Luuk. 10:25-29 kirjoitti: 25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Jeesus antoi käskyn rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.
Näiden raamatunkohtien jälkeen Jeesus kertoi tarinan laupiaasta samarialaisesta.
Toisaalla raamatussa:
Matt 5:43-48 kirjoitti: 43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? [Publikaanit olivat tullien ja verojen kerääjiä, jotka palvelivat vallanpitäjiä omaksi edukseen.]
47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
Miksi, ja millä perusteella Jehovantodistajat tekevät eron kristittyjen ja maailman ihmisten väliin? Jos Jeesus käski rakastaa myös vainoajia ja vihollisia, miksi Jehovantodistajat Jeesuksen seuraajina välttelevät erotettuja ja luopioita?
Herätkää 1986, 8.Helmikuuta s.7-8 kirjoitti:
Samoin ei tosi kristittyjenkään rakkaus saa nykyään syrjiä ketään. Ollakseen kristittyjä enemmän kuin vain nimellisesti heidän täytyy tehdä itsestään kaikkien ihmisten lähimmäisiä ja osoittaa lähimmäisenrakkautta kaikille.
pakana kirjoitti:Miksi, ja millä perusteella Jehovantodistajat tekevät eron kristittyjen ja maailman ihmisten väliin? Jos Jeesus käski rakastaa myös vainoajia ja vihollisia, miksi Jehovantodistajat Jeesuksen seuraajina välttelevät erotettuja ja luopioita
Eiköhän tätä usein perustella esimerkiksi 1kor 5:11 joka sanoo
1kor 5:11 kirjoitti:Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
En tosin muista koskaan saaneeni järkeen käyvää tulkintaa kurinpitäjän kahdelle seuraavalle jakeelle, jotka kuuluvat
1kor 5:12-13 kirjoitti:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
pakana kirjoitti:Miksi, ja millä perusteella Jehovantodistajat tekevät eron kristittyjen ja maailman ihmisten väliin?
Vartiotorniseura edustaa "puhdasta" fundamentalistista kulttia, jolloin jäsenistö on pidettävä erossa pahasta ja "saastuneesta" maailmasta. Vartiotorniseura ohjaa jäsenistöä ajattelemaan, että se on Raamatun jumalan eliittijoukko, jolloin on luonnollista luokitella kaikki muut surkimuksiksi, elleivät liity kulttiin.
Jos Jeesus käski rakastaa myös vainoajia ja vihollisia, miksi Jehovantodistajat Jeesuksen seuraajina välttelevät erotettuja ja luopioita?
Eivät jehovantodistajat välttele erotettuja omasta halustaan, välttelykäsky tulee kultin päämajasta ja välttelyn laiminlyöminen on vakava rikos kultin normistoa vastaan. Laiminlyöjä saattaa itse joutua vältettävien joukoonn, ellei tottele. Tämä välttely on kultin työkalu, jolla "puhdas" pysyy erossa "saastuneesta".
Raamattua ei kannata tähän kysymykseen sekoittaa ja jos kuitenkin haluaa sekoittaa, niin on parasta pitäytyä VT-osioon, siellä jumalan kehotuksesta tapettiin toisinajattelijoita urakalla ja laskuun.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Sukututkija kirjoitti:1kor 5:11 kirjoitti:Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi,
Onko kukaan löytänyt mistään edes yritystä selittää tämä raamatunpaikka muulla kuin sivuutuksella. Eihän erotettuja kutsuta enää veljiksi.
Olen keskustelupalstalla saanut eteeni väitteen, että kyseinen tempus olisi imperfekti, tarkistin asian ja kyllä kyseessä on preesens. Kun sen osoitin, niin sitten oli jt-puolella taas hiljaisempaa.
Tässä Vartiotornille yksi keino, jonka kaltaista se on joskus muussa yhteydessä käyttänytkin:
"Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan [entiseksi] veljeksi..."
Tällainenkin tuli mieleen:
...olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta [paitsi milloin toivon perustetta vaativa on entinen jehovantodistaja taikka muulla väärällä tavalla vääräuskoinen, taikka kysyjä ei ole muuten oikeutettu saamaan kyseistä tietoa].
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Sukututkija kirjoitti:1kor 5:11 kirjoitti:Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi,
Onko kukaan löytänyt mistään edes yritystä selittää tämä raamatunpaikka muulla kuin sivuutuksella. Eihän erotettuja kutsuta enää veljiksi.
No aivan. Tämä mullekin tuli mieleeni.
Siis mä ymmärrän, että väärintekijä erotetaan järjestöstä. Sen vielä hyväksyy jotenkuten. Yhteiskuntakin eristää rikollisen vankilaan kärsimään rangaistustaan.
Mutta rikollinen pääsee aikanaan takaisin yhteiskuntaan, kärsittyään tuomionsa. Rikollinenkin saa kuitenkin tavata perhettään ja muita läheisiä tapaamispäivinä vankilassa. Suomessa rikollinen monasti pääsee lomillekin vankilasta aika-ajoin.
Toisinsanoen rikollisetkin saattavat olla paremmassa asemassa kuin erotetut Jehovantodistajat.
Markku Meilo kirjoitti: Vartiotorniseura edustaa "puhdasta" fundamentalistista kulttia, jolloin jäsenistö on pidettävä erossa pahasta ja "saastuneesta" maailmasta. Vartiotorniseura ohjaa jäsenistöä ajattelemaan, että se on Raamatun jumalan eliittijoukko, jolloin on luonnollista luokitella kaikki muut surkimuksiksi, elleivät liity kulttiin.
Tämä välttely on kultin työkalu, jolla "puhdas" pysyy erossa "saastuneesta".
Joo. Mä alan näkemään tän pikkuhiljaa niin, että Jehovantodistajien oma usko lepää aika heppoisalla perustalla. Luulisi, että tosi uskonto kestää vääntämisen ja kääntämisen vaikka mualiman tappiin. Sellainen totuus kun ei pala tulessakaan, eikä siihen uskomista tarvitse suojella.... Luopioiden vältteleminen jo sinänsä on aika metkaa... luulisi, että tosi uskontoon kuuluvat kestäisivät luopiokritiikin ja kaiken muunkin sitä välttelemättä.
Eikö todellakaan ole mitään muuta raamatunpaikkaa millä tätä hylkäämistä perustellaan? Vain tuo korinttolaisten kirje?
pakana kirjoitti:[
Mutta rikollinen pääsee aikanaan takaisin yhteiskuntaan, kärsittyään tuomionsa. Rikollinenkin saa kuitenkin tavata perhettään ja muita läheisiä tapaamispäivinä vankilassa. Suomessa rikollinen monasti pääsee lomillekin vankilasta aika-ajoin.
Toisinsanoen rikollisetkin saattavat olla paremmassa asemassa kuin erotetut Jehovantodistajat.
Kyllä. Minulla on jo istuttuna yhtä pitkä kakku kuin murhaajalla.
On huomattava myös rangaistuksen tehottomuus. Jehovan todistajatkin ymmärtävät, ettei rangaistus pure enää n:än vuoden jälkeen samalla tavoin kuin alussa.
1.Kor 5:1-13 käsittävät yhden kokonaisuuden, josta jakeet 9-13 on oma perikooppinsa. Koetan aivan lyhyesti kertoa, mistä on kysymys. Ensiksikin Korintti satamakaupunkina oli varsin sekalaisesta väestöstä koostuva ja siellä tunnetusti palveltiin monia eri jumalia. Tämän lisäksi kaupungissa oli kapakoita ja pordelleja merenkulkijoiden, miksei myös kaupunkilaisten tarpeisiin. Ahneus, kiskonta ja huijaus lienevät nekin kauppakaupungin tapoja.
Kreikkalainen suvaitsevaisuus vallitsi, joten kukin sai elää kuta kuinkin mielensä mukaan ja palvella niin montaa jumalaa kuin halusi. Jokseenkin poikkeavaa lienee ollut, että joku eli intiimissä pitkäaikaisessa suhteessa äitipuoleensa (näin LXX:ssa), olkoonkin, että tämä oli mahdollisesti leski.
”Paheiden” luettelo sisältää ns. ”pakanoiden” elämäntapakuvauksen, mutta ei kategorisesti. Ei suinkaan niin, että kaikki pakanat olisivat osallisia kaikkiin paheisiin. Sana ”porneia” on käännetty haureudeksi, millä kristittyjen keskuudessa tarkoitettiin yleisesti paheksuttavaa elämää, siveettömyyttä, kuten paheluettelo jakeessa 11 esittää.
Kohteena on Korintin kristillinen seurakunta, joka ei läheskään aina osannut erottaa kristillisiä moitteettomuutta pakanallisista tavoista. Jae 10 on tässä suhteessa sikäli herkullinen, ettei Paavali missään tapauksessa esitä sellaista kantaa, että kristittyjen tulisi eristäytyä ympärillä olevasta yhteiskunnasta, eikä liioin viittaa mihinkään viranomaiseen (niitähän ei vielä ollut seurakunnassa) ja jakeessa 11 selittää, että korinttilaisten kristittyjen tulee elää heille opetettujen arvojen mukaisesti ja huolehtia siitä, etteivät pakanalliset tavat ole seurakunnassa sopivia sekä tällaisten ilmetessä ryhtyä toimenpiteisiin..
Sellainen seurakunnan jäsen (veli), joka ei ota ojentuakseen, on seurakunnan rangaistusvallan alainen. Hänet tulee sulkea pois ateriayhteydestä ja näin ollen myös ehtoolliseen osallistumisesta. Oletan, että seurustelu saattaa liittyä ns. rakkauden ateriaan seurakunnan kokouksissa. Mitään kovin vakiintuneita käytäntöjä ei vielä ollut.
Joka tapauksessa Paavalin ottama kanta siveettömään elämäntapaan on hyvin jyrkkä. Syynä saattaa olla se, että seurakunta oli vasta muotoutumassa, ottamassa ensi askeleitaan ja siksi siveysnormistoon nähden tulee olla ehdoton. Ellei siveettömyyteen syyllistyvä kadu ja muuta elämäntapaansa, on parempi, että hän eroaa seurakunnasta. Erottamistahan ei mainita.
Jakeet 12 ja 13 kuuluvat yhteen. Ulkopuoliset ovat pakanoita tai juutalaisia. Heidän tuomitsemiseensa Paavalilla ei ole valtuuksia sen enempää kuin kristillisellä seurakunnallakaan. Jumala, joka on kaikkien tuomari hoitakoon ulkopuolisten tuomitsemisen. Seurakunnalla on valta vain omiin jäseniinsä nähden. Koska mitään virkarakennetta ei vielä ollut muodostunut samassa merkityksessä kuin myöhemmin. Vaikka Paavali varmemmaksi vakuudeksi lainaakin Deuteronomiota (17:7), ei tästä vielä tule johtaa yksityiskohtaista kirkkokuria (Nikolainen).
Tekstissä viitataan sanaan kirjoittaa (nyn de egrapsa hymin), jossa engrapsa (kirjoittaa) on ns. kirjeaoristi, minkä KR38 kääntää väärin, Tämä kohta tulee kääntää: ”Mutta nyt kirjoitan teille” (jossa, kirjoittamishetkeä ajatellaan vastaanottajan kannalta). Nikolainen, Gyllenberg, Thurén. UM95 kääntää tämän oikein, oleellisia ovat sanat ”nyn de” (mutta nyt) ennen verbiä engrapsa.
Vastaavasti jakeessa 9 oleva ”engrapsa hymin”, on sekin aoristimuoto, joka puolestaan viittaa taaksepäin, tätä aiemmin kirjoitettuun kirjeeseen korinttilaisille, mutta jota ei ole säilynyt meille.
Edit: Isompia möhlöilyjäni korjailin.
Lähteet: Korinttilaiskirjeet: Gyllenbergin, Nikolaisen ja Thurénin mukaan ynnä GNT (The Greek New Testament 3.edition)
Viimeksi muokannut Jaakko Ahvenainen, 14.02.2009 18:45. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Markku Meilo kirjoitti:Raamattua ei kannata tähän kysymykseen sekoittaa ja jos kuitenkin haluaa sekoittaa, niin on parasta pitäytyä VT-osioon, siellä jumalan kehotuksesta tapettiin toisinajattelijoita urakalla ja laskuun.
Kuten hyvin tiedämme "jumalalla" voidaan perustella mitä tahansa. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että sotkemalla "jumala" tappamiseen saatiin rahvas vakuuttuneeksi tappaa oikean asian puolesta (vrt. 3. valtakunta). Eläin- ja muut nami-uhrit selittyvät sillä, että leeviläisten heimo sai lihoa.
Siksi toiseksi: maailma nyt sattui olemaan siihen aikaan sellainen, ettei ihmishengillä kovin suurta merkitystä ollut - onko nytkään! Saisi Sollamo ryhtyä duuniin laatimaan se Puukkoa terävämpi eksegeesi Vanhaan testamenttiin.
VT-osio, joopa, kuten edellä totesin: "jumalan" piikkiin voi panna mitä tahansa ja sitten Pilatuksen tavoin pestä kätensä ja pyyhkiä ne vaikka persamuksiinsa.
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kuten hyvin tiedämme "jumalalla" voidaan perustella mitä tahansa. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että sotkemalla "jumala" tappamiseen saatiin rahvas vakuuttuneeksi tappaa oikean asian puolesta (vrt. 3. valtakunta).
Samoilla linjoilla olen, vedenpaimusumustaru on omanlaisensa pelote. Oletan, että Raamatun tuhdimpien tappokohtausten lukumäärissä on sama mekanismi kuin tänäänkin. Taistelutilanteissa vähätellään omia tappioita ja suurennellaan vastustajan tappioita.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vartiotorni 15.9.1993 s.3
Ikuinen elämä riippuu rakkaudestamme Jumalaan ja lähimmäiseen. Tämä tärkeä asia mainittiin keskustelussa, joka käytiin lähes 2000 vuotta sitten.
Eräs Mooseksen lakiin perehtynyt juutalaismies kysyi Jeesukselta Kristukselta: "Mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?" Jeesus vastasi: "Mitä Lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?" Mies lainasi Lakia sanoen: "'Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi' ja 'lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'." "Oikein vastasit", sanoi Jeesus. "Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän." (Luukas 10:25-28.)
Tämä sai miehen kysymään Jeesukselta: "Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?" Sen sijaan että Jeesus olisi vastannut suoraan, hän esitti asiaa valaisevan kertomuksen juutalaismiehestä, joka oli ryöstetty, hakattu ja jätetty puolikuolleena tielle. Paikalle tuli kaksi juutalaista, ensin pappi ja sitten leeviläinen. He molemmat huomasivat juutalaisen toverinsa tilan, mutta eivät tehneet mitään auttaakseen häntä. Seuraava ohikulkija oli samarialainen. Säälistä liikuttuneena hän sitoi pahoinpidellyn juutalaisen haavat, vei hänet majataloon ja kustansi koko hänen huolenpitonsa.
Jeesus kysyi juutalaismieheltä: "Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?" Selvästikin armollinen samarialainen. Jeesus osoitti tällä tavalla, että todellinen lähimmäisenrakkaus ylittää etniset rajat. (Luukas 10:29-37.)
Vartiotorni 15.9.1993 s.3
Vihamielisyys eri etnisten ryhmien välillä kasvaa nykyään jatkuvasti. ... miehen päälle hyökättiin, koska hänen ajateltiin olevan juutalainen.
Useimpia ihmisiä kauhistuttaa tällainen väkivalta, eivätkä he tekisi mitään sellaista, mikä vahingoittaisi heidän lähimmäistään. ... Tietosanakirjassa The New Encyclopaedia Britannica sanotaan kuitenkin: "Lähes kaikissa maailman kulttuureissa ihmiset pitävät omaa elämäntapaansa parempana kuin jopa itselleen läheistä sukua olevien naapureittensa elämäntapaa." Tällaiset näkemykset ovat lähimmäisenrakkauden esteenä.
Lähimmäisen rakastaminen on mahdollista
Vartiotorni 15.9.1993 s.4 Onko sinusta monien muiden tavoin vaikeaa rakastaa lähimmäistäsi, joka kuuluu eri etniseen ryhmään kuin sinä? Se voi johtua siitä, että olet kuullut syrjinnästä ja epäoikeudenmukaisuudesta tai olet itse kokenut niitä. Sinä tai omaisesi olette jopa voineet kärsiä huonoa kohtelua johonkin toiseen ryhmään kuuluvien käsissä.
Koska Jeesus osoitti yhden Jumalan käskyistä olevan, että rakastamme lähimmäistämme, tällaisten voimakkaitten tunteiden voittamisen täytyy olla mahdollista. Avain siihen on se, että suhtaudumme ihmisiin Jumalan ja Kristuksen tavalla. Tarkastelkaamme tässä mielessä Jeesuksen ja varhaiskristittyjen esimerkkiä.
Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset tunsivat voimakasta antipatiaa samarialaisia kohtaan, jotka asuivat Juudean ja Galilean välisellä alueella. Erään kerran juutalaiset vastustajat kysyivät halveksivasti Jeesukselta: "Emmekö me sano oikein: sinä olet samarialainen, ja sinussa on demoni?" (Johannes 8:48.) Samarialaisvastaiset tunteet olivat niin voimakkaita että jotkut juutalaiset jopa kirosivat samarialaisia julkisesti synagogissa ja rukoilivat päivittäin, ettei näille annettaisi ikuista elämää.
Epäilemättä se, että Jeesus tiesi tästä juurtuneesta vihamielisyydestä, sai hänet kertomaan kuvauksen samarialaisesta, joka osoittautui todelliseksi lähimmäiseksi huolehtimalla ryöstäjien pieksemästä juutalaisesta miehestä. Miten Jeesus olisi voinut vastata, kun Mooseksen lakiin perehtynyt juutalaismies kysyi: "Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?" (Luukas 10:29.) Jeesus olisi hyvinkin voinut vastata suoraan sanomalla: "Lähimmäisiäsi eivät ole ainoastaan toiset juutalaiset, vaan myös muut ihmiset - jopa samarialaiset." Juutalaisten olisi kuitenkin ollut vaikea hyväksyä tätä. Siksi hän kertoi kuvauksen juutalaisesta, jolle samarialainen osoitti armoa. Tällä tavalla Jeesus auttoi juutalaisia kuulijoitaan päättelemään, että tosi lähimmäisenrakkaus ulottuisi ei-juutalaisiin.
Vartiotorni 15.9.1993 s.5
Juutalaisten oli hyvin vaikeaa rakastaa samarialaisia niin kuin itseään. Vielä vaikeampaa oli osoittaa lähimmäisen rakkautta ympärileikkaamattomia pakanoita kohtaan, joilla oli juutalaisten kanssa vähemmän yhteistä kuin samarialaisilla. Käsiteltäessä juutalaisten asennetta pakanoihin tietosanakirjassa The International Standard Bible Encyclopaedia todetaan: "Uuden testamentin aikoina havaitaan ilmenneen mitä äärimmäisintä inhoa, halveksuntaa ja vihaa. Heitä [pakanoita] pidettiin epäpuhtaina, ja heidän kanssaan oli lainvastaista olla missään ystävällisissä kanssakäymisissä. He olivat Jumalan ja Hänen kansansa vihollisia, joille ei annettu tietoa Jumalasta, ellei heistä tullut käännynnäistä, ja silloinkaan heille ei voitu suoda, kuten oli suotu muinaisina aikoina, täydellistä toveruutta. Juutalaisten ei sallittu neuvoa heitä, ja jos he pyysivät opetusta Jumalasta, heidät kirottiin."
Vartiotorni 15.9.1993 s.6
Nykyään samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla ne, jotka liittyvät kristilliseen seurakuntaan, kehittävät lähimmäisen rakkautta kaikista etnisistä ryhmistä olevia ihmisiä kohtaan. Kehittämällä jumalisen näkemyksen toisista ja kertomalla heille Valtakunnan hyvää uutista tosi kristityt ovat avartaneet käsitystään ihmisistä, joita he eivät ehkä koskaan olisi oppineet tuntemaan, elleivät nämä olisi tulleet seurakunnan yhteyteen. He tuntevat jopa veljellistä rakkautta näitä kohtaan ... osoittavat elämällään oppineensa tosiaan rakastamaan lähimmäistään.
pakana kirjoitti:Miksköhän näissä vartsikoiden hienoissa kirjoituksissa tupataan unohtamaan aina se, että erotetut ja luopiotkin kuuluvat näihin lähimmäisiin...
Karkeasti ottaen siksi, että aktiivisin osa entisistä jehovantodistajista selvittää asioiden perusteet ja löytää totuuden nk. "totuudesta". Entisen jehovantodistajan omatunto ei soimaa lainkaan kun hän tutkii asioita muistakin lähteistä kuin tuoreimmista Vt-seuran julkaisuista.
Lyhyemmin ilmaistuna kyse on siitä, että Vartiotorniseura pelkää todellisuuden paljastumista.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Sukututkija kirjoitti:1kor 5:11 ------Eikö todellakaan ole mitään muuta raamatunpaikkaa millä tätä hylkäämistä perustellaan? Vain tuo korinttolaisten kirje?
Lainaus Valtakunnanpalveluksemme-läpyskästä elokuulta 2002:
"Myös Matteuksen 18:17:ään kirjoitetut Jeesuksen sanat liittyvät tähän: "Olkoon hän [erotettu] sinulle niinkuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja." Jeesuksen kuulijat tiesivät hyvin, että silloiset juutalaiset eivät seurustelleet tuttavallisesti pakanoiden kanssa ja että he halveksivat ja karttoivat veronkantajia. Jeesus siis neuvoi seuraajiaan olemaan seurustelematta erotettujen kanssa."
Voi pyhä sylvi! Siis mitä Jeesus neuvoi?!? Neuvoiko hän noudattamaan fariseusten ja muiden ulkokultaisten juutalaisten esimerkkiä? Vai omaa esimerkkiään? Miten Jeesus suhtautui samarialaiseen naiseen kaivolla? Entä veronkantajiin? Yhdenhän heistä hän otti opetuslapsekseenkin...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Kaarmis kirjoitti: Voi pyhä sylvi! Siis mitä Jeesus neuvoi?!? Neuvoiko hän noudattamaan fariseusten ja muiden ulkokultaisten juutalaisten esimerkkiä? Vai omaa esimerkkiään? Miten Jeesus suhtautui samarialaiseen naiseen kaivolla? Entä veronkantajiin? Yhdenhän heistä hän otti opetuslapsekseenkin...
Tämä oli hyvä pointti! Tulipa nimittäin mieleeni, että Jeesushan kertoi jälleen tarinan, joka on luettavissa Luuk 18:9-14
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Eli kertomuksen fariseushan suhtautui publikaaniin juuri niin kuin JT:t erotettuun. Kuitenkin Jeesus sanoi, että tämänkaltaisella alentavalla asenteella ei nimenomaa päästä mihinkään. Se on väärin ja tuomittavaa.
