Miksi Jehovan todistajaksi?

[almi]

Olen kasvanut lapsena sisään Jehovan todistajien uskontoon ja kulttuuriin. Mietin joskus, että en oikeastaan ymmärrä, miksi tai miten joku liittyy uskontoon aikuisena. En ymmärrä, mitkä asiat lahkoon houkuttavat. Voisivatko aikuiskäännynnäiset kertoa omista kokemuksistaan?

[Jaakko Ahvenainen]

Almi hyvä, en omalta osaltani voi, mutta veli vanhimman, joka luonani tapaa käymään voin. Hän, ollen akateemisesti hyvin korkealle kouluttautunut, kiinnostui 1980-luvulla uskonnosta haluten vilpittömästi etsiä, mikä niistä on tai olisi lähinnä oikea. Luterilainen jäykkyys ei häntä lämmittänyt. Helluntailaisten hurmahenkisyys tuntui pahalta. Ortodoksien menot ikoneineen olivat parameita ja raamatunvastaisia. Lopulta Jehovan todistajat täsmällisyydessään ja raamatuntulkinnan vakuuttavuudessaan osoittautuivat hänelle tosi uskonnoksi. Vain yksi häneltä puuttui totuutta etsiessään: raamatuntuntemus laajasti ymmärrettynä.

Minua puolestaan kauhistuttaa kaikkinainen täydellisyys. Oma lapsuuskotini oli uskontoon nähden neutraali. Sain itse valita. Nuorukaisena lähin esimieheni oli Jehovan todistaja, Toivo Holopainen. Hänen kanssaan kävimme luppoajalla pitkällisiä raamattukeskusteluja. Toivoa kunnioitan. Hän ei näet koskaan halunnut "tuputtaa" omaa uskoaan tai uskontoaan. Hän kuitenkin antoi pojanklopille paljon ajateltavaa.

Evl. kirkosta eronneenakin -ja sen heikkouksista riippumatta, joita omakohtaisestikin olen saanut kokea, olen perusluterilainen, tosin pienellä poikkeuksella. Näet sillä, että pyrin ymmärtämään erilaisia maailmankatsomuksia, uskonnot näihin lukien. Tämä ei estä minua tuomasta esiin omaa, eriävääkin, näkemystäni niin evl.kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.

En enää omaa sen enempää arvoa kuin valtaakaan, saati näiden yhdistelmää. Tässä suhteessa olen vapaa ja tämän vapauteni myös haluan säilyttää, Jehovan todistajat mukaan lukien.

[Polyester]

Itse olin kristinuskoon suuntautunut, mutta valtakirkkoihin pettynyt uskovainen nuori, joka tunsi löytäneensä Jehovan todistajista hengellisen kodin. Olen saanut perusluterilaisen kasvatuksen ilman herätysliiketaustaa, rippikoulun käynyt ja konfirmoitu. Luterilainen usko oli kuitenkin mielestäni liian paljon salliva mm. sukupuolimoraalin suhteen, toisaalta liian vähän velvoittava mm. jokaisen kristityn saarnaamisvelvollisuuden suhteen. Minua häiritsi valtakirkkojen synkkä menneisyys vallankäyttäjinä. Lisäksi hyvin merkittävänä asiana olin tullut siihen tulokseen, että Jumala ei ole kolmiyhteinen, eikä rakastava Jumala myöskään voi kiduttaa ketään ikuisesti helvetissä. Olen sitä mieltä, että keksin nuo asiat ihan itsekseni Raamattua lukemalla, vaikka mahdotonta ihmisen on kai oikeasti tietää mistä jokin ajatus alunperin on peräisin - koskenee niin kolminaisuuden kannattajia kuin vastustajiakin. Muotomenot tai hurmahenkisyys ei ole minuun koskaan vedonnut, paremminkin olen ollut tutkivaa ja tietokeskeistä tyyppiä jopa uskovais-aikoinani.

Tältä pohjalta ratkaisuni oli oikeastaan jopa luonnollinen. Ei Jehovan todistajien uskonnon konseptissa sinänsä mitään vikaa ole: löperöihin valtakirkkoihin pettynyt löytää sieltä pienen, tiukasti yksimielisen veljesseuran, joka järjestön kokoon nähden on laajasti tunnettu ja levittää sanomaansa tehokkaasti. Kaikki elementit maailmanlopun odotusta ja seksuaalikielteisyyttä myöten ovat sinänsä kristinuskolle tyypillisiä, toki kärjistettyjä. Jehovan todistajat ovat vaihtoehtoinen uskonto: ei sen tarvitsekaan kaikkia miellyttää, kunhan lahkoon kuuluvat ovat mukana sataprosenttisesti.

Minun ongelmani oli se, etten nähnyt metsää puilta. Lopulta vain muutaman miellyttävän piirteen takia tuli nieltyä vaikka mitä, 1914-opetusta ja verikysymystä myöten. Ja mitä merkitystä lopulta on sillä, vaikka Jehovan todistajat olisivatkin eniten oikea tai raamatullinen kristinuskon lahko (enkä väitä että olisivat), jos koko kristinusko on vailla pohjaa?

[Jaakko Ahvenainen]

Näkemyksesi, Polyester, että kristinusko on vailla pohjaa, on täysin hyväksyttävä. Se, miksi minusta ei tullut Jehovan todistajaa, oli huomioni kiinnittäminen Jeesuksen omaan menettelyyn. Näet hän, vaikkakin kovin sanoin arvosteli aikansa jumaluusoppineita, ei kuitenkaan jättänyt käymättä synagoogajumalanpalveluksissa. Tämä vakuutti minut. Kiristinuskon pohjasta en sano sen enempää, se olisi jo saarnaamista, eikä tämä ole tarkoitukseni - ei kuitenkaan niin, ettenkö tähänkin kykenisi, mutta tämä ei kertakaikkiaan ole näiden sivujen tarkoitus.

Editointi: Luonnollisesti edellä mainittua seuraa kysymys, miksi erosin kirkosta. Syy löytyy pelkästään ekonomiasta. Kunhan tilanne helpottaa, luultavimmatusti palaan takaisin, mutta ny on näin.

[Witless]

Jehovan todistajat ovat vaihtoehtoinen uskonto: ei sen tarvitsekaan kaikkia miellyttää, kunhan lahkoon kuuluvat ovat mukana sataprosenttisesti.

Ihan sama fiilis itselläni on 80-90-luvun versiosta kyseisestä lahkosta. Nyt kun olen kuullut nuorempien kokemuksia tälläkin palstalla, niin tuntuu että juuri tuon lauseesi oletuksesta johtuu Jehovan todistajien alamäki. Mitä suuremmaksi toisen ja kolmannen polven todistajien osuus käy, sitä heikompaa on sitoutuminen.

Samaan aikaan verkko tekee tuhoaan jäsenmäärille. Nyt puhutaan jo "nettinatiivista" sukupolvesta joka ei todellakaan jätä katsomatta mitä Google kertoo. Watchtowerin terävin pää haluaisi todennäköisesti edelleen että internet osoittautuisi pahaksi uneksi joka menee pois. Vaikka tässä ajassa on paljon kurjaa, niin on hienoa elää aikaa jolloin informaation vapaus paljastaa pitkään kestäneet valheet.

[almi]

Lopulta Jehovan todistajat täsmällisyydessään ja raamatuntulkinnan vakuuttavuudessaan osoittautuivat hänelle tosi uskonnoksi. Vain yksi häneltä puuttui totuutta etsiessään: raamatuntuntemus laajasti ymmärrettynä.

Kiitos Jaakko. Näin kai prosessi usein kulkeekin - uskonnoista ja Raamatusta tietämättömät huijataan luulemaan, että Jehovan todistajilla on totuus.

Mietin lisäksi sitä, miten Jt-kulttuuriin sopeutuminen onnistuu. Minä inhosin sitä lapsesta asti. Sen pohjalta en oikein tajua, miten joku ihastuisi valtakunnansalien pömpöösiin tunnelmaan.

[almi]

Ymmärrän myös Polyesterin kannan. Jt-uskonto tarjoaa sopivan jäykän ja mustavalkoisen maailmankuvan, jossa ei taatusti leikitä moraalilla (ainakaan julkisesti).

Mitä suuremmaksi toisen ja kolmannen polven todistajien osuus käy, sitä heikompaa on sitoutuminen.--Samaan aikaan verkko tekee tuhoaan jäsenmäärille.

Sinullahan on suorastaan uskontososiologinen näkökulma, Wittless. Sattumoisin teoriasi on totta: primaarisosiaalistuneet toisen tai kolmannen sukupolven edustajat eivät ole kovinkaan aktiivisia omassa uskonnollisuudessaan, kun taas sekundaarisosiaalituneet aikuiset ovat. Eli Jt-maailmassa aikuiskäännynnäiset saattavat olla suorastaan fanaattisia, kun taas heidän lapsensa enemmänkin kriittisellä evvk-linjalla. Ja he notkuvat netissä, josta voi hakea lisää kritiikkiä.

[Jaakko Ahvenainen]

Miksihän kilpahevosilla on "silmälaput"?

[Vieras]

Ihmiset ovat jollakin tapaa Tekijänsä Todistajia. Kirjautumisella ns."seurakuntaan" ei ole merkitystä.

[Jaakko Ahvenainen]

Ihmiset ovat jollakin tapaa Tekijänsä Todistajia. Kirjautumisella ns."seurakuntaan" ei ole merkitystä.

Viisaasti sanottu.

[Witless]

Mitä suuremmaksi toisen ja kolmannen polven todistajien osuus käy, sitä heikompaa on sitoutuminen.--Samaan aikaan verkko tekee tuhoaan jäsenmäärille.

Sinullahan on suorastaan uskontososiologinen näkökulma, Wittless. Sattumoisin teoriasi on totta: primaarisosiaalistuneet toisen tai kolmannen sukupolven edustajat eivät ole kovinkaan aktiivisia omassa uskonnollisuudessaan, kun taas sekundaarisosiaalituneet aikuiset ovat. Eli Jt-maailmassa aikuiskäännynnäiset saattavat olla suorastaan fanaattisia, kun taas heidän lapsensa enemmänkin kriittisellä evvk-linjalla. Ja he notkuvat netissä, josta voi hakea lisää kritiikkiä.

Teoriasta en tiedä tässä tapauksessa mitään, mutta kenttähavaintoja (heh heh...) on kyllä jo kolmesta JT-sukupolvesta. Eli ihan oikeassa saattavat olla, uskontososialistit.

[Vieras]

Luterilainen usko on eri asia kuin kirkko, kirkon tehtäväksi ei ole katsottu pyydystää minkään sortin syyllisiä rangaistavaksi. Kristinopin pelastus taas ei edellytä kirkon jäsenyyttä.

Itse asiassa helvetin kidutusoppi on nykyään eniten esillä jehovien opissa, "muihin uskontoihin" yhdistettynä. Helvetti mainitaan Raamatussa, mutta monet oppineet sanovat että tiedämme siitä vain että se on eroa Jumalasta.

Jehovantodistajien konseptissa ei ole oikein mitään viatonta, miellyttämistä käskettynä rituaalina pitämisen sijasta, väärennettyä oppia rehellisyyden sijasta, Pysyvän Pyhyyden sijasta ajankohtaisuuksiin sidottuja värväystäkyjä.

Seura on tiedostanut tuputuksen huonommaksi värväysmenetelmäksi kuin suuremman opetuksen vaativa, kärsivällisyyttä edellyttävä psykologisten havaintojen hyväksikäyttö.

Siten olen huomannut että jehovantodistajuuden vastustaminen sopii paitsi kristinopillisesti, myös ateistille ja humanistillekin erinomaisesti, käännytetty todistaja voi heti ruveta lähestymään vapaan, itsenäisen ihmisen ideaalia, henkiset traumat, lukot ja neuroosit voivat karista, aurinko tuntuu hymyilevän ja voi ymmärtää, että ihmiselle ei ole annetu lopun ajankohtaa.

[sinner74]

Minä olen monesti miettinyt, miksi vanhempani lankesivat jehovantodistajiksi. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen että olosuhteet (syrjäinen sijainti) kohtasivat kauppamiehen (todella mukava jt) ja tarpeen (isäni on idealisti viimeisen päälle). Siihen aikaan kun tämä onnettomuus tapahtui, ei ollut internetiä. Luulen, että jos ovelle olisi sattunut SKDL:n aggressiivinen varainhankkija, tulos olisi voinut olla SKDL:n kannalta positiivinen.

Jehovantodistajien pakkomielteisyydeltä näyttävän ovilla käymisen hyvä puoli on se, että teoriassa, ja joskus myös käytännössä, he tavoittavat ihmisen silloin kun ihminen on herkimmillään, hakemassa jotain suuntaa. Jos pätevä kauppamies saa tyrkytettyä suunnaksi jehovantodistajuuden, siitä on 10 vuotta myöhemmin vaikeaa pakittaa...

[Vieras]

Niin, ei varsinaista yksinäisyyttä aina vaadita, hetkellinen seuranpuute ja koulutuksen saanut lupsakkaluonteinen miellyttäjä on jo tuhoisa yhdistelmä.

Lahkojuttuhan on siinä mielessä älyllinen, että siellä ei veisata kiitosta saadusta armosta taikka hengellisyyden kokemus muuten korostu, vaan opetellaan näennäisesti asiallisesti perusteltuja viisauksia.

Ne perustelut aina ratkaisevilta osin väärennettyjä (Raamatun jakeet) taikka eivät oikeasti perustele sitä mistä on kysymys ja ne läpikäytävät artikkelit sun aineistot vievät sen verran mukavasti oppitunnin ettei siinä enempiä ehdi kyselemään ja mielellään sieltä sitten kotiakin lähdetään.

Tuli mieleen muudan takavuosien pyramidi -mallinen kaupusteluliiketoiminta. Siinä korostui tilaisuuksien järjestäminen työpäivän päälle, jolloin ihminen on väsynyt, ja kouluttajapsykologi oli korostanut vaatimusta esittää uskottavasti menestystarinoita juttuun ruvenneista henkilöistä (yksi sieltä ja sieltä vei puhelinosakkeen kanikonttoriin jotta sai maksettua osuutensa, yhden kk:n kuluttua lunasti puhelinosakkeen pois ja nyt osti uuden auton...)

[Markku Meilo]

Minä olen monesti miettinyt, miksi vanhempani lankesivat jehovantodistajiksi.

Mun älykkyysosamäärällä ei tuollaisia mietitty ennen kuin silmien eteen tuli toisen maailmansodan jälkeiset vuotuiset kasvuluvut. Taisi huippuvuosi olla 26 % luokkaa. Sen jälkeen oli helpompi käsittää miksi minut pakotettiin moiseen hullutukseen. Tämä on tietysti yhteen ajankohtaan liittyvä yksi arvaus, myöhemmillä vuosikymmenillä kääntyneille sota ja sen päättyminen ei ollut enää samassa osassa. Kuten RF kirjoitti CoC:ssa, niin 1960-luvulla havaittiin kasvun hiipuminen ja jotain oli tehtävä. FF kaivoi naftaliinista vuoden 1943 ajanlaskunsa ja ryhtyi toden teolla lopettamaan nykyistä maailmaa vuonna 1975.

Vartiotorniseura sai sen verran näpeilleen 1975-hulabaloosta (vaikka jäsenistön määrässä taisi jäädä plussalle), että uutta vuosilukuun sidottua maailmanloppua ei helposti oteta 'pian'-määrityksen sijaan. Vt-seuran ainoa toivo on siis uudessa laajassa sodassa ja etenkin sen päättymisessä. Seuraavaa sotaa odotellessa saisi (teoreettiseen) uuteen järjestelmään uusia (teoreettisia) asukkeja surmaamalla (teoreettisesti) ovenavaajia ennen maailmanloppua, jolloin (opetusteoreettinen) ylösnousemus olisi taattu.