Raamattu ja sen rakkaudelliseksi mainittu Jumala

[Witless]

Witless: Jos mainitsemasi Jumala on kirjaimellisesti surmannut ihmisiä Raamatussa kerrotuissa tarinoissa, tekeekö hän sitä edelleen? Jos, niin millä perusteilla? Ja jos ei tee, niin milloin Jumala on lakannut tappamasta ihmisiä kirjaimellisesti? (Kysyn "hyvässä hengessä", siksi että ajatus tästä tappajajumalasta tulisi selkeäksi.)

Osittain yritin tuoda ajatuksiani näkyviin tuossa edellä, mutta tähän vielä lisäys.
Minun mielestäni 'Jumala tappaa edelleen', mutta ei "kostoksi tai rangaistukseksi". Siihen ei ole enää ... no, syytä. Kaikki kuitenkin tapahtuu edelleen (minun mielestäni) tarkoituksella, vrt. edellinen vastaus.

Kirjoitin pitemmän viestin, mutta se häipyi bittien taivaaseen. Luulen että sain kiinni ajatuksestasi.

Kun Jumala tappaa vauvoja vastasyntyneiden osastolla helmikuussa vuonna 2009, niin hän tekee sen siis siksi että lapsen isä ja äiti tajuaisivat paremmin elämän ja kuoleman? Ok. Mitä sille ihmisen alulle sen jälkeen tapahtuu?

[toolman]

Osittain yritin tuoda ajatuksiani näkyviin tuossa edellä, mutta tähän vielä lisäys.
Minun mielestäni 'Jumala tappaa edelleen', mutta ei "kostoksi tai rangaistukseksi". Siihen ei ole enää ... no, syytä. Kaikki kuitenkin tapahtuu edelleen (minun mielestäni) tarkoituksella, vrt. edellinen vastaus.

Koska täällä ei ole sellaisia tiedostoja ...

[Nellique]

Witless: Kun Jumala tappaa vauvoja vastasyntyneiden osastolla helmikuussa vuonna 2009, niin hän tekee sen siis siksi että lapsen isä ja äiti tajuaisivat paremmin elämän ja kuoleman? Ok. Mitä sille ihmisen alulle sen jälkeen tapahtuu?

Panet minua 6-0, mutta vauvan vanhempia kuulemma auttaa ajatus, että vauvaa menee takaisin Jumalan tykö. Eihän pieni ole ns. tehnyt syntiä eli rikkonut Luojaansa vastaan (minun käsitykseni).

Mutta tästä päästään seuraavaan isoon ihmetykseen: MILLOIN ihmislapsi siirtyy 'syntisten puolelle' eli alkaa rikkoa Luojaansa vastaan? Eihän lapsi ymmärrä mitään jostain Jeesuksesta. En tiedä. Tietääkö kukaan? Ei.

Itse ajattelin ilkeitä ajatuksia jo 3 1/2 vuotiaana... Olin sairaalassa umpisuolen leikkauksessa ja inhosin+kadehdin yhtä poikaa, joka sai olla hoitajien sylissä. Kostoksi varastin siltä pienen, punaisen paloauton, jonka katolla oli keltaiset tikkaat. Puoli vuotta myöhemmin kesällä lähdimme kylään ja jätin sen auton pihalle yhden litteän kiven päälle. Tultuamme auto oli hävinnyt. Totesin itselleni selkeästi ja rauhallisesti: se oli minulle ihan oikein, että se varastettiin, koska minäkin olin sen varastanut.

[toolman]

Ulostulleella lapsella tai sisällä olevalla ei ole ns. MINÄ KÄSITYSTÄ.Tiedän jo ennalta että johdatat tietoisesti tämän asian.

[Witless]

Witless: Kun Jumala tappaa vauvoja vastasyntyneiden osastolla helmikuussa vuonna 2009, niin hän tekee sen siis siksi että lapsen isä ja äiti tajuaisivat paremmin elämän ja kuoleman? Ok. Mitä sille ihmisen alulle sen jälkeen tapahtuu?

Panet minua 6-0, mutta vauvan vanhempia kuulemma auttaa ajatus, että vauvaa menee takaisin Jumalan tykö. Eihän pieni ole ns. tehnyt syntiä eli rikkonut Luojaansa vastaan (minun käsitykseni).

Mutta tästä päästään seuraavaan isoon ihmetykseen: MILLOIN ihmislapsi siirtyy 'syntisten puolelle' eli alkaa rikkoa Luojaansa vastaan? Eihän lapsi ymmärrä mitään jostain Jeesuksesta. En tiedä. Tietääkö kukaan? Ei.

Itse ajattelin ilkeitä ajatuksia jo 3 1/2 vuotiaana... Olin sairaalassa umpisuolen leikkauksessa ja inhosin+kadehdin yhtä poikaa, joka sai olla hoitajien sylissä. Kostoksi varastin siltä pienen, punaisen paloauton, jonka katolla oli keltaiset tikkaat. Puoli vuotta myöhemmin kesällä lähdimme kylään ja jätin sen auton pihalle yhden litteän kiven päälle. Tultuamme auto oli hävinnyt. Totesin itselleni selkeästi ja rauhallisesti: se oli minulle ihan oikein, että se varastettiin, koska minäkin olin sen varastanut.

En pane, kysyn ihan vilpittömästi.

Ok, missä se vastasyntynyt on sitten ennen syntymäänsä? Ja mitä hänelle tapahtuu kun hän on mennyt Jumalan tykö?

[pakana]

Ulostulleella lapsella tai sisällä olevalla ei ole ns. MINÄ KÄSITYSTÄ.Tiedän jo ennalta että johdatat tietoisesti tämän asian.

Mites tää liittyy asiaan?

[Nellique]

Witless: Ok, missä se vastasyntynyt on sitten ennen syntymäänsä? Ja mitä hänelle tapahtuu kun hän on mennyt Jumalan tykö?

Tietääkö tähän kukaan vastausta? En ainakaan minä! Menee ihan puhtaasti musta tuntuu ja luulen osastolle, joka on käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Ja pitääkö tämä tietää? Onko se oleellista, eli muuttaako vastaus mitään? Siis jos pysytään tässä Raamatun Jumalassa?

Hinduilla ja muilla on ihan oma tietonsa tai 'tietonsa', mistä asiaa katsoo.

[Witless]

Witless: Ok, missä se vastasyntynyt on sitten ennen syntymäänsä? Ja mitä hänelle tapahtuu kun hän on mennyt Jumalan tykö?

Tietääkö tähän kukaan vastausta? En ainakaan minä! Menee ihan puhtaasti musta tuntuu ja luulen osastolle, joka on käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Ja pitääkö tämä tietää? Onko se oleellista, eli muuttaako vastaus mitään? Siis jos pysytään tässä Raamatun Jumalassa?

En minäkään.

Mutta siis tiedät varmasti että Jumala tappaa vauvoja? Mutta et tiedä mitä heille tapahtuu kuolemansa jälkeen?

[pakana]

Minä luotan ja uskon siihen, että kaikella tapahtuvalla on tarkoitus, pahallakin.

Esimerkki: Joku kokee elämässään ääretöntä pahaa eikä tietenkään näe siinä mitään järkeä, kohtuutta, 'reiluutta', opettavaista - tuntee vain pohjatonta raivoa ja vihaa, vaikka sitten kohtaloa tai Jumalaa kohtaan. Otan vaikka esimerkiksi lapsen sairastumisen syöpään ja kuoleman.

Vanhempien ja kaikkien muidenkin mielestä tapahtuu valtava vääryys ja jos uskotaan Jumalaan, nähdään Hänet sadistina, joka varmaan nauttii kiusatessaan täysin syyttömiä.

Olen lukenut vanhempien ajatuksista kaiken tuon jälkeen. Jotkut näkevät tapahtuneessa tarkoituksen - lopulta, ehkä pitkän ajan kuluttua. Tarkoitus on heidän mukaansa ollut se, että lapsen lähipiiriä ravistellaan miettimään asioita syvemmin. Suhdettaan kuolemaan, onko sen jälkeen mitään ja jopa omaa suhdetta Jumalaan. Päätelmä voi olla ihan mikä vain, mutta se on tietoinen päätös.
Voisi siis jonkun mielestä sanoa, että lapsen epäreilu ja kohtuuton kuolema oli tarkoitettu ... tavallaan muille ns. herättäjäksi. Tämä on aivan järkyttävää tekstiä surutyössä kamppailevalle, ja pyydän anteeksi!

Mä uskon tähän samaan asiaan että kaikella tapahtuvalla on tarkoitus.

Mutta tietysti ateistina tai agnostikkona (en nyt tiedä kumpaan "kastiin" kuulun...) tuppaan ajattelemaan asiaa kuitenkin juuri tuon pohtimisen kautta, että ihminen kasvaa kokoajan, noiden kipeidenkin kokemusten kautta. Se ei välttämättä valmista kuolemaan, mutta se valmistaa kenties jonkinlaiseen nöyryyteen elämää kohtaan. Ehkä Jumalaan uskovat sitten kokevat sen Jumalalta tulevana opetuksena nöyryydestä?

[Nellique]

Kaksi eri kysymystä:

Witless: Mutta siis tiedät varmasti että Jumala tappaa vauvoja? Mutta et tiedä mitä heille tapahtuu kuolemansa jälkeen?

Tuolla edellä oli kyse ihan eri asiasta, eli kysyjällä oli jo valmiiksi oletus, että lapsi menee Jumalan luo. Tähän "minne vauva menee kuoltuaan" vastaan, että edelleen hän menee Jumalan luo, koska lähden siitä, että jokaisella ihmisellä on sielu... Joo, enkä tiedä MILLOIN se sielu ihmiseen asennetaan: hedelmöityshetkellä vai joskus myöhemmin.

Witless: ...missä se vastasyntynyt on sitten ennen syntymäänsä? Ja mitä hänelle tapahtuu kun hän on mennyt Jumalan tykö?

Jostain tarkemmasta 'sijoituksesta tai olomuodosta' Jumalan luona EN tiedä. Siis pääseekö vauva suoraan Jumalan luo vai jääkö johonkin välitilaan... Joku sanoo, että jää välitilaan niinkuin kaikki muutkin, mutta omana mielipiteenäni sanon, ettei tunnu oleelliselta tiedolta. Hyvissä käsissä hän varmasti on, jos edelleen puhutaan Raamatun Jumalasta.

Lisäys: Ja siis minun mielipiteestäni Raamatun Jumalasta.

Armoa! Saanko lakata toistamasta sanaparia 'minun mielestäni'?!! Puhun koko ajan omasta käsityksestäni, ellen toisin mainitse! Alkaa ottaa kupoliin tuo papukaijamaisuus.

[Nellique]

Pakana: Mä uskon tähän samaan asiaan että kaikella tapahtuvalla on tarkoitus.

Mutta tietysti ateistina tai agnostikkona (en nyt tiedä kumpaan "kastiin" kuulun...) tuppaan ajattelemaan asiaa kuitenkin juuri tuon pohtimisen kautta, että ihminen kasvaa kokoajan, noiden kipeidenkin kokemusten kautta. Se ei välttämättä valmista kuolemaan, mutta se valmistaa kenties jonkinlaiseen nöyryyteen elämää kohtaan. Ehkä Jumalaan uskovat sitten kokevat sen Jumalalta tulevana opetuksena nöyryydestä?

Ihmiselle on annettu aivot, mielettömän hieno kokonaisuus. Kuvittelen tai siis tiedän, että käyttöön ne on annettu. Nöyryys on minunkin mielestäni tärkeä ominaisuus, ettei ihminen luule olevansa 'omavarainen' ja siten pullistu. Eli minun mielestäni tuo nöyryys pakottaa turvautumaan . . . itsensä ulkopuoliseen. Muutenhan ikinä ei alettaisi pohtia asioita, mentäisiin vaan itseä täynnä.

[Witless]

Leikitään että minulla ei ole mitään oletuksia, niin olen koko ajan yrittänyt tehdä.

Ihmiseen asennetaan siis jossain vaiheessa sielu, joko hedelmöitymisen hetkellä tai joskus muulloin? Ja tämä sielu on elossa itsenäisenä riippumatta itse näkyvän ihmisen statuksesta? Olenko ymmärtänyt oikein?

Kaksi eri kysymystä:

Witless: Mutta siis tiedät varmasti että Jumala tappaa vauvoja? Mutta et tiedä mitä heille tapahtuu kuolemansa jälkeen?

Tuolla edellä oli kyse ihan eri asiasta, eli kysyjällä oli jo valmiiksi oletus, että lapsi menee Jumalan luo. Tähän "minne vauva menee kuoltuaan" vastaan, että edelleen hän menee Jumalan luo, koska lähden siitä, että jokaisella ihmisellä on sielu... Joo, enkä tiedä MILLOIN se sielu ihmiseen asennetaan: hedelmöityshetkellä vai joskus myöhemmin.

Witless: ...missä se vastasyntynyt on sitten ennen syntymäänsä? Ja mitä hänelle tapahtuu kun hän on mennyt Jumalan tykö?

Jostain tarkemmasta 'sijoituksesta tai olomuodosta' Jumalan luona EN tiedä. Siis pääseekö vauva suoraan Jumalan luo vai jääkö johonkin välitilaan... Joku sanoo, että jää välitilaan niinkuin kaikki muutkin, mutta omana mielipiteenäni sanon, ettei tunnu oleelliselta tiedolta. Hyvissä käsissä hän varmasti on, jos edelleen puhutaan Raamatun Jumalasta.

[toolman]

Jos vauva sanana siinä asiayhteydessä miten normaalisesti ns. ajatellaan.Niin se olento joka on toisen sisällä ymmärrykseni mukaan ei ole ns. minä käsitteellinen.Se voidaan sit luokitella valmiiksi kuolleeksi. tässä asiassa.Tuo MINÄ olemus tulee jostain noin 2-3vuotiaana, mistä näistä tietää?Tuo kuolluthan siinä asiayhteydessä,...turhautuneisuus....

[pakana]

]Ihmiselle on annettu aivot, mielettömän hieno kokonaisuus. Kuvittelen tai siis tiedän, että käyttöön ne on annettu. Nöyryys on minunkin mielestäni tärkeä ominaisuus, ettei ihminen luule olevansa 'omavarainen' ja siten pullistu. Eli minun mielestäni tuo nöyryys pakottaa turvautumaan . . . itsensä ulkopuoliseen. Muutenhan ikinä ei alettaisi pohtia asioita, mentäisiin vaan itseä täynnä.

Ihmiset reagoivat asioihin tietty eri tavalla. Mäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat tulleet vaikeiden kriisien kautta uskoon. Tunnen sitten myös ihmisiä, joista on sitten taas kipeiden kokemusten kautta tullut ateisteja.
Joitakin lohduttaa usko Jumalaan, johonkin, jolla oli oikeasti tarkoitus esim. ottaa se lapsi pois.
Jotkut taas lohduttautuvat sillä, että ehkä kaikenlainen oppiminen on kuitenkin vain sellaista normaalia kasvua... jos puhutaan luonnon valinnasta, niin silloin vain vahvimmat säilyvät Vahvuus ei kuitenkaan tarkoita kovuutta, vaan sitä kykyä taipua paineen alla ja taas palautua takaisin vahvempana...

Jumalaa ei silti välttämättä tarvita siihen, että alkaa pohtimaan asioita. Se vaatii vaan tarpeeks kovan törmäyksen seinään tai ei aina sitäkään... jotkut oppii nöyryyttä vähemmälläkin.

Jos vauva sanana siinä asiayhteydessä miten normaalisesti ns. ajatellaan.Niin se olento joka on toisen sisällä ymmärrykseni mukaan ei ole ns. minä käsitteellinen.Se voidaan sit luokitella valmiiksi kuolleeksi. tässä asiassa.Tuo MINÄ olemus tulee jostain noin 2-3vuotiaana, mistä näistä tietää?Tuo kuolluthan siinä asiayhteydessä,...turhautuneisuus....

Joo, vauva alkaa erottaa olevansa erillinen persoona äidistä / hoitajastaan jossain vuoden korvilla. Kaksi vuotiaana tulee lapselle uhmaikä, joka taas sitten on sen oman "tahdon" heräämistä. Minäkäsitys itseasiassa muovautuu käytännössä koko ihmisen eliniän, mutta voimakkain kehitysvaihe on noin 9-12 vuoden iässä.

[Nellique]

Witless: Leikitään että minulla ei ole mitään oletuksia, niin olen koko ajan yrittänyt tehdä.

Ihmiseen asennetaan siis jossain vaiheessa sielu, joko hedelmöitymisen hetkellä tai joskus muulloin? Ja tämä sielu on elossa itsenäisenä riippumatta itse näkyvän ihmisen statuksesta? Olenko ymmärtänyt oikein?

Minun mielestäni Raamatusta saa sellaisen käsityksen, että sielu on sama kuin ihmisen henki, vaikka täällä on kovasti pystytty muuta todistamaan. Maalaisjärjellä ajateltuna kun ihmisestä 'lähtee henki', on sama kuin sielu lähtee pois. Voinhan olla väärässä, mutta minua tämä ajatus tyydyttää: miten henki voisi lähteä ja sielu silti jäisi kuolleeseen ruumiiseen. Tai sielu lähtisi ja henki jäisi?

Ja se sielu 'joutuu' täällä maan päällä johonkin kuoreen. Toiset ovat tyytyväisiä tomumajaansa, ja toiset saavat osakseen sairauksia, vammoja, epämuodostumia, vammaisuutta, eli se jako tuntuu siinäkin hirveän epäreilulta. Ja taas kaikki on tarkkaan mietitty.
Ei terveys, älykkyys tai vaikka ylimaallinen kauneus takaa onnellista elämää. Kuulemma nekin voivat olla oikea riesa... en tiedä, varmaan, jos niin kokeneet sanovat. Ja esim. monet kehitysvammaiset ovat onnellisia ja tuovat iloa ja valoa ympärilleen. Ainakin jotkut vanhemmat sanovat, olen lukenut.