "otetaan" toiset "jätetään". Kyllä silloin alkaa armoa kaivata!

Mutta onhan toki armolla keekoilu yhtä karseeta. Junkkarin sanat, teen hyvää en siksi, että pelastun vaan siksi, että olen pelastettu olivat minulle sielun ruokaa. Kun/jos kokee olevansa pelastettu niin siitä kiitollisena todella haluaa tehdä niitä hyviä tekoja.

[Aaac]

Jehovantodistajilla uskon teot liittyvät ensisijaisesti kirjallisuuden levittämiseen, lahjoituksiin ja vaikkapa kieppareiden kestitsemiseen. Jos joku "huolehtii leskistä ja orvoista", hän tekee sen "Vartiotornista huolimatta". Ja tarkkana saa olla, etteivät nuo ensisijaiset uskon teot vähene tai muuten kärsi.

Kyllähän jehovantodistajilla on käytössä tuo syntien anteeksi saaminen. Riittää kun tirauttaa kyyneleen vanhimmille. Varsinkin hyvävelisysteemi jyrää.

[Vieras]

"jehovantodistajilla on käytössä tuo syntien anteeksi saaminen"

Mutta synnit ovat luokiteltu ja pysyvän poltinmerkin saa lahkon oppikappaleen epäilemisestä, vaikka se sitten olisi sellainen jonka itse vartiotorniseura näkee hyväksi jälkeenpäin muuttaa. Ja vaikka opinkappale olisi perusteltu sellaisilla järkeilyillä että ne suorastaan kutsuvat ja haastavat itsensä tarkistamiseen.

Esim. vaimon pieksäminen voi olla vain rakkaudellinen huoneenjärjestyksen ylläpito eikä synti ollenkaan.

Myöskään sellaiset panettelupuheet jotka kohdistuvat myös luterilaisuuteen henkilön ohella eivät ole synti.

[almi]

Jehovan todistajien uskonto on todella laki- ja tekouskonto. Omasta mielestäni Jt-"teologiassa" on luisuttu tällaiseen tulkintaan siksi, että Jumalan armahtavaisuus on unohdettu.

Tässä keskustelussa sivuttu protestanttisen ja katolisen teologian ero perustuu kiistaan siitä, onko ihmisellä vapaa vai sidottu tahto. Anekaupalla on vain sivuosa.

[Jaakko Ahvenainen]

Siis yleisesti ottaen, minusta on moraaliselta kannalta aika sairaanoloinen käsitys sellainen, että ihminen pelastuisi yksin uskosta riippumatta tekojensa menneisyydestä, kun taas hyvinkin "hyvä" ihminen joutuisi kadotukseen vain kun ei sattunut olemaan uskovaishihhuli.
Minua ei suuremmin ihastuta ajatus armon Jumalasta. Ajatus oikeudenmukaisuuden Jumalasta (tai maallisemmin katsoen jo pelkästään sellaista koskeva teologia) hivelisi enemmän omaa oikeudentajuani.

Minä nyt satun olemaan sellainen uskovaishihhuli ja ettei menisi (Jeesus) lapsi pesuveden mukana, niin:

Ef.2:4 Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,
5 että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. [Kol. 2:13]
6 Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa
7 osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. [Room. 3:24+]
9 Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. (KR92)

Lyhyesti luterilaisittain: "yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden".

[Kirsieveliina]

Siis yleisesti ottaen, minusta on moraaliselta kannalta aika sairaanoloinen käsitys sellainen, että ihminen pelastuisi yksin uskosta riippumatta tekojensa menneisyydestä, kun taas hyvinkin "hyvä" ihminen joutuisi kadotukseen vain kun ei sattunut olemaan uskovaishihhuli.

Minusta on sairaanoloista, että Jehovan Todistajana voi olla paratiisiin muuttavien listalla riippumatta siitä, aiheuttaako seuran sääntöjen noudattaminen kärsimystä lähiympäristössä.

[Jaakko Ahvenainen]

Minusta on sairaanoloista, että Jehovan Todistajana voi olla paratiisiin muuttavien listalla riippumatta siitä, aiheuttaako seuran sääntöjen noudattaminen kärsimystä lähiympäristössä.

Veitpä sanat suustani, sillä minulla on tästä hyvinkin konkreettista näyttöä ja aulis tämän ymmärtää. Koska yleensä edellytetään perusteluja, saanen viitata KR 33/38:mm. Miika 6.8: "Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?"

Vrt. UM95 Mi. 6:8 "Hän on ilmoittanut sinulle, oi ihminen, mikä on hyvää. Ja mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että noudatat oikeutta ja rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa."

On tietenkin "makuasia", mitä oikeus, huomaavaisuus, laupeus ja nöyryys edellyttävät. Saattaa hyvinkin olla, että sikaa pidetään arvossa enemmän kuin ihmistä. Sika sentään on "saastainen" eläin ja jos ihminen asetetaan sikaakin huonompaan osaan, on eittämätön johtopäätös, että hän on saastaisista saastaisin ja mikäli hän on "luopio" tätäkin halveksuttavampi. De facto, vaikka tässä yhteydessä ns. "luopiot" ohitankin.

Tämäkin näet riippuu siitä, miltä puolelta aitaa asiaa tarkkaa. Näet, ken kulkee myös näkee ja joskus joutuu tekemään työtä, ettei "yrjöä". Katsokoon kukin miten tahtoo asian ymmärrettävän, mutta tarkkanäköinen tämänkin huomaa ja ymmärtäväinen oivaltaa.

LXX: "ει ανηγγελη σοι ανθρωπε τι καλον η τι κυριος εκζητει παρα σου αλλ η του ποιειν κριμα και αγαπαν ελεον και ετοιμον ειναι του πορευεσθαι μετα κυριου θεου σου". Tämä tästä tällä erää. Toivon kuitenkin, ettei "peitekirjoitukseni" suurempaa yleisöä häiritse - ja jos haittaa, saapihan minuun yhteyttä.

[Vieras]

Vartiotorni 15.7.2008 s.11
Jehova vakuutti Hesekielille, että kun tämän julistamat tuomiot pantaisiin täytäntöön, Israelin kapinallinen huone tulisi "varmasti tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta" (Hes.2:5). Vastaavasti kun Jumala panee toimeen tuomionsa nykyistä asiainjärjestelmää vastaan, ihmisten on pakko tunnustaa, että sanoma, jota Jehovan todistajat saarnasivat julkisilla paikoilla ja talosta taloon, oli lähtöisin ainoalta tosi Jumalalta, Jehovalta, ja että todistajat tosiaan toimivat hänen edustajinaan. Miten suuri kunnia onkaan edustaa hänen nimeään ja julistaa hänen sanomaansa näinä merkittävinä aikoina!