Mitkä nimenomaiset tekijät aiheuttavat Jt:ssa masennusta?

[rippeli]

Tiedän jo aloittaessani kirjoittamaan aiheuttavani pahennusta, syystä, etten ole pätkän vertaa ollut Jehovan todistaja. Kuitenkin sen materiaalin ja niiden kokemusten perusteella, mitä minulle on suotu, näkisin kuusi pääsyytä masennukseen, jotka ohessa luettelen ainoastaan hyvin karkeasti:

1. Lapsuusiän traumat (olet eristetty, olet poikkeava, olet koulukiusattu ja syrjitty, minkä lisäksi sinuun on kohdistettu ankaraa "kuria")

2. Nuoruus- ja aikuisiän traumat (olet jatkuvasti sterssattu, sinut pidetään alemmuudentuntoisena, sinulta vaaditaan enemmän kuin kohtuus sallii)

3. Olet eristetty kaikista "normaaleista" ihmiskontaktsista ja sinua valvotaan kaiken aikaa kaikessa inhimillisessä elämässäsi.

4. Sinulle on annettu ymmärtää Jehovan yksin voivan parantaa kaikki vaikeutesi ynnä vaivasi -ja mikäli olet nainen ja aviossa, olet puolisosi "orja".

5. Kun tarvitset apua, et sitä seurakunnaltasi saa, et myöskään muista avun lähteistä, koska et välttämättä tiedä niistä tai rohkene kääntyä niiden puoleen tai jos rohkenet (käsite- ja käsitysmaailmasi on siinä määrin erilainen, ettei ammattiauttaja sitä käsitä).

6. Sinulle on Vartiotorni-seuran taholta asetettu vakava uskonnollinen ja persoonallisuuttasi raastava ristiriita suhteessa järjestösi ulkopuoliseen maailmaan, erityisesti suhteessasi Jumalaan ja hänen järjestöönsä. Pelkäät sisimmässäsi kaikkia niitä kauhuja, jotka vaivihkaa olet "totuudellisessa" opetuksessa oppinut ja sisäistänyt. "Maailmalliset" ajatuksesi saavat nämä liikkeelle, etkä uskalla puhua niistä. Olosi on vähän kuin Odysseian Kykloopilla: oma mielesi vainoaa sinua ja saatat nähdä hirvittäviä painajaisia tai kuulla "Jehovan syytöksiä". Itse asiassa koko kroppasi reagoi. Olet psykoosissa tai tämän partaalla.

Tämä täysin ulkopuolisen, mutta asiaan hieman perehtyneen näkemys (terapeuttisesta)näkökulmastaan katsottuna. Olenkohan nyt tehnyt täysin väärät johtopäätökset - no, arvostella sopii.

Minusta tuo oli aika osuva tiivistys. Kaikilla on tietenkin omat kipupisteensä, mutta yleisesti asian voisi luonnehtia noinkin.

[Omega]

Minulle ahdistusta ja masennustakin aiheutti ulkopuolisuuden tunne. Tunne siitä että en kuulunut todistajien joukkoon, koin esittäväni roolia. Enkä kokenut kuuluvani "maailmaankaan". Tästä tullaan toiseen ahdistusta aiheuttavaan tekijään... Tämä rooli todistajana pakotti minua ponnistelemaan koko ajan paremmaksi. Mikään ei riittänyt, vaikka ajatus "kukin tekee sen mihin omassa voimassaan pystyy", on hyvin jalo ja sitä kokouksissa toisteltiin, tunsin aina riittämättömyyttä.

Kokouksissa ja konventeissa haastateltiin lähes poikkeuksetta tienraivaajia ja erikoistienraivaajia ja todistajia jotka "jättivät paljon ja tyytyivät vähään". Muistan todistajamummot jotka itkivät sitä, että tunteja ei tullut kuukausittain kenttäpalveluksessa kuin se yksi. Vaikka senhän piti riittää... Vartiotornin elämäkerrat kertoivat sisarista ja veljistä jotka olivat edenneet todistajanuralla korkealle. Tällaiset asiat olivat omiaan tallaamaan huonon itsetunnon omaavan tyttölapsen entistä matalammaksi ja saivat minut ajattelemaan että en ole mitään ellen ole tienraivaaja, tai tienraivaaja tarvealueella, tai siis tienraivaaja ulkomailla... Tunsin ahdistusta siitä, että olin nainen koska en voinut edistyä samalla tavalla kuten veljet .

Ahdistusta aiheutti myös se, että tittelöinti oli aina esillä: "veli vanhin sejase", "sisar tienraivaaja sejase"... Ja jos joku olí toimeton, se mainittiin, tai jos joku oli saanut julkisen ojennuksen, se muistettiin mainita henkilöstä puhuttaessa...

[Aaac]

Hei Omega! Tervetuloa kirjoittamaan palstalle!