Kun muisti pettää

[almi]

Vietin aika myskyisen jt-lapsuuden ja nuoruuden. Jehovan todistajien elämä oli varmaan pelottavaa maailmanlopun odotuksineen ja muine kohelluksineen. Lisäksi elämää väritti lähipiirin psyyken oireilut, jotka yhdistyivät jt-uskonnollisuuteen.

Aikuisena ex-jt:nä olen tajunnut, että olen näennäisesti unohdellut paljon asioita takavuosilta ja -vuosikymmeniltä. En muista joitain keskeisiä jt-asioita. Olen tavannut tällä foorumilla aiemmin tuttuja ihmisiä, joiden olemassaolon olen jostain syystä unohtanut. Miellän tämän ongelman olevan jollain tavalla yhteydessä jt-elämän kaoottisuuteen ja oman muistin yritykseen vähentää vaikeiden asioiden käsittelyn tarvetta.

Onko joku muu kohdannut samanlaista? Silloin tällöin olen tavannut ex-todistajia, joilla on kova tarve selittää, että eivät enää muistele takavuosien tapahtumia. Mietin, mikä siihen voisi olla syynä.

[Jekku]

Olen kohdannut samanlaisia asioita. En esimerkikisi muista koska tarkalleen ottaen erosin ja minkä ikäinen olin. Tuo todistajista eroaminen on minulle yksi suuri musta aukko. Olen myös huomannut kuinka voimakkaat tunteet minussa on alkanut jyllätä pohtiessani jt aikojani. Tuntuu, että mitä enemmän muistan sen pahemmalta tuntuu.

Ainakin minun kohdallani tuohon todistajana olemiseen liittyy niin paljon negatiivisia tunteita, ettei niitä kovin mielellään muistele. Terapiassa en niitä kunnolla käsitellyt, ne jäivät tavallaan auki. Minä koin todistajana niin paljon vihaa, kateutta, häpeää ja syllisyyttä, että niiden käsittely vaatii valtavan määrän psyykistä työtä.

Tämä oli minulle hyvin ajankohtainen aloitus. Olen juuri pohtinut samoja asioita pienessä päässäni.

[RaM]

Niin se on... vanhuus ei tule yksin.

[almi]

Tuntuu, että mitä enemmän muistan sen pahemmalta tuntuu.

Noin voi varmaan tuntuakin, jos takana on paljon pahoja kokemuksia.

Minä koin terapian tietyssä vaiheessa kamalaksi. Terapia oli raskasta silloin, kun aiemmin kokemani kauhun ja pelon tunteet alkoivat palata mieleen. Olin unohtanut jopa tunteeni ja muistin tapahtumia ilman tunnetiloja. Onneksi niiden käsittelemisen jälkeen oli taas helpompi olla.

[sorbet]

Isoja aukkoja tosiaan on. Juuri nuo eroamisen päivämäärät ja koska muu perhe erosi on ihan sumun peitossa. Tuntuu, että useita vuosia on kadonnut elämästäni. Yritän olla muistelematta, mutta välillä nään niistä ajoista erittäin ahdistavia painajaisia.

Työssäni hoidan välillä dementoituneita mummoja ja pappoja. He elävät nyt vanhoilla päivillään lapsuuden muistoja ja kokemuksia uudestaan, kuvitellen, että nyt on esimerkiksi vuosi 1914 ja sota päällänsä. Mietin, että jos itse vanhana dementoituisin, niin alkaisinko muistoissani elämään uudelleen jt-muistoja? Vänkäisin hoitajille, että kokoukseen on päästävä

Toivottavasti näin ei tule koskaan tapahtumaan....

[pakana]

Minä koin terapian tietyssä vaiheessa kamalaksi. Terapia oli raskasta silloin, kun aiemmin kokemani kauhun ja pelon tunteet alkoivat palata mieleen. Olin unohtanut jopa tunteeni ja muistin tapahtumia ilman tunnetiloja. Onneksi niiden käsittelemisen jälkeen oli taas helpompi olla.

Regressio.
Ei ole mitenkään tavatonta, että terapeutin kimppuun esim. käydään jopa fyysisesti kun purettavana on jotain agressiivisia tunteita. Se on jopa melko luonnollinen osa toipumista.

[almi]

Olen kuullut jopa sellaisesta, että terapeutti saatetaan tappaa. Minun terapeuttini on ihan hyvissä voimissa.

[Witless]

Vietin aika myskyisen jt-lapsuuden ja nuoruuden. Jehovan todistajien elämä oli varmaan pelottavaa maailmanlopun odotuksineen ja muine kohelluksineen. Lisäksi elämää väritti lähipiirin psyyken oireilut, jotka yhdistyivät jt-uskonnollisuuteen.

Aikuisena ex-jt:nä olen tajunnut, että olen näennäisesti unohdellut paljon asioita takavuosilta ja -vuosikymmeniltä. En muista joitain keskeisiä jt-asioita. Olen tavannut tällä foorumilla aiemmin tuttuja ihmisiä, joiden olemassaolon olen jostain syystä unohtanut. Miellän tämän ongelman olevan jollain tavalla yhteydessä jt-elämän kaoottisuuteen ja oman muistin yritykseen vähentää vaikeiden asioiden käsittelyn tarvetta.

Onko joku muu kohdannut samanlaista? Silloin tällöin olen tavannut ex-todistajia, joilla on kova tarve selittää, että eivät enää muistele takavuosien tapahtumia. Mietin, mikä siihen voisi olla syynä.

Ihan samoja kokemuksia. Erityisesti eroamisen ajoilta puuttuu asioita joita normaalisti luulisin muistavani. Yksi hyvä selitys voisi olla että fokus on noin isossa myllerryksessä jossain ihan muualla kuin ympäristössä.

[Torninvartija]

Eiköhän unohtaminen ole mielen puolustusmekanismi. Helpottaa oloa kummasti!

[Molttunen]

Eiköhän unohtaminen ole mielen puolustusmekanismi. Helpottaa oloa kummasti!

Kyllä näin on, ja se on ihan luonnollista kovia kokeneella että unohtelee asioita. Ne negatiiviset asiat kun unohtuu, niin se prosessi pakkaa myös panna joitakin positiivisia asioita syrjään. Se riippuu niin paljon siitä tilanteesta. Koska tilanteethan tekee muistin. Jos on positiivinen ja hyvä tilanne, mutta siihen putkahtaa jostain hirveän negatiivinen mieliala, niin se saattaa sotkea koko prosessin. Näin se meni ainakin omalla kohdallani.

[Arskavain]

Jehovan todistajat väittävät, että kun pyhähenki otetaan pois, niin ei enää tajua mistään mitään eikä muista asioita. Isänikin sanoo joskus keskustellessamme tai hänen huutaessa ja naureskellessa minulle: "Nuin se on hämärtynyt" ja "on tullut paljon uutta", koittaessaan "voittaa" keskustelut vähättelemällä.

Todellisuudessa muistini pelaa loistavasti ja olen tarkoin selvillä "jt valosta", koska minua alkoi jo säälittämään isäni käsien vapina ja raamatun selailu, viimeksi keskustellessamme, että piti jo löysätä, että toinen ei saa sydäriä.

Tietenkin saan raamattutietoudestani kiittää jt isäänikin ja kyvystäni muistaa ulkoa raamattua, joilla voi helposti kumota ylimieliset jt todistelut. En tietenkään tarkoita, että olisin jotenkin paprempi, mutta todellisuudessa, kun keskutelu hävitään, on jt:n aina joko vedottava luopioitten ja erotettujen karttamiseen, jotta asioita ei tarvitse perustella tai sitten he sanovat tuntevansa "vanhurskasta vihaa" suuttuessaan, jolla taas vesitetään se tosiasia, että sanojen ja perustelujen kadotessa turvaudutaan toisiin tehokeinoihin...