Kanssani tutkimaan alkoi eräs nuori maanviljelijä jonka ohjaus ja opetus oli hyvin määrätietoista. Hänen luonaan vietin sitten melkein kaiken vapaa-aikani. Eihän minulla muita ystäviä tuolla ollut. Edistyin kasteelle oikeastaan aika hitaasti ujouteni vuoksi. Tutkimisessa meni 1,5 vuotta. Kaiken sen ajan olin hyvin kiihko, voimakas uskossani ja levitin Raamatun sanaa innokkaasti jopa koulussa tovereille.
Kasteenjälkeen meni vuosi kun aloitin tienraivauksen ja tästä syystä minua tietenkin piti haastatella konventteihin.... tai haastattelija muokkasi vastaukseni sopiviksi. osin muunnellen paljonkin. Kokemuksestani kerrottiin myos kesän 2003 piirikonventeissa itse JOuni palmun suulla.. Se tuntui niin hienolta...
Sitten tulikin aika kun suhteeni suunniteltiin palvelemista avustavana palvelijana ja tuohon virkaan pääsin 2007 lokakuussa. Pidin tuota ennen konventissa 2. puheen ja olin ollut haastateltavana esimerkillisestä toiminnastani...
TOuhu alkoi rasittaa hyvin paljon ja aloin lukemaan luopioiden kirjoituksia jotka olivatkin mielenkiintoisia. Pikkuhiljaa aloin valehtelemaan raporttini ja maineeni vain kasvoi innokkaana tienraivaajana. Ajattelin asioista aivan toisin kuin seura ja pikkuhiljaa vetäessäni tutkisteluja loivensin kantojani hyvin paljon. Lopulta ne olivat juuri ja juuri seuran mielen mukaisia....
Väsy8in kokouksissa käymiseen enkä saanut niistä mitään iloa. Aivan valtavan tylsiä ja puuduttavia puheita ja teemoja. Sitten aloin jo arvostella puhujia
Olin niin väsynyt kun aika ei mitenkään riittänyt. Jätin kokouksiin valmistumisen pois ja kenttäily väheni romahtamalla. Raporttiin merkitsin yli 80h mutta saatoin vain kuukauden aikan käydä kentällä vain yhdesti ehkä puolituntia:) Esitin valtavan innokasta ja pidin hienoja mahtipontisia puheita. Tämä kaikki oli kulissia.Sitten keksin kuinka pääsen eroon touhusta. Yksinkertaisesti muuttamalla paikkakunnalta. Halusin kuitenkin aiheuttaa tiettyä shokkia ja tein seuraavaa:
Muutin tarvealueelle NIlsiään pieneen 20 hengen seurakuntaan siellä oltiin niin iloisia ja innostuneita kun he kuulivat uutisen, Omassa seurakunnassa oltiin masentuneita mutta minut päästettiin äidin kanssa lähtemään (äiti oli myös mukana ja oli tuossa vaiheessa jo myös kyllästynyt, tosin siitä ei minulle puhunut tuolloin) NOh, kirjoitin jopa seuralle kirjeen ennen piirikonventtia suunnitelmistani ja tämä kirje luettiin Piirikonventissa 2008 oulussa. Sitä pidettiin esimerkillisenä toimintana.
Elokuussa muutimme nilsiään ja tuolla pidin yhden puheen ja kävin harvakseltaan kokouksissa. Kunnes eräänä päivänä ajaessani nurmekseen päätin: "tänään eroan" Soitin töistä äidille ja kerroin hänelle suoraan mitä aioin tehdä. Pelkäsin hänen reaktiotaan mutta arvatkaa... hän sanoi "minä lähden myös" Kuinka iso kivi sydämeltä tippui.
Kirjoitin eropaperin ja äitikin allekirjoitti sen. Vein sen ennen kokouksen aikana seurakunnan esivalvojan postiluukkuun jotta heillä olisi ilo lukea se kokouksen jälkeen:)
Uutinen oli shokki kummassakin seurakunnassa. Perään soiteltiin ja viestiä tuli satamalla. Uhkasin jo viranomaisilla ja lähestymiset loppui siihen.
Olivat saaneet kaksi uutta jäsentä seurakuntaan. Avustavan palvelijan joka on vielä tienraivaaja (olevinaan) ja kivan sisaren ja sitten vähän muuton jälkeen he ilmoittavat eroavansa. Voin vain kuvitella millaiset keskustelut ovat olleet:)
Nyt olen todella vapaa. Ei stressiä ei paniikkia. Ei kellon mukaan elämistä. Todella ihana olo.
KAikkea en tähän hätään pysty kirjoittamaan mutta jos on kysyttävää niin vastaan mielelläni
)