Witless: Mikä osuus minulle jää elämässäni? Mitä voin muuttaa, mitä en voi muuttaa? Onko tulevaisuuteni määrätty pilkulleen? Onko minut määrätty tapettavaksi Jumalan suunnitelmassa 52-vuotiaana?
Tämä on älyttömän vaikea asia. Tätä varmaan miettivät viisaat ja riitelevät.
Oma mielipiteeni:
Ei tulevaisuutta ole määrätty - ja on määrätty. Jossain mielessä se kuninkaallisen laivaston köysiinsä punoma punainen lanka (joka oikeasti oli sininen), menee läpi elämän, mutta yksityiskohtiin voi vaikuttaa. Kuljet jonkinmoista hiekkatietä ja siitä haarautuu silloin tällöin pienempiä polkuja. Olet vapaa lähtemään koska vain mille polulle vain, mutta valintasi mukaan tulet takaisin hiekkatielle jossain vaiheessa, usein varmaan eri kohdassa kuin tarkoitit.
Vaikka jokin ammatti: hyvillä papereilla voit päästä suoraan, mutta huonoilla myöhemmin mutkan kautta. MUTTA sitten on peruuttamattomia valintoja, kuten kännissä moottoritielle ja hyvässä lykyssä (Jumala minulla) jäät henkiin, huonossa kuolet. Minulla oma valinta (josta en voi syyttää ketään) + Jumalan tahto.
Tämä Jumalan tahto tekee kuviosta mielenkiintoisen, monimutkaisen ja käsittämättömän. Minua koskee Jumalan lupaus siitä, että niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Ja jokin sellainen kuin kenellekään ei anneta suurempaa taakkaa, kuin minkä hän jaksaa kantaa. Liekö sitten totta (!!), koska tehdäänhän itsemurhia, kun ei jakseta taakkaa. Tarkoitus on kai lohduttaa kamppailevaa, että sitä panee peliin kaikki liikenevät voimanrippeensä ja vielä ylikin. Ja ellei selviä... niin, miten on sen itsemurhan kanssa?
Olen omassa elämässä huomannut monesti (monesti siksi, että olen tyhmä ja varsinkin kovapäinen), että asiat kääntyvät parhain päin, vaikka ensin tuntee tuijottavansa täydellisessä umpikujassa kylmää tiiliseinää. Ja sataa alijäähtynyttä vettä ja kyyristelen vielä pienessä puisessa hedelmälaatikossa eikä aurinkoa edes muista enää. (Joo, tältä minusta tuntui vain vähän aikaa sitten ja kestoltaan kauan). Eikun paniikkipyyntöjä yläkertaan ja henki meinaa lähteä eikä varmasti kukaan kuule. No, auttaahan se jaksamaan. Jossain kohtaa solmut alkavat aueta yksitellen ja vauhti kiihtyy.
Yksi päivä huomaa, että muurin raosta paistaa ohut auringonsäde ja paljon myöhemmin muuri murtuu. Sitten mikään ei ole ennallaan ja ne pahat asiat ovat äkkiä olleet portti parempaan, sen kivimurskan päältä näkeekin tosi kauas ja kaikki on mahdollista. On saanut sellaista, mitä ei edes osannut pyytää. Ja kaikki koettu onkin ollut tarpeellista ja äkkiä koko kuvio kirkastuu. Ilman koettua paskaa asiat olisivat jämähtäneet sinne kalpeaksi ja surkeaksi. Ihmisenä olisikin tyhjä ja tyhmä, konttaisin varvikossa pikkusieluisena, sen sijaan nyt minulla on ratsu ja koko maailma auki.
Eli vaikea summata järjelliseksi. On suunniteltu valmiiksi muttei ole, on vapaa tahto - no minun mielestäni ainakin minulla on ollut vapaa tahto. Minulla on tunne, että olen tyytyväinen ja odotan hyviä asioita. Saatan kyllä silti saada pahojakin, mutta perusvire on luottavainen. Okei, tässä nyt ei ollut päätä eikä häntää. Kai minä alistun hovioikeuden päätökseen.
Yksi sana tarkennettu oikeaksi.
