Itse en ole ikinä JT-seurakuntaan kuulunut, mutta sivusta seuraillut kavereita, ja pari kertaa kokouksessa käynyt entisen työkaverin kanssa. Noh, tilanne on ajautunut nyt siihen pisteeseen, että tuon kyseenomaisen työkaverin kanssakin on pientä (ja isompaakin) sutinaa menossa, ja haluan vähän enemmän oikeaa tietoa asioista. Minuun tuo hömpötys ei uponnut, ei vaikka kuinka yritettiin parit ensimmäiset treffikerrat lueskella vartsikkaa ja raamattua
Ehkä minun vastustamattoman ihanat pusuhuuleni veivät voiton pojan päässä 
Ihmetyksekseni poika luovutti minulle "kalleimpansa", jos tiedätte mitä tarkoitan
Ja se sai minut syvästi epäilemään hänen uskonsa varmuutta. Aikaisemmin puheli niin vakavissaan että ei ennen avioliittoa jnejne.. mutta niin ne opit unohtuu, vai? Poju muutti myös vähän etäämmälle kotikunnastaan, eikä ole tainnut enää kokoukset maistua samaan malliin. Olen yrittänytkin tehdä selväksi hänelle, että on elämässä muutakin.. ja hälle on hyvin selvää se, että jos joskus perustamme perheen yhdessä, lapseni eivät todellakaan tule käymään kokouksissa! Eivätkä kyllä kirkossakaan, kun en mikään himouskovainen ole 
tapakristitty paremminkin.Joten jos sallinette, lueskelen mielelläni tositarinoita JT elämästä, ja siitä, miten siitä on päästy eroon ja "normaalimpaan" elämään..
En ole saanut osakseni enää minkäänmoista käännytystä, olen puhtaasti tunnustautunut itseeni uskovaksi ihmiseksi, ja tehnyt selväksi ettei minusta ole laittamaan hamosta päälleni ja istumaan hiljaa kokouksissa kuuntelemassa sitä diipadaapaa.Olen erittäin vahvatahtoinen nainen, ja ompas tuo JT-rakastajani tainnut senkin jo sisäistää paremman kerran että minua ei nyrkin ja hellan väliin saa, ja jos yrittääkään, löytää itsensä sieltä soppakauhan varresta.. 