Valvoja: Moderaattorit
Ensimmäinen kenttäilymuistoni on hautausmaalta, jonka polkuja pitkin kuljimme JT-vanhempani kanssa, minä pienenä söpönä lapsosena ojentelemassa omaisiaan sureville kaiken maailman ylösnousemustraktaatteja.Vieras kirjoitti:Eikös ole kehoitettu liikkumaan traktaattien kanssa hautausmaiden lähistöllä?
Sinähän olet vainajan oma lapsi, joten kyllä sinulla pitäisi olla oikeus puhua hänen muistotilaisuudessaan - olipa se sitten järjestetty miten tahansa. Pidä vain puolesi ja nouse sinne lavalle puhumaan!Witless kirjoitti:Kukaanhan ei voi tietää koska kuolee, mutta kaikella todennäköisyydellä JT-äidistäni aika jättää ennen minua.
Kiinnostaisi tietää onko kenellään kokemuksia JT-hautajaisista joissa vainajan ex-jt-lapsi olisi päässyt millään tavalla puhumaan kuolleesta lähisukulaisestaan? Kun arkulle lasketaan kukat, tapana on yleensä sanoa pari sanaa. Itse haluaisin tässä surullisessa ja ikävässä tilanteessa kyllä sanoa (äitini muistoa kunnioittaen tietysti) jotain myös siitä ajasta jolloin Jehovan todistajista erottuani hän silti on pitänyt aina yhteyttä. Tai sitten kahvitilaisuudessa suorastaan pitää puheen. Luuletteko että voisi onnistua?
Näin minäkin ajattelisin, nyt kun olen JT-mielenhallinnasta vapaa. Mutta tiedän että paikalla on herroja vanhimpia joilla saattaa olla hiukan eri oikeuskäsitys kuin minulla. Siksi olisi kiva tietää onko kukaan muu uskaltanut puhua vastaavassa tilanteessa.Guest kirjoitti:Sinähän olet vainajan oma lapsi, joten kyllä sinulla pitäisi olla oikeus puhua hänen muistotilaisuudessaan - olipa se sitten järjestetty miten tahansa. Pidä vain puolesi ja nouse sinne lavalle puhumaan!Witless kirjoitti:Kukaanhan ei voi tietää koska kuolee, mutta kaikella todennäköisyydellä JT-äidistäni aika jättää ennen minua.
Kiinnostaisi tietää onko kenellään kokemuksia JT-hautajaisista joissa vainajan ex-jt-lapsi olisi päässyt millään tavalla puhumaan kuolleesta lähisukulaisestaan? Kun arkulle lasketaan kukat, tapana on yleensä sanoa pari sanaa. Itse haluaisin tässä surullisessa ja ikävässä tilanteessa kyllä sanoa (äitini muistoa kunnioittaen tietysti) jotain myös siitä ajasta jolloin Jehovan todistajista erottuani hän silti on pitänyt aina yhteyttä. Tai sitten kahvitilaisuudessa suorastaan pitää puheen. Luuletteko että voisi onnistua?
Ihan kuin oman perheenjäsenen kuolema ei olisi tarpeeksi niin sitten vielä pitää katsella nuivia ja puhumattomia seurakuntalaisia. 
Jos et ole koskaan ollutkaan kastettu, niin en usko, että JT-suku estäisi sinun hautajaisiin osallistumistasi. Sinuahan ei tarvitse karttaa, kuten niitä jotka ovat käyneet kasteella ja sen jälkeen eronneet/erotettu.tipinen kirjoitti:Minua vaivaa myös nämä hautajaiset.
Olen jt- perheen kuopus, en ole koskaan ollut kastettu jt eikä pätkääkään kiinnostakaan liittyä koko touhuun. Miten minua kohdellaan vanhempieni tai sisaruksieni hautajaisissa? He ovat kuitenkin kaikki mukana olevia, itse olen tällainen "eksynyt lammas" mikä lie. Saanko edes ottaa osaa koko hautajaisiin? Olen kuullut sellaisiakin juttuja, ettei ole päästetty edes oman vanhempansa hautajaisiin jos ei ole itse jt.
