Stauros ja logos

[Ariadna]

Muistin virkistämiseksi ajattelin pohtia stauros ja logos sanojen merkityksiä kahden eri uskonsuunnan puitteissa. Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan käytettiin koinee-kreikkaa ja sitä tulkitsemalla tai suorastaan väärentämällä sanan alkuperäisen tarkoituksen, saadaan kristinuskon sisälläkin toisistaan poikkeavia näkemyksiä, ja oppeja.

Jehovan todistajiat erottautuvat sanan stauros perusteella täysin kirkon ylläpitämästä ristin kunnioituksesta - jopa demonisoivat sen - väittäessään stauroksen merkitsevän paalua.

Stauros pystypaaluna esiintyy Homeroksen (n.700eKr.) eepoksissa, ne on kirjoitettu muinaiskreikaksi taiteellisesti eri murteiden sekakielellä, kielellä jota ei käytännössä koskaan puhuttu. Siis todella kaukaa menneisyydestä haettua todistusaineistoa ja tukea UT:n ristille muuttaen sen paaluksi.
Homeroksen ajoista kieli kehittyi vielä klassilliseen kreikkaan ja kului satoja vuosia kunnes kehittyi koineekreikka, (jossa stauros vakiintui ristiksi ja teloitusvälineeksi) kieli, jota ymmärtää nykykreikkalainenkin.

Sanakirjasta luettuna σταυρός (stauros) on risti ja paalu sanalle taas löytyy useita sanoja eikä niistä mikään muistuta risti sanaa, paalu on στύλος, πάσσαλος, παλούκι, καταπήξ.(stilos, passalos, palouki, katapis)


Ja sitten Johanneksen evankeliumiin ja sanaan logos, joka kirkkon tunnustuksen mukaan tulkitaan logos- persoonaksi, Sanaksi, eli Jeesukseksi, yhdeksi osaksi kolminaisuutta.

Johanneksen evankeliumin kirjoittajaa pidetään erinomaisen kreikankielen taitajana ja kirjoitus on peräisin vuosilta 70-90. Sanelijana pidetään arameankielistä Jeesuksen läheisintä opetuslasta Johannesta, joka pakeni Efeson kaupunkiin Jerusalemin tuhon jälkeen.

Kirkkon käännöksen mukaan evankeliumi alkaa näin: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Kreikaksi : εν αρχη ην ο λογος και ο λογος ην προς τον θεον και θεος ην ο λογος

Jakeessa käytetään kolmesti Sanaa eli logosta. Paavo Gastrenin Antiikin käsikirjassa logos sana selitetään näin:

”Kreikkalaisen kulttuurin avainsanoja, tarkoitti aluksi selkeää suullista esitystapaa, myöhemmin myös siihen liittyvää johdonmukaista ajattelua. Herakleitoksesta lähtien tai viimeistään stoalaisten vaikutuksesta logoksen katsottiin olevan nimenomaan kreikkalaiselle tyypillinen ominaisuus, joka erotti heidät barbaareista”.
Kaikki käsitteet viittaavat vain ominaisuuteen, missään ei ole kyse edes osapersoonasta, jonka voisi järjellisesti yhdistää osaksi jumalaista persoonaa kuten kolminaisuusopissa on.

Ehkä syy miksi kirjoittaja käyttää logos sanaa, on juuri se, kun Johanneksen evankeliumin sisältö kuvaa hyvin tuota oman ryhmän tunnistamisen ominaisuutta, jolla alkukristityt tunnistivat Messiaan, vastakohtana juutalaisille. Evankeliumissaan Johannes suorastaan piiskaa sanoillaan juutalaisia, laittaen jopa juutalaisen Jeesuksen sanomaksi kansansa uskonnollisille johtajille näin:

"Jeesus sanoi: "Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. ... Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden. ... Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta." (Joh. 8:44-45, 47)

Johannes käyttää sanaa juutalainen n.50 kertaa ja se esitetään usein kielteisessä mielessä, saaden näin aikansa juutalaiset erotettua omasta varhaiskristillisestä ryhmäidentiteetistä, eli heillä ei ollut tuota logos ominaisuutta jolla he olisivat tunnistaneet Messiaan ja hänen sanomansa.

[Jaakko Ahvenainen]

Sanasta "stauros" en ryhdy kiistelemään, sillä jokainen vähänkin historiaa tunteva tietää roomalaisten käyttäneen nimenomaisesti ristiä teloitusvälineenään, jonka tavan taisivat foinikialaisilta omia.

En toivo logomaksiaa, mutta sana λóγος on kiintoisa. Voidaanhan sitä käyttää useammassakin eri merkityksessä ja asiayhteydessä, esim. sana, sanat, puhe, lausunto, oppi, opetus, esitys, julistus, sanoma, kirjallinen kertomus, maine, tieto, laskelma lasku, tilitys, jonkin tai jonkun tähden / vuoksi. Tässä kaiketi tulivatkin Uudessa testamentissa esiintyvät profaanit käyttötarkoitukset.

Johanneksen evankeliumin alku esittää kuitenkin kaikista edellisistä poikkeavan merkityksen sanalle ó λóγος. Logos, Sana tarkoittaa tässä yhteydessä Kristusta ja saa näin teologis-filosofisen sisällön. Logoksen syntyhistoriasta vallitsee erilaisia näkemyksiä. Sitä on selitetty stoalaisuudesta käsin, jolloin λóγος saa lähinnä merkityksen maailmankaikkeutta vallitsevana järkenä.

Joittenkin toisten tulkinta perustuu ensimmäisen vuosisadan vaiheilla juutalaisuudenkin pariin levinneeseen synkretismiin, "jossa itsenäistynyt, personifioitu Jumalan luova "sana" oli keskeinen käsite".
(Gyllenberg: Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja)

Ps. Harmittelen, kun en löydä kaikkia korko, yms. lausumiseen liittyviä merkkejä näppikseltäni, kun ao. koodisivun merkkiluettelo puuttuu. Muuten, Ariadna, Sinulla taitaa kreikankielisestä sitaatista puuttua se viimeinen "ässä".

[Ariadna]

Sinulla taitaa kreikankielisestä sitaatista puuttua se viimeinen "ässä".

Kiitos huomautuksesta, on korjattu.

[Ariadna]

Johanneksen evankeliumin alku esittää kuitenkin kaikista edellisistä poikkeavan merkityksen sanalle ó λóγος. Logos, Sana tarkoittaa tässä yhteydessä Kristusta ja saa näin teologis-filosofisen sisällön.

Miksi?
Niminomaan Efesoksessa oli ollut jo 300 vuotta tuo sana käytössä ja juuri tuota helleenistä puhetapaa - ominaisuutta - merkitsevässä muodossa. Ihanko totta, siis oppimaton arameankielinen kalastaja Johannes pystyi antamaan logos sanalle uuden teologis-filosofisen merkityksen? Hänhän uskoi kuten opettajansa Jeesus, ettei juutalaisten jumalassa ollut kuin yksi persoona.

Mark 12:29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;

Jeesuksellakin on Jumala, ei pelkästään Isä:
 
1. Pietarin kirje 1:3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
(KR 1933/38)

Johannes kirjoittaa vielä Ilmestyksessäänkin kuinka Jeesus taivaassakin kutsuu Isäänsä Jumalakseen.

Ilmestys 3:12. Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
(KR 1933/38)

[Jaakko Ahvenainen]

Miksi?

Hyvä kysymys, miksi? Miksi oppimaton galilealainen kalastaja opetuslapsi Johannes, kirjoittaa hyvää yleiskreikkaa, on teologi, filosofi ja mystikko? Samaan kategoriaanhan kuuluvat myös Johanneksen kirjeet. Mistä hän on oppinsa ammentanut?

Kenties kysymystä onkin lähdettävä selvittämään tekijästä käsin! Kuka kirjoitti Jh:n? Vanhan kristillisen perimätiedon mukaan kirjoittaja olisi apostoli Johannes, sama henkilö, joka rinnastetaan siksi mystiseksi Jeesuksen oppilaaksi, ”jota hän rakasti”. Tämä on ollut eksegeetikkojenkin yleinen käsitys aina Harnack’iin asti, ja jonka kansanomainen hurskaus on omaksunut. Edelleen on eksegeetikkoja, jotka ovat tällä kannalla.

Joka tapauksessa kyseeseen tulee hellenistisen sivistyksen saanut juutalaiskristitty, joka mahdollisesti Efesosta käsin on Jh:n ev.min ja kirjeet kirjoittanut. Tätä puoltavat kielelliset ja teologiset seikat sekä tuon ajan hellenistisissä uskonnoissa käytetyt sanat ja sanonnat, jotka Jh:ssa ovat lähes identtiset, mikä puoltaa Jh:n kirjoitetun varsin myöhään, ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteen tienoilla (Gyllenberg)

Papialta on säilynyt Esebioksen muistiin merkitsemä tieto, että Efesossa eli kaksi Johannesta, joista toinen oli bresbyteeri. 1.Jh. muistuttaa alkujakeiltaan Jh:n ev:mia, ja 2. Jh esittelee kirjoittajan vanhimmaksi (`ο πρεσβύτερος). Jh, 1. ja 2 Jh ovat varmuudella saman kirjoittajan tekemiä. Näin eksegeetikoista mm. Harnack Tämä puoltaisi kirjoittajan olleen presbyteeri Johannes. Tämäkään ei ongelmaa ratkaise, sillä Papias mainitsee Jh:n kirjoittajaksi Johannes Sebeteuksen pojan. Sekin kanta on otettu, että Jh:n kirjoittaja olisi tämä tuntematon opetuslapsi, jota Jeesus rakasti.

Katolinen eksegeetikko, Schnackenburg, on päätynyt kaksoiskirjoittajan kannalle. Apostoli Johanneksen jokin oppilaista olisi kirjoittanut sen opetuksen pohjalta, minkä opettajaltaan oli saanut. Bultmann, joka hänkin on arvostettu eksegeetikko, katsoo Jh:n olevan kristillistä gnoosista edustava hellenistiijuutalainen luomus, minkä joku tuntemattomaksi jäänyt toimittaja on kirjoittanut. (Nikolainen)

Uusin tutkimus tuo hieman lisää mm. ho presbyteros (vanhin- käsitteeseen). Tällä tavalla kutsuttiin juutalaisuudessa arvostettuja opettajia, mutta myös vanhaa miestä, vanhusta. Jh poikkeaa toisaalta nykytutkimuksen valossa Jh:n kirjeistä sen verran, että Jh:n ja Jh:n kirjeiden kirjoittajat olisivat eri henkilöt ja `ο πρεσβ\θτερος ei tarkoittaisikaan seurakunnan vanhinta, vaan ”(sitä tunnettua) Vanhusta”, siksi vanhaa, että hän kykeni kertomaan jotain täysin uutta Jeesuksen puheista ja teoista.

Kun yhdistetään arvossa pidetty ”vanhus” ja ”Heran opetuslapsi”, voidaan tuskin päätyä muuhun kuin vanhaksi eläneeseen Jeesuksen silminnäkijätodistajaan. Tämä sama henkilö on tuntenut synoptikot. Papiaan keräämät tiedot Johannes Vanhukselta sisältävät mm. tiedot Mk:n kirjoittajasta, Markus Pietarin puheiden tallentajasta sekä sen, että Matteus on kirjoittanut arameankielisen koosteen Jeesuksen sanoista tai tapahtumista (riippuen, miten termi λόγια tulkitaan). Tämän ovat sittemmin muut, kukin parhaan kykynsä mukaan, kreikantaneet omine huomautuksineen. (Thurén J)

On mahdollista, että Johannes Vanhus on vaikuttanut Jh:n sisältöön, mutta tuskin sitä kirjoittanut. On myös mahdollista, että sama Johannes on kirjoittanut sekä ev,min että kirjeet, Näin Hengel tutkimuksessaan 1989, mihin Jukka Thurén yhtyy.

Tämän pitkän perustelun jälkeen voin aivan rauhallisena todeta, ettei kysymys Jh:n ev.min kirjoittajasta ole ratkennut, mutta se ei kuitenkaan voi olla apostoli Johannes, vaan aivan joku muu hellenistisen sivistyksen saanut juutalaiskristitty ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteessa ja tästä käsin selittyy myös niin evankeliumin sisältö, terminologia ja muukin, jopa personifioitu `ο λόγος ja tämän termin erityisyys Jh:n alussa.

Edit. korvattu viimeiset sanat: "Uudessa testamentissa" sanoilla "Jh:n alussa"

Ks.
Gyllenberg R, Johanneksen evankeliumi (SUTS)
Gyllenberg R, Ut:n kreikkalais-suomalainen sanakirja
Gyllenberg R, Ut:n johdanto-oppi
Nikolainen, A T, Ut:n tulkinta ja tutkimus
Thurén J, Johanneksen evankeliumi (USS)

[Ariadna]

jopa personifioitu `ο λόγος ja tämän termin erityisyys Jh:n alussa

.
Juuri tuota termin väärinkäyttöä tahdoin tuoda esille. Kyky ei voi olla persoona. Logos oli kreikkalaisille ominainen kyky ajatella ja jäsentää maailmaa. Herakleitoksen logos- viisaus- oli kyky puhua totta, kyky kuunnela luontoa ja kyky toimia sen mukaan vastakohtana barbaarien harhaluulloissa ja olettamuksissa elämiseen.

Vastaavaksi esimerkiksi voisi ottaa suomalaista kansallista identiteettiä määrittäväksi ominaisuudeksi "sisun"jota muilla ei ole.
Sanakirjasta löytyvä merkitys sisulle: 'sitkeä, hellittämätön tahdonvoima', 'sinnikkyys', 'lannistumattomuus' tai 'uskallus', 'rohkeus'.: "Suomalainen sisu." "Voimat loppuivat, mutta sisulla jatkettiin."

[Jaakko Ahvenainen]

jopa personifioitu `ο λόγος ja tämän termin erityisyys Jh:n alussa

.
Juuri tuota termin väärinkäyttöä tahdoin tuoda esille. Kyky ei voi olla persoona. Logos oli kreikkalaisille ominainen kyky ajatella ja jäsentää maailmaa. Herakleitoksen logos- viisaus- oli kyky puhua totta, kyky kuunnela luontoa ja kyky toimia sen mukaan vastakohtana barbaarien harhaluulloissa ja olettamuksissa elämiseen.

En näe tässä mitään termin väärinkäyttöä, vaan yhden sen käyttömuodoista, olkoonkin niin, kuten sanoit.