Auktoriteettiusko

[Vieras]

Jehovantodistajuus perustuu pitkälti auktoriteettiuskoon: Raamattu (UM), Hallintoelin, komiteat, vanhimmat, kirjallisuus, lehdet. Auktoritettiusko on ehdoton. Auktoriteettiusko on jossain määrin hyvä esim. yhteiskunnan kannalta, ettei valuta anarkiaan. Liiallinen auktoriteettiusko johtaa oman jattelun loppumiseen: ei uskalleta tai haluta toimia omien ajatusten mukaan. Tuttu esimerkki on se, kuinka JT tarkistaa oman mielipiteensä seuran kirjallisuudesta. Raamattu mukana kentällä on yritys luoda auktoriteettiasemaa ovenavaajaan nähden. Ovenavaajaan, joka tuskin tietää, että kyseessä onkin vain Uuden maailman käännös. Lapsille taannoin opetettiin herran kuria ja nuhdetta vitsalla. Vanhemmista ja nimenomaan JT-vanhemmista muodostui auktoriteetti. Auktoriteettiusko estää joitakuita eroamasta järjestöstä, vaikka sitä tosiasiassa sisäisesti haluaisivatkin, jos ei uskalla uhmata luotuja auktoriteettejä ja korvata toimintaa omalla ajattelulla ja asioiden todellisesta laadusta selvää ottamalla.

Luopio vapautuu ja vapautuessaan nimenomaan auktoriteeteista saa elämäänsä väljyyttä, joka siihen välttämättä tulisi kuulua.

[Markoko]

Auktoriteettiusko on jossain määrin hyvä esim. yhteiskunnan kannalta, ettei valuta anarkiaan.

Mistä sulle tuli mieleen tuo valuminen anarkiaan?

[Witless]

Olen samaa mieltä kanssasi. (Vaikka en itse haluaisi olla "luopio", koska kyseinen termi on Watchtowerin luoma, taidan olla moinen. Eli Saatanan joukkoihin kuuluva yksilö kaikkien nykyisten Jehovan todistajien silmissä.)

Itselleni on kehittynyt aikamoinen "auktoriteettiongelma" johtuen ihan vaan siitä että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Jehovan todistajien totuudessa. Auktoriteettien lausumien "totuuksien" epäilemisestä on jossain kohtaa hyötyä, mutta syvällä sielussa piilevä kaikkien auktoriteettien kyseenalaistaminen ei aina ole todellakaan hyväksi. Watchtower voi aiheuttaa vammoja mielenterveyteen, ainakin minulle on käynyt niin.

[Aaac]

JT:lla auktoriteettiusko kohdistuu vain ja ainoastaan omiin pomoihin. "Maailmalliset" auktoriteetit heitetään romukoppaan. Kärsin itsekin jonkin aikaa epäluulosta auktoriteetteja kohtaan seurakunnasta lähdön jälkeen.

[Pehmoluopio]

Jehovantodistajuus perustuu pitkälti auktoriteettiuskoon: Raamattu (UM), Hallintoelin, komiteat, vanhimmat, kirjallisuus, lehdet. Auktoritettiusko on ehdoton. Auktoriteettiusko on jossain määrin hyvä esim. yhteiskunnan kannalta, ettei valuta anarkiaan.

Anarkia eli sekasorto tulee siitä, että on rosvopäälliköitä, joita bandiitit seuraavat, eli niillä on auktoriteettiusko, hyvinkin feodaalinen sellainen. Kun minä jouduin kodittomaksi, selvisin ylipäätään hengissä sillä, että minulla oli auktoriteettiusko jäljellä. Anarkiaa Suomessa oli esimerkiksi 1918, kun valkobandiitti Mannerheim ja punarosvo Kuusinen saivat ihmiset usutettua kuolemaan joukottain toivottomien aatteittensa puolesta. (Mutta minkäs teit kun oli kivääreitä, mutta ei ruokaa)

Kun auktoriteettiusko katoaa, niin tulee anarkismi eli suora, kansanjoukkojen demokratia. Sellainen on vain terveellistä.

Minusta vahvasti tuntuu, että monet exät ovat korvanneet Jehovien auktoriteettihakuisuuden turvaamalla tämän yhteiskunnan tarjoamiin pakkomielteisiin, kuten isänmaallisuuteen tai tykkiteräsoikeistolaisuuteen. Jälkimmäinen hyväksyy kyseenalaistamatta seksismin, rasismin, homofobian ja poliisiväkivallan. Huolestuttavaa on lujan Führerin etsiminen tällä palstalla taparikollis-Suomen valtiosta.

[PoterO]

Kertoman mukaan Buddha on sanonut, "Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan."

[Pehmoluopio]

Olipa viisaasti sanottu!

[Jaakko Ahvenainen]

Minusta vahvasti tuntuu, että monet exät ovat korvanneet Jehovien auktoriteettihakuisuuden turvaamalla tämän yhteiskunnan tarjoamiin pakkomielteisiin, kuten isänmaallisuuteen tai tykkiteräsoikeistolaisuuteen. Jälkimmäinen hyväksyy kyseenalaistamatta seksismin, rasismin, homofobian ja poliisiväkivallan. Huolestuttavaa on lujan Führerin etsiminen tällä palstalla taparikollis-Suomen valtiosta.

Olematta nihilisti, minuun auktoriteettiuskoa yritettiin kodissani lapsena piiskan ja remmin (lue: nahkavyö) avulla juurrutta sekä koulussa julkista häpäisemistäni harjoittamalla. Kotona tämä loppui ollessani kenties yhdeksänvuotias. Näet vaikka kuinka persamuksia ja reisien takapintaa kirveli, olin päättänyt olla parkumatta ja päin vastoin hampaitteni välistä sähisin: "ettekö osaa lyödä lujempaa, ettehän osaa edes piiskata, hakatkaa kerrankin kunnolla". Perse paukamilla ja mieluusti muutaman päivän seisaalla viettäen, loppui tämä auktoriteettien ajo em. menetelmällä totaalisesti.

En liioin ole sen jälkeen pahemmin auktoriteettaja pelännyt tahi erityisemmin kunnioittanut, mutta sille joka tällaisen kunnian on omilla töillään ansainnut, sen hänelle suon. En myöskään ole anarkisti, enkä anarkiaa ihannoi, koska se johtaa vain järjettömyyksiin ja asiasta osattomienkin kärsimyksiin, enkä moista voi minäänkään ihanteena pitää.

Jos, oi Pehmoluopio, pidät Suomea poliisivaltiona, suosittelisin matkaa Pohjois-Koreaan, sillä valitettavasti ei stalinistista Neuvostoliittoa ole ollut aikoihin eikä DDR:aakaan. Taitaapi olla Euroopassa katoava kansanperinne tämä. Toki mieluusti lisään, ettei tarvitse olla mikään "ex" ollakseen auktoriteettihakuinen, oikeastaan soisin Sinulle hiukka tätä autoratismin auktoriteettien ihanuutta osaksesi. Epäilen ylen suuresti tämän aktoriteettivihasi todellisia motiiveja, mutta mikäli tällaisella haluat itsetuntoasi parantaa, tämä maa ja me sen Sinulle suomme. Minua ei tippaakaan kiinnosta esim. seksuaalinen suuntautumisesi tai muukaan suunatutuneisuutesi, mutta sen totean, etten anarkiaa ihannoi edes nykykreikkalaisessa tai -ranskalaisessa muodossaan.

[exegeetti]

Ei mikään ole niin vaarallista kuin oikeaoppisuus. Se nujertaa oman ajattelun ja harkintakyvyn ja lopulta kieltää toisinajattelijalta jopa olemassaolon. Ihmiskunta on sellaisen tilan jo kerran historiassa kokenut aikana, jolloin Euroopassa oli ainoastaan yksi sallittu uskonto. Joka ei alistunut sen luomaan palvontamuotoon ja oppeihin, leimattiin kerettiläiseksi ja joutui luopiona kirkonkiroukseen, joka ei ollut mikään yhdentekevä rangaistus, vaan merkitsi samaa kuin kuolemantuomio. Juutalaisten yhteiskunta Jeesuksen ja apostolien aikana oli juuri samanlainen. Koska juutalainen papisto ei hyväksynyt Jeesusta Messiaaksi, sitä ei saanut tehdä tavallinen kansakaan. Seurauksena oli joko kivittäminen kuoliaaksi, kuten kävi Stefanuksen, tai ainakin synagoogasta erottaminen, joka merkitsi samaa kuin aasianomaisen heittäminen koko yhteiskunnan ulkopuolelle arvottomana hylkiönä, jolle kenenkään "oikeaoppisen" juutalaisen ei ollut lupa osoitta minkäänlaista myötätuntoa eikä armeliaisuutta. Kansaa pidettii kurissa pelon avulla. Samanlainen henki vallitsee todistajien keskuudessa tänä päivänä.

Riku

[JohnTheRevelator]

Kaikissa järjestelmissä, mitä tämä yhteiskunta pitää sisällään on samat ongelmat. Ne perustuvat jonkinlaiseen oppiin tai ajatussuuntaan, jota jotkut ryhmän johdossa olevat tulkitsevat ja opettavat. Itselläni on kokemuksia Jt- ajan jälkeen Ay-liikkeestä. Sieltä ei löydä oikein enää sellaista vanhoillis-vasemmistolaista henkeä mitä voisi olettaa. Kuitenkin itse olen kokenut ahdistavana sen, että voidaksesi vaikuttaa asioihin joudut kuulumaan johonkin ryhmään. Itse jouduin oppositioon kyseenalaistaessani vanhoja, pyhiä dogmeja, joihin ei saisi koskea. Oloni oli välillä kuin Jehovan todistajissa, kun sain kuulla "ajatusmaailmassani olevan korjattavaa" jne. Siinäkin hommassa muutama "ryhmänjohtaja" päättää miten toimitaan ja muiden on mentävä mukana ajattelevat mitä hyvänsä asioista. Huvittavaa oli myös tiedon hankkimisen rajoittaminen. Oikeaa näkemystä asioihin sai vain yhdestä lähteestä.

Auktoriteetteihin lujassa uskomisessa on pohjimmiltaan kyse pelosta. Epävarmuus ja turvallisuuden tarve antavat vahvoille persoonille mahdollisuuden johtaa muita. Se antoi aikoinaan Hitlerille mahdollisuuden. Kyse on siitä miten erilaisten porukoiden johtajat käyttävät asemaansa. Kunnioittavatko he ihmisten omaa ajattelua ja rohkaisevat siihen, vai käyttävätkö he asemaansa manipuloidakseen ihmiset tekemään oman tahtonsa mukaan.

Itselläni on ainakin usko auktoriteetteihin aika rajoittunutta. Oma pää toimii nykyään sillä tavalla, että jos vähänkin on sellainen olo, että on menossa jonkun toisen vietäväksi, jarrut heittää vahvasti päälle.

[Markku Meilo]

Ei mikään ole niin vaarallista kuin oikeaoppisuus. Se nujertaa oman ajattelun ja harkintakyvyn ja lopulta kieltää toisinajattelijalta jopa olemassaolon.

Viimeksi eilen keskustelin siitä kuinka etenkin ne tuntemani entiset jehovantodistajat, jotka edelleen uskovat, ovat käyneet melkoisen muodonmuutoksen; pois on mustavalkoinen "me vastaan koko muu vääräoppinen maailma" -ajattelu. Minulla ei ole mitään vaikeutta keskustella näiden entisten jehovantodistajien kanssa, he eivät käännytä eivätkä tuomitse kadotukseen, keskustelussa he vilpittömästi kuuntelevat mitä vastapuolella on sanottavaa. Heihin voisi leikillisesti soveltaa ikivanhaa Vt-termiä "uusi luomus".

Niin ja tervetuloa joukkoon Riku. Olen jo parin espoolaisen kanssa alustavasti puhunut, että josko "anoisimme" sinulta audienssia, vaan se mennee uuden vuoden puolelle, soittelen kun asia tulee ajankohtaisemmaksi.

[Pehmoluopio]

Jos, oi Pehmoluopio, pidät Suomea poliisivaltiona, suosittelisin matkaa Pohjois-Koreaan, sillä valitettavasti ei stalinistista Neuvostoliittoa ole ollut aikoihin eikä DDR:aakaan. Taitaapi olla Euroopassa katoava kansanperinne tämä. Toki mieluusti lisään, ettei tarvitse olla mikään "ex" ollakseen auktoriteettihakuinen, oikeastaan soisin Sinulle hiukka tätä autoratismin auktoriteettien ihanuutta osaksesi. Epäilen ylen suuresti tämän aktoriteettivihasi todellisia motiiveja, mutta mikäli tällaisella haluat itsetuntoasi parantaa, tämä maa ja me sen Sinulle suomme. Minua ei tippaakaan kiinnosta esim. seksuaalinen suuntautumisesi tai muukaan suunatutuneisuutesi, mutta sen totean, etten anarkiaa ihannoi edes nykykreikkalaisessa tai -ranskalaisessa muodossaan.

Anarkia ja anarkismi ovat kaksi eri asiaa.
Mitä tulee Pohjois-Koreaan, niin se, että jokin on pahempi pakkovalta, ei tee pahasta hyvää. Elin vuosikaudet uskoen siihen, että vaikka Jehovan todistajat ovat puutteellinen uskonto, muut uskonnot ovat vielä huonompia. Näkemykseni muiden uskontojen osalta ei ole muuttunut lainkaan, sen sijaan kyseenalaistan sen, kannattaako uskoa lainkaan tai etenkään liittyä minkään lahkon jäseneksi.

Jehovan todistajien myönteisiä asioita kyllä voi harrastaa pitkälti ilman seurakunnan jäsenyyttä.

Neukkulassa olen ollut matkalla ja sosialistisessa Romaniassa. Yhdysvaltoja jotkut pitävät poliisivaltiona, olen asunut siellä. Käsitykseni on se, että kun ihmiset eivät ole tilastoitu, kortistoitu, niputettu kaiken maailman tunnusluvuin ja sotuin, vaan valtion virallisen kontrollin ulkopuolella on laumoittain "muita", niin tarvitaan näitä kiväärimiehiä teiden varsille kyselemään ihmisiltä passeja. Suomen kaltaisessa valtiossa ei tarvita kun kontrolli on hienosyistä ja teknistettyä ja ihmiset on holhousvaltion kasvatteina aivopesty.

Virallisen kontrollin ulkopuolella olevilla ihmisillä on vapaus, mutta tietysti myös köyhyys ja turvattomuus. Pelkästään Los Angelesissa on miljoona ihmistä, jotka eivät ole missään kirjoissa.

Jeppuaikana oli tutkistelu yhden kiinalaisen kanssa ja hänelle tuli armeijaan meno ajankohtaiseksi. Hän sanoi, ettei totaalin käy Kiinassa mitenkään, kun siellä on niin paljon ihmisiä etteivät ne edes noteeraa sitä jos muutama tuhat miestä puuttuu armeijan riveistä.

Oli seksuaalinen suuntautumiseni mikä tahansa, voin vakuuttaa ettei se sovi mihinkään sosiaalisesti tunnustettuun lokeroon!

[Jaakko Ahvenainen]

Anarkia ja anarkismi ovat kaksi eri asiaa.

Suo minulle anteeksi. Olet aivan oikeassa: täydellisen vapauden kaipuu on tyystin eri asia kuin sekasorto. Mutta onko tällainen vapaus edes mahdollista ihmiselle! Kenties yksin jossakin kaukana kaikesta sivilisaatiosta, mutta siltikään ei siihen taideta täysin päästä.

Lisäys: Lieksassa on Patvinsuon tuntumassa paikka nimeltä "Lutin tasavalta". Aikonaan siellä eleskeli kolme veljestä, jotka eivät sen enempää piitanneet valtiosta kuin muustakaan esivallasta. Enempiä keneltäkään kysymättä metsästivät mitä metsästivät ja missä metsästivät. Sama päti kalastukseenkin nähden. Kertoman mukaan, jos joku liian uteliaaksi herkesi, antoivat moiselle asioihinsa puuttujalla äkäiset äkkilähdöt. Heillä se anarkismi taisi melko pitkälle päteä.

[minimani]

Virallisen kontrollin ulkopuolella olevilla ihmisillä on vapaus, mutta tietysti myös köyhyys ja turvattomuus. Pelkästään Los Angelesissa on miljoona ihmistä, jotka eivät ole missään kirjoissa.

Virallisen kontrollin ulkopuolella olevilta on nimenomaan riistetty vapaus. Köyhyys ja turvattomuus on juuri heitteille jättöä,riistoa eli yhteiskunnan välinpitämättömyyttä parhaimmillaan. Elämän kanssamatkustajat kenties saattavat armopaloja muodossa jos toisessa jaella omantuntonsa kilkutuksen mukaan . Yhteiskunnan ensijainen tehtävä on luoda järjestäytyneet puitteet köyhyyden,turvattomuuden ,eriarvoisuuden vähentämiseksi tai suitsemiseksi. Mutta sehän tunnetusti edellyttää valveutuneisuutta,organisointikykyä ja luopumista saavutetuista eduista.
Meidän länsimaisten yltäkylläisyydessä ja suunnattomassa itsesäälissä piehtaroivien hyvinvointipullukoiden on turha valitella yhtikäs mistään naputellessamme "hengen" tuotteitamme todellisuudelle vieraissa virtuaalijeesusteluissamme.

Muuten mistä tilastoista tai "kirjoista" tuo miljoona LA:laista on napattu ,kun heitä kerran ei ole missään kirjoissa tai kansissa? Niinsanotulla mutu-tuntumalla heitä taitanee olla puolmilliä enemmän.

[AJT]

Kun auktoriteettiusko katoaa, niin tulee anarkismi eli suora, kansanjoukkojen demokratia. Sellainen on vain terveellistä.

Minusta vahvasti tuntuu, että monet exät ovat korvanneet Jehovien auktoriteettihakuisuuden turvaamalla tämän yhteiskunnan tarjoamiin pakkomielteisiin, kuten isänmaallisuuteen tai tykkiteräsoikeistolaisuuteen. Jälkimmäinen hyväksyy kyseenalaistamatta seksismin, rasismin, homofobian ja poliisiväkivallan. Huolestuttavaa on lujan Führerin etsiminen tällä palstalla taparikollis-Suomen valtiosta.

Auktoriteettiuskon vaihtoehtona anarkismikin on vain filosofis-idealistinen suuntaus, jossa "halutaan" uskoa ihmisen hyvään, luotetaan kansanjoukkojen viisauteen, vapaaseen ihmiseen ja tasa-arvoon. Sen poliittinen tai pragmaattinen merkitys on kuitenkin yhteiskunnallisesti melko olematon. Mutta lapsuuden uskonnosta, uskosta ja yhteisöstä eroon joutuneelle tuollainen anarkistinen seurakunta voi osoittautua turvasatamaksi.

Kun joskus 1960 - luvun loppupuolella muutuin innokkaasta ovelta ovelle - lapsisaarnaajasta erotetuksi luopioksi. Näin parhaimmaksi etsiytyä sen ajan anarkistien eli hippie-liikkeen kannattajien pariin. Pakenin pois kodistani, seurakunnasta ja Suomesta. Lastensuojelu-, koulu- ja poliisiviranomaiset etsivät minua, vanhempani olivat allekirjoittaneet suostumuksensa siihen, että minut sijoitettaisiin koulukotiin. Mutta olin päässyt Tanskaan asti ja asuin hippikommuuneissa. Rakkautta, pilveä ja LSD:tä riitti. Kommuuneissa asui monia kansallisuuksia ja rotuja, opin englantia ja opin että ilman työtä ei kukaan syötä. Löysin sekopäisimmät jenkit, jotka halusivat myydä minulle kruunulla yhden LSD:n napin. Ostin heiltä niitä 100-300 ja menin lautalla Mälmön puolelle. Ruotsalaiset maksoivat 25 kr/kpl. Tein siis hyvällä kertoimella huumekauppaa jo 14 vuotiaana, vaikka vain 7-8 kk sitten olin pitänyt seurakunnan edessä puheen: "Jehova vapauttaa maailman pahasta". En ajatellut asiaa sen kummemmin, en tuntetut ainakaan moraalisia syytöksiä, koska noiden LSD:n matkojen aikana koin ymmärtäväni, että irtipääsy Jahvesta on mahdollista. Ajattelin silloin, että jokaisen ihmisen pitäisi ottaa "matka" ainakin kerran elämässään.

Tänään 20.12.2008 olen 55 vuotias. Rekisteröidyin tänään ja kirjoitan 1. kertaa tälle foorumille. Mitä ajattelen nyt? Olen käyttänyt laittomia huumeita 40 vuotta, olen ollut huumeiden takia vankilassa. Silti laillinen huumeemme, alkoholi, oli ainoa, jonka kanssa jouduin "huumehelvettiin". Kun tein eroa hippiseurakuntaan, en ole enää kaivannut muuta seurakuntaa, oppia, uskoa tai aatetta. Olen henkisesti yksin, mutta en eristäytynyt. En käytä enää juurikaan huumeita, olen rahallisesti köyhä, mutta tunnen itseni rikkaaksi.

Mitä haluan sanoa? Maailma on angstinen paikka - CIA:sta (johon JT:lla ja mormoneilla kuten scientologeillakin on yhteys) on tullut maailman vaikutusvaltaisin finanssilaitos huumekaupan ansiosta. Olet oikeassa siinä, että fasistinen komento on tulossa planeetalle globaalilla tasolla ja melko pian. Pahuus asuu sisällä ihmisessä, mutta niin asuu myös hyvyys. Sisäinen jumalamme ja sisäinen perkeleemme aiheuttavat tuskaa, kurjuutta, kateutta ja vaatimuksia, ne käskevät meitä perustamaan uskontoja joilla manipuloidaan muita ihmisiä. Vain olemalla ihminen ja ymmärtämällä itseäni olen löytänyt tasapainoa elämääni ilman mitään auktoriteettia. Paitsi vaimoani.

Toivon, että löydät tarinastani jotain itsellesikin.
Yst terv. AJT