matti kirjoitti:Voisko Ahvenainen vähän perustella suosituksensa? Kun en näe mitään tarvetta verrata erilaisia raamatun käännöksiä omista syistä. Kieltämättä olen joskus vähän verrannut uteliaisuudesta, mutten löytänyt rekisteröidessä mitään tohon viittaavia suosituksia
Jo vain, Matti hyvä. Mieluusti perustelen. Maailmassa on tuhansia erilaisia raamatunkäännöksiä eri kielille. Kun Raamattua -siis Vanhaa- ja Uutta testamenttia- aletaan kääntää, se tulisi tehdä mahdollisimman alkuperäisistä tekstilähteistä käsin. Tämän lisäksi tulee ottaa huomioon raamatunaikainen arkeologia, kulttuurihistoria ja kielitiede, keskeisimmät mainitakseni.
Arkeologia tuo jatkuvasti esille uusia näkökohtia, jotka joko puoltavat tai torjuvat nykyisen raamatunkäännöksen tekstiä (puhun nyt suomalaisista). Samoin muinaisten korkeakulttuurien (sumerilaisuus, babylonialaisuus, egyptiläisyys, akkadilaisuus, juutalaisuus, kreikkalaisuus) arkeologiset löydökset tuovat uusia piirteitä paitsi ko. kulttuureihin, myös raamatuntutkintaan.
Kulttuurihistorian tehtävänä on selvittää, miten nämä em. kulttuurit ovat olleet kosketuksissa toisiinsa ja mitä vaikutteita toisiltaan saaneet.
Näiden muinaiskulttuurien kielitieteen tehtävänä on, paitsi avata entuudestaan tuntemattomia kieliä (kuten sumeri ja egypti), myös näiden kielien yhtymäkohdat mm. eri seemiläisiin kieliin, joista muinaisheprea on yksi. Kaikkea em. kulttuurivaihtoa on jo ammoisista ajoista asti ollut ja tämä ilmenee eräiltä osin myös Raamatun teksteissä.
Sama koskee Raamatun käännösperiaatteita. Näitäkin on monta, riippuen siitä millaiseen ns. pohjatekstiin ne perustuvat. Meidän ajallemme ei ole säästynyt yhtään ainutta alkuperäistä raamatuntekstiä. Vanhimpia ovat ns Qumranin tekstit, jotka sattumoisin noin 60 v sitten löydettiin ja joiden analysoinnissa ja kääntämisessä meni vuosikymmeniä. Näistä teksteistä tärkein lienee Jesajan kirja, mikä olennaisimmilta osiltaan on lähes yksi yhteen KR33 käännöksen kanssa. Muut Raamatun tekstit ovat kopioiden kopioiden kopioita, tai näidenkin kopioita.
Yksittäisiä palasia esim. Uuden testamentin teksteistä on löytynyt varhimmillaan 200-luvulle ajoittuvista papyrusosasista. 300-luvulta on peräisin käsikirjoitus ns. Codex Sinaiticus, jota säilytetään nykyisin British Museumissa alkuperäisen St. Katariinan luostarin sijaan, käsittäen evankeliumit, Apostolien teot, kirjeet ja ilmestyksen.
Esim. ensimmäinen suomalainen koko Raamatun käännös perustui latinalaiseen Codex Vaticanukseen noin 300-luvulta ja Erasmus Rotterdamilaisen käännökseen Uudesta testamentista 400-luvulta. Apuna käytettiin Lutherin saksannosta, ellen peräti väärässä ole. Vuoden 33/38 ns. Kirkkoraamatussa on käytetty parhaita saatavissa olleita alkuperäisiä käsikirjoituksia ja käännetty ne mahdollisimman sanatarkasti. KR92 käännösperiaate on ollut toinen. Pyrittiin kääntämään mahdollisimman aitoperäisistä lähteistä käsin mahdollisimman suomen kielellä ymmärrettävä Raamattu.
Vastaavaan on pyritty myös muiden käännösten kohdalla, mutta silti ne poikkeavat toisistaan eräiltä osin. Osasyynä tähän on, ettemme riittävässä määrin tunne muinaiskielten terminologiaa (esim. VT:n "sela"), myös ilmiselviä käännösvirheitä löytyy samoin varhaiskielten terminologiaa voidaan tulkita eri tavoin (esin suomen "tuima" - murteesta riippuen se tarkoittaa joko suolaista tai suolatonta, tahi "viruttaa", onko se venyttää vai huuhdella pyykkiä -samankaltaisiin kysymyksiin törmäävät raamatunkääntäjät).
Kun esimerkiksi vertaa joitakin saksan-, englannin-, ruotsin, tanskan- ja norjankielisiä Raamattuja suomenkieliseen Raamattuun tai UM-käännökseen, havaitaan huomattaviakin eroavaisuuksia. Raamatun tutkijan asiana on tehdä eri käännösten välisiä johtopäätöksiä käännösten oikeellisuudesta. Tästä syystä tarvitsemme erilaisia raamatunkäännöksiä. Suosittelemani linkki tarjoaa edellä mainittuun hyvän avun minun tavalliselle tutkijalle, käsittääkseni.
