Kuulun perinteiseen luterilaiseen kirkkoon. Siinä mielessä edustan kirkon pientä vähemmistöä, että tunnustan häpeilemäätä "värini" ja luokittelen itseni ryhmään uskovaiset ja toimin myös aktiivisesti omassa seurakunnassani. Opiskelen teologiaa Helsingissä ja olen vähitellen aloitellut graduani, joka tulee liittymään uskonnollisten yhteisöjen harjoittamaan hengelliseen väkivaltaan.
Tällä hetkellä käyn läpi hankkimaani kirjallisuutta ja tarkoituksenani olisi tuoda tällä forumilla olevissa keskusteluissa esille niitä oivalluksia, joita teen lukemastani kirjallisuudesta.
Sukuuni kuuluu joitain jehovantodistajia sekä myös muita "muissa absoluuttisissa totuuksissa" olevia henkilöitä. Uskonnolliselta kentältään sukuni ja tuttavapiirini on oletettavasti keskimääräistä laajempi, mikä on myös edesauttanut kiinnostustani lähteä opiskelemaan teologiaa.
Opiskeluni perimmäinen inspiraatio on mielikuva tulevasta ammatista sielunhoitopuolella, jossa pystyisin auttamaan kulttien ja uskontojen vaurioittamia ihmisiä. Sen perusteella mitä olen asioita tutkinut, olen ollut huomaavinani, että ymmärrystä ja apua uskonnon aiheuttamiin traumoihin on joskus hyvinkin vaikeaa löytää. Saatavissa oleva kirjallisuuskin on lähinnä englanninkielistä. Mitään varsinaista tälle alueelle erikoistunutta terapeuttista koulutustakaan en tiedä maassamme olevan.
Tarkoitukseni on siis gradun valmistuttuakin jatkaa prosessia ja mikäli itsestäni riippuu - kirjoittaa myös kirjaksi niitä oivalluksia, joita olen tähän mennessä löytänyt. Sekä niiden ihmisten kokemuksia, jotka ovat olleet mukana vahingollisissa kulteissa (sikäli jos he antavat luvan tekstinsä käyttämiseen "gradun jälkeisessä elämässäni").
Näillä eväillä mennään eteenpäin.
