"Satasia", sanoi Leinonen

[Vieras]

Lut. kirkko ilmeni tällä seudulla joulun alla vähävaraisille lapsille joululahjapakettien jäjestäjänä, oli havaittavissa. Vailla perehtyneisyyttä arvelisi sen vähävaraisten auttamisen tosiaan kirkon te3htäväpiiriin sen omasta mielestä todella kuuluvan, mutta se on kai sikäli kuin sitä tapahtuu yleisölle näkymätöntä.

Kristillinen pelastusarmeija tekee kai enemmän auttamistyötä, toisaalta ihmettelee että millä varoilla. Lahjoituksillako, kuulin Spede Pasasen sanoneen aikanaan että jos hän lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, niin pelastusarmeijalle, että niiden palkoilla ei rikastu (käsitin tarkoitaneen että lahjoitus todella menisi perille eikä jäisi suurelta osin avustustyöntekijöille).

Eikös pelastusarmeijan yömajat ole nimenomaan kaikista huono-osaisimpien tarpeeseen ajateltu ?

Pelastusarmeijalla avustustyö on perusosa toimintaa.

Jehovilla on taas se kaksijakoisuus, kuten tässä siteerattu, ei oikeastaan ankaran harkinnan jälkeenkään tulisi päätyä avustamistoimenpiteeseen. Toisaalta ilmeisesti suuren yleisön jakeluun tarkoitetulla painotuotteella on esitetty, että oikeastaan muuthan siellä luonnontuhoalueella eivät avustustyötä tehneetkään kuin me, jehovantodistajat.

[Jaakko Ahvenainen]

Kristilleisen diakonian perusteet löytyvät Raamatusta, Apt. 6:1-7. Tätä samaa linjaa on jatkettu aina näihin päiviin, kukin seurakunta resurssiensa mukaan pääsääntöisesti, joskin joitakin poikkeuksia on hakea apua ylemmiltä tahoilta. Varat tähän työhön saadaan kirkollisveroin kootusta seurakunnan talousarviosta, ynnä yhteisvastuukeräystuloista ja harvemmin lahjoituksista.

Toki pyritään ohjaamaan ihmisiä yhteiskunnan sosiaaliturvan piiriin, mutta se ei aina ole kovin mutkatonta. Toimeentulotuen normisto pitäytyy lainsäädäntöön, diakoniatyön harkintaan. Toki asiakkaan luvalla yhteistyötä tehdään. EU:n ruokaprojekti on ollut merkittävä, tosin yksipuolinen, eikä kaikkia tarpeita tietenkään voida ratkaista tahi helpottaa pelkästään ruoalla.

Hieman koulutuksestaan johtuen diakoniatyöntekijät ovat joko pätevöityneet sairaanhoitajiksi (virallisessa luettelossa) tai sosiaalityöntekijöiksi, minkä lisäksi omaavat seurakunnan hengellisistä tarpeista riittävät perustiedot.

Kirkko ei ole niin rikas, kuin useat otaksuvat. Tästä huolimatta diakoniatyö paikallisessa seurakunnassakin saa yhteiskunnan käyttämiin varoihin nähden uskomattoman paljon aikaan. Kun olin vielä työelämässä, astui voimaan velkajärjestelylaki. 1990-luvun laman jälkeen se antoi suunnatonta apua useille ylivelkaantuneille. Ei kukaan pakottanut, mutta koska työntekijöitä tarvittiin, kouluttauduin alalle ja näin lähes olemattomin kustannuksin saatoin diakoniatyöntekijänä auttaa moniaita suurissa velkapulmissa olleita ja heidän takaajiaan selviytymään uuden elämän alkuun.

Kirkon eittämättä suurin ja tunnetuin diakoniatyöhön liittyvä tulonlähde on Yhteisvastuukeräys. Tähän ei yksikään Jehovan todistajaksi tunnustautuva osallistu, eikä voikaan osallistua. Nykyisin suurin osa tasta saadusta avusta menee tiettyyn tai tiettyihin, erittäin hyvin kontrolloituihin kohteisiin kehitysmaihin ja sielläkin tiettyihin projekteihin, kuten mm. kaivojen kaivamiseen, naisten olojen parantamiseen ammatillisella opetuksella, AIBS-tukityöhön, jne... Osa rahoista käytetään tarkoin nimettyyn kotimaan kohteeseen, osan jäädessä paikallisten hiippakuntien diakoniarahastoihin, joista yksittäinen seurakunta voi tiettyyn suurehkoon ja perusteltuun avustuskohteeseen varoja hakea. Paikallinen seurakunta saa 10% omaan diakoniatyöhönsä.

Näillä varoilla jokainen seurakunta saamiensa varojen puitteissa pyrkii avustamaan avun tarpeessa olevia. Perusperiaatteena on, ettemme katso henkilöön -siis kuuluku kirkkoon vai onko kuulumatta, avun tarve on ainoa kriteeri, jota tosin käytettävissä olevat varat rajoittavat. Ei ole diakoniatyön avun hakeminen Jehovan todistajiltakaan kielletty. Usein ruoka-apu perustuu EU:n ylijäämävarastojen jakeluun. Se on hyvin yksipuolinen, joten monissa seurakunnissa käytetään diakonian avustusvaroja täydentämään tätä apua, vaikkapa lihasäilykkein.

Joulu on monille ihmisille merkityksellistä aikaa. Yksityisen seurakunnan diakoniatyö saa pääsääntöisesti "joulupakettinsa" Kotimaa-lehden, Sana-lehden, paikallisten Rotary- ja Leijona-clubien sekä Punaisen ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta tarvitseville jaettavaksi. Tämän lisäksi seurakunta saattaa käyttää loppuvuoteen säästyneitä omia diakoniavarojaan erilaisiin ruokakasseihin.

Toki tätä toimintaa ja avun sisältöä voidaan arvostella, kumma kyllä avustuksen saajat sitä harvemmin arvostelevat. Terve tuloa jonoon, todistajat. Kukaties katsomme asianne.

[sinner74]

Minäkin arvostan kirkon diakoniatyötä, sillä perustein mitä olen siitä kuullut ja havainnut. Siksi epäilin reiskaa trolliksi, kun lyttäsi diakoniatyön niin totaalisesti. Vähempiosaisten auttamisessa evlut kirkko on valovuosia edellä jehovantodistajia. Ollaan "sielunhoidosta" mitä mieltä tahansa, silti kirkko tekee oikeita asioita vähempiosaisten hyväksi.