Harmagedonin varjossa

[Witless]

Nelosen Jim-kanava näytti eilen koskettavan dokumentin World Trade Centerin hisseistä 11.9.2001 (osittain kuin ihmeen kautta) pelastuneista ihmisistä. Mukana oli myös molemmista törmäyksistä ja niiden seurauksista vaikuttavaa silminnäkijäkuvaa, jota mediassa ei ole pitkään aikaan pahemmin näytetty. Osa paikalla olleista kertoi miten valtavalta ja epätodelliselta tapaus vielä vuosien jälkeen tuntuu. Osa päätyi uskomaan Jeesukseen, osa etsi vieläkin elämälleen tarkoitusta. Ennen koneiden törmäystä hissiin yksin jäänyt mies, joka pääsi puolivahingossa ulos ja juosten pakoon juuri kun torni oli sortumassa, sanoi että tunne oli ulos tullessa koko ajan kuin elokuvassa, ei todellisuudessa.

Dokumentista tuli hakematta mieleen vielä suurempi inferno, Harmagedon, jota Jehovan todistajien kirjallisuus ja puhujat jaksavat hehkuttaa. Hallintoelimen jäsen Ciro Aulicino tuntui netistä löytyvässä konventtipuheessa olevan suorastaan innoissaan spekuloidessaan tavoista joilla ihmisiä tullaan pian tappamaan ja miten ruumiita hävitetään (antimaterialla, ehkä). Suuret katastrofit tuntuvat olevan ihmisen mielelle yhtä aikaa kauheita mutta samalla kiinnostavia. Joku ajattelija kirjoitti joskus siitä miten nykypäivän länsimainen ihminen on jollain tavalla viehättynyt onnettomuuksista, kunhan niitä voi seurata turvallisen matkan päästä. Olisiko osa Jehovan todistajien lumovoimasta itse siinä tapahtumassa jossa Jehova kohta tulee tappamaan spektaakkelinomaisesti suurimman osan ihmiskunnasta? Ja voisiko olla niin että oppiin sisältyvät älyttömyydet (täydellinen elämä ihanassa paratiisissa joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..., vegeruokavaliolla toimivat petoeläimet yms. yms.) jollain ajatuksen tasolla peittyvät kätevästi itse Harmagedonin valtavuuden taakse?

Jehovan todistajien tarinassa on kätevästi hyvä draaman kaari, kuin suoraan amerikkalaisesta katastrofielokuvasta. Ensin on pohjustus (nykyisyys), jossa esitellään hyvikset ja pahikset ja annetaan syy tapahtumille. Sen jälkeen (ihan kohta) on loppuhuipennus, jossa paha saa palkkansa ja hyvä monien vaikeuksien kautta pelastuu (Saatana uhkaa "petonsa" kautta Jehovan kansaa, mutta he pakenevat onnistuneesti). Itse paratiisi ikinuorine ihmisineen ja auringonlaskuineen onkin sitten pelkkä kaunis tausta lopputeksteille, sitä ei tarvitse kovin tarkasti edes miettiä. Onhan juuri porukalla selvitty valtavasta katastrofista ja viimein aivan kaikki on hyvin. The end.

Miksi kysymys olisi mitenkään tärkeä? No ainakin siksi, että hyvällä tarinalla usein peitetään valheita. Taitava silmänkääntäjä kiinnittää katsojan huomion aivan väärään paikkaan, ilman että kukaan yleisöstä huomaa mitään. Harmagedon on valtavuudessaan moninkertainen 9/11, ennennäkemätön ja lisäksi yliluonnollinen katastrofi. Sen varjoon peittää kätevästi vaikkapa Watchtowerin ihmisjohtoisen hallinnon ja muiden uskovien puutteet, Jehovan todistajien järjestelmän vääryydet (insestitapausten, YK-jäsenyyden ynnä muun peittely) sekä vasta myöhemmin tulevan paratiisin järjettömyyden edes ajatuksen tasolla. En väitä että tarina on rakennettu tällaiseksi alunperin tarkoituksella, se on muotoutunut ajan kuluessa parhaiten myytävissä olevaan muotoon. "Kiinnostuneelle" kannattaa luonnollisesti ensin myydä paratiisi, mutta kun jäseniä on tarkoitus pitää ja hallita, perinteisesti tehokkaimmat keinot lahkoissa ovat olleet syyllistäminen ja pelottelu. Jälkimmäiseen tarkoitukseen mielikuva maailman kaikkien aikojen suurimmasta katastrofista (joka tapahtuu aivan pian) on mahtava työkalu.

Edit: Kirjoitusvihre korjattu.

[sasisa]

Jehovan todistajien tarinassa on kätevästi hyvä draaman kaari, kuin suoraan amerikkalaisesta katastrofielokuvasta. Ensin on pohjustus (nykyisyys), jossa esitellään hyvikset ja pahikset ja annetaan syy tapahtumille. Sen jälkeen (ihan kohta) on loppuhuipennus, jossa paha saa palkkansa ja hyvä monien vaikeuksien kautta pelastuu (Saatana uhkaa "petonsa" kautta Jehovan kansaa, mutta he pakenevat onnistuneesti). Itse paratiisi ikinuorine ihmisineen ja auringonlaskuineen onkin sitten pelkkä kaunis tausta lopputeksteille, sitä ei tarvitse kovin tarkasti edes miettiä. Onhan juuri porukalla selvitty valtavasta katastrofista ja viimein aivan kaikki on hyvin. The end.

Toi on niin totta!
Lapsena usein tein kysymyksiä paratiisista, enkä ikinä saanut kunnon vastauksia. Ovatko ihmiset siellä alasti niinkun aadam ja eeva? onko paratiisissa autoja? entä lentokoneita? Eikö vauvat itke paratiisissa? saanko lemmikiksi leijonanpoikasen? entä sitten kun maa on täynnä ihmisiä, eikö lapsia enää sitten tule? onko paratiisi täynnä pelkkiä aikuisia?

Onko kukaan kuullut minkäännäköisiä vastauksia tuonkaltaisiin kysymyksiin?

[Aaac]

Ovatko ihmiset siellä alasti niinkun aadam ja eeva? onko paratiisissa autoja? entä lentokoneita? Eikö vauvat itke paratiisissa? saanko lemmikiksi leijonanpoikasen? entä sitten kun maa on täynnä ihmisiä, eikö lapsia enää sitten tule? onko paratiisi täynnä pelkkiä aikuisia?

Ihmisillä on vaatteet (katso Vartsikan kuvat)
Autoja tai lentokoneita ei ole (katso Vartsikan kuvat)
Vauvat eivät itke, vaan hymyilevät lakkaamatta (no, vauvoja ei näy Vartsikan kuvissa, mutta kaikki hymyilevät, mikseivät sitten vauvatkin)
Saat leijonalemmikin (katso Vartsikan kuvat)
Lastenteko loppuu aikanaan (katso Vartsikan kuvat, joissa ei ole vauvoja)
Sitten on pelkkiä aikuisia (katso Vartsikan kuvat)

[sinner74]

Aivan loistavasti ajateltu ja kuvattu! Tuo varmasti vetoaa tietyntyyppiseen ihmiseen, ja ehkä vetoaisi minuunkin jos ei olisi parempaa tietoa. Toisaalta, auttava käsitys realismista ehkä pelastaisi minut siltikin...

[Witless]

Lapsena usein tein kysymyksiä paratiisista, enkä ikinä saanut kunnon vastauksia. Ovatko ihmiset siellä alasti niinkun aadam ja eeva? onko paratiisissa autoja? entä lentokoneita? Eikö vauvat itke paratiisissa? saanko lemmikiksi leijonanpoikasen? entä sitten kun maa on täynnä ihmisiä, eikö lapsia enää sitten tule? onko paratiisi täynnä pelkkiä aikuisia?

Onko kukaan kuullut minkäännäköisiä vastauksia tuonkaltaisiin kysymyksiin?

Olisiko niin että kaikki Jehovan todistajiksi kasvatetut kysyvät näitä kysymyksiä, mutta huomaavat pian että niitä ei kuulu kysyä? Itsestäni ainakin tuntuu siltä.

Joku tutkija muuten sanoi että näinä aikoina pitäisi kysyä juuri tuollaisia "lapsellisia" kysymyksiä, koska tiede on siirtymässä vaiheeseen jossa silmin havaittavista asioista mennään arkijärjen ulottumattomiin (atomitasoa pienemmät hiukkaset käyttäytyvät ihan omituisesti).

[sinner74]

Joku tutkija muuten sanoi että näinä aikoina pitäisi kysyä juuri tuollaisia "lapsellisia" kysymyksiä, koska tiede on siirtymässä vaiheeseen jossa silmin havaittavista asioista mennään arkijärjen ulottumattomiin (atomitasoa pienemmät hiukkaset käyttäytyvät ihan omituisesti).

Mielelläni kuulisin lisää tuosta atomitasoa pienempien hiukkasten omituisesta käyttäytymisestä? En seuraa tiedejulkaisuja kovin aktiivisesti. Siihen uskon vakaasti että kaikella on syy ja seuraus, ja että kaikki ihmisen käyttäytyminen on selitettävissä, kunhan vaan keksisi miten...

[Witless]

Joku tutkija muuten sanoi että näinä aikoina pitäisi kysyä juuri tuollaisia "lapsellisia" kysymyksiä, koska tiede on siirtymässä vaiheeseen jossa silmin havaittavista asioista mennään arkijärjen ulottumattomiin (atomitasoa pienemmät hiukkaset käyttäytyvät ihan omituisesti).

Mielelläni kuulisin lisää tuosta atomitasoa pienempien hiukkasten omituisesta käyttäytymisestä? En seuraa tiedejulkaisuja kovin aktiivisesti. Siihen uskon vakaasti että kaikella on syy ja seuraus, ja että kaikki ihmisen käyttäytyminen on selitettävissä, kunhan vaan keksisi miten...

Hyvä artikkeli löytyy vaikkapa täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Introducti ... _mechanics.

[wolframium]

Mielelläni kuulisin lisää tuosta atomitasoa pienempien hiukkasten omituisesta käyttäytymisestä?

Pikkuruiset maailmankaikkeudet siellä vaan laajenevat, mutta ei niistä kannata niin kauheasti välittää...