Tässä tulee RaM:lle (ja miksei sinullekin!) tarina helmikuun alkamisen kunniaksi:9 Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. [Ap. t. 10:43]
Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? [Luuk. 11:46; Gal. 3:10] 11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät." [Matt. 11:29; Room. 3:24; Gal. 2:16; Ef. 2:8,9]
Tämä kohta on selvä, eikö? Sitten puhuu Jaakob ja se sama muotoillaan päätökseksi:
28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet:
29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin." [Ap. t. 16:4, 21:25 | Ilm. 2:14,20]
30 Näin heidät lähetettiin matkaan. Antiokiaan saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja antoivat kirjeen veljille.
31 Kirje luettiin, ja sen rohkaisevat sanat ilahduttivat kaikkia. [Ap. t. 13:48]
32 Juudas ja Silas, jotka hekin olivat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaisten ja vahvistaen heitä.
Kylässä asui paljon iäkkäitä miehiä, jotka olivat pienestä asti tottuneet tekemään kaiken itse. He olivat menneet kirkonkylälle ensin kävellen, sitten hevoskyydillä, mopolla ja lopulta omalla autolla.
Yhtenä päivänä alettiin kirkonkylällä levittää villiä huhua: kylällä alkaisikin liikkua linja-auto - ja mikä kummallisinta, siinä saisi matkustaa ilmaiseksi! Taskussa vain piti kuljettaa sellaista pientä sinistä korttia, siinä kaikki. Ei voi olla totta, kuiskuttelivat epäilevämmät. Toiset taas uskoivat heti, että huhu oli totta. Linja-auto alkoi ajaa reittiä ja osa ihmisistä otti ilmaiset kyydit heti iloiten vastaan.
Nämä iäkkäät miehet vähän epäilivät, mutta kirkonkylän humussa väite alkoi tuntua todelta. Vasta kotona alkoi koko juttu epäilyttää, sillä eihän nyt kukaan ilmaiseksi... Miehet tapasivat toisiaan ja puhuivat yhdessä asiasta. Epäily oli kova. Mikä tuommoisessa kortissa nyt niin ihmeellistä oli, sanoivat keskustelijat ja yhden kyläläisen sininen kortti kulki miesten joukossa näplättävänä ja ihmeteltävänä. Mikä tässä kortissa on niin erilaista, kyllä oikea raha on ainoaa rahaa. Heille selitettiin jotain kummallista ja käskettiin luottamaan vain kortin voimaan. Siinä oli jotain aikaa, että sai ajaa seuraavat 200 vuotta ilmaiseksi. Eihän me enää edes eletä niin kauan, eihän kukaan elä...? Niin niin, mutta se vain todisti sen, että varmasti aika riitti, ei lopu kesken ilmainen kyyti!
Yritettiin ottaa taskuun semmoinen kortti, mutta pelotti ja jännitti hirveästi joka kerta, kun lipuntarkastaja tuli kyytiin ja halusi tarkastaa sen kortin - että onko oikea kortti ja varmasti, ihan VARMASTI arvoa tarpeeksi. Hirveän vaikealta ja pelottavalta tuntui ilmaiseksi matkustaminen - näin iso ja uusi autokin. TÄYTYYHÄN tämän jo jotain maksaakin, omankin paljon pienemmän auton ylläpitäminen oli hirveän työlästä ja kallista, ajettiin vain pakolliset.
Viisaat ja vaikutusvaltaiset bussilinjan ylläpitäjät kuulivat peloista ja epäilyistä ja kokoontuivat miettimään ratkaisua. Vanhanaikaiset, hyviä autoja omistaneet miehet sanoivat, että aivan älyttömän tyhmää tällainen ilmaiskyyti, kyllä nyt JOTAIN täytyy matkustajienkin tehdä. Toiset sanoivat, että ilmainen on yhtä kuin kokonaan ilmainen ja kun se on ilmainen kaikille! Ei ole eroa ihmisten välillä. Eihän me nyt voida alkaa toisilta vaatimaan pelkkää korttia ja toisilta jotain muuta.
- Niin, ja ymmärtäkää nyt iäkkäiden miesten huoli ja epävarmuus, jotkut ovat jo jääneet kyydistäkin, kun epävarmuus on liikaa. Ei ilmaisen kyydin tarkoitus ole tuottaa huolta ja murhetta rahasta!
Kinastelu oli kova ja kesti tuntikausia.
Lopulta annettiin päätös:
ilmainen on ilmainen edelleen, mutta ei turhaan vaikeuteta toisten olemista - toisten, joiden usko on heikko. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: ketkä ovat piintyneesti tottuneet maksamaan eivätkä luota tuohon korttiin, niin heille annamme seuraavat ohjeet. Keittiönne rahapurkki on oleva täynnä kolikoita, ilmaiseksi saatuja. Ottakaa sieltä ilmaista rahaa ja antakaa kuljettajalle kyytiin noustessanne. Sitten voitte istua koko matkan turvallisin mielin ja pelkäämättä lipuntarkastajaa.
Tämä päätös painettiin paikalliseen sanomalehteen ja "sen rohkaisevat sanat ilahduttivat kaikkia. Bussiyhtiön työntekijätkin puhuivat miehille monin sanoin rohkaisten ja vahvistaen heitä".