Jehovan todistajat ja mielenterveys

[Witless]

Tätä aihetta on sivuttu usein, mutta en usko että liian usein. Ainut "sisällä" oleva ystäväni on kommunikoinut viime viikkoina kanssani sen verran erikoiseen malliin että tuli mieleen nostaa aihe taas esiin. Kuinka monta selkeästi mielenterveyshäiriöistä Jehovan todistajaa tunnette? Tarkkaan ottaen joudun lukemaan itsenikin tähän joukkoon, olenhan sairastanut masennusta. Puhun kuitenkin vaikka sellaisista jiiteistä jotka nousevat useasti kesken esitelmän nostamaan housuja ylös, alkavat jutella "hengellisistä" asioista silloin kun muilla on kesken keskustelu jostain aivan muusta. Tai sitten sellaisista jotka ovat käyneet vähän "lepäämässä" hoitolaitoksessa. Itse tunnen (ja nimenomaan "tunnen" en ainoastaan "tiedä") seitsemän mielenterveyshäiriöistä Jehovan todistajaa.

[sasisa]

5 tiedän olevan mt-potilaita. yksi lisäksi on kertonut itsetuhoisista ajatuksistaan ja muutenkin on "oppikirjatapaus" yhdestä mt-häiriöstä..

uskon että mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä seurakunnissa.

[sixback]

Monessa seurakunnassa olen ollut ja tälläisia tapauksia on yllättävän paljon ja masentuneita vielä enempi..
On ollut useamman kaverin kanssa asiasta puhetta ja ainoa johtopäätös on se, ettei rivijulistaja kestä sitä painetta jos joku asia ei mene
kuten pitää, esimerkiksi avioero,lapsen erotus yms. Jolloin rivijulistaja tuntee sanattoman vihjailun salilla ja tuntee olevansa heikompi
uskossaan kun ei kulissit ole pitäneet

[almi]

Tunsin useita mt-ongelmaisia ja -sairaita Jehovan todistajia. Eräs ikävimmistä tapauksista oli muuan mies, joka yritti lääkkeillä itsemurhaa autotallissaan. Tapauksesta ei ilmoitettu viranomaisille, vaan paikalle kutsuttiin veli vanhin. En ikinä tajunnut sitä, miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin.

Edit: en tarkoittanut "ikävimmällä tapauksella" em. miestä, vaan surullista tapahtumaketjua.

[toolman]

Ei joskus näytä täälläkään aivan terveiltä kirjoituksilta.

[Vieras]

Siinä liikkeessä on niitä asioita, jotka luonnottomasti pakottavat ihmistä.

-ei saa olla ymmärtävinään hölynpölyä hölynpölyksi
elikkä opeissa ei oikein ole ehkä mitään kuin epänormaalia. Tavanomaisiin Raamatun kertomuksiin on yleensä uskovaisellakin ihmisellä tietty etäisyys, kuten Noa touhuineen on vain yksi vanha kertomus, ja suhde on siihen että mitä sellaista se ehkä voisi kertoa joka tulisi ottaa huomioon moraalini ja mahdollisesti hengellisyyteni kannalta, jos niin ymmärrän. ei tarvitse detaljeja, jotta niillä voisi höynäyttää varomattoman salille kokoukseeen, ja muistaa yksityiskohtia uskoaan todistellakseen.

-ihmisen normaaleita tapeita ei saa tyydyttää
Maailmallisten kanssa ei saa jutella, vaikka luonnollista kiinnostusta herättäisi uusi naapuri ja tästä edelleen sepustaa uusia itsepetoksellisia selityksiä jos naapurilla onkin hauskan tuntuista jutua menossa toisten naapureiden kanssa. Muutoin tutustumistarpeet elämänkumppania varten ja seksuaaliset tarpeet

-sääntöjen noudattaminen stressaa
Paitsi ensisijaiset määräykset, myös varoa lausumasta epäilyn sanoja joita kuitenkin on, olla varuillaan käräyttämään lahkotoveri pomoille

Ihminen kestää vain rajallisen määrän paineita. Juuri sanottiin jossain USA:n poliisisarjasssa, kuinka tutkimusten mukaan jo kohonnut helle lisää rikostilastoja, ilmeisesti ihmisen psyyken esto- ja hallintamekanismit heikkenevät.

Näitä juttuja on varmastikin lisää, niiden kokonaisvaikutus tuonee jotakin luonnevikaisuuden, persoonallisuushäiriöisen piirteitä, mitähän liekin vielä

[Witless]

Ei joskus näytä täälläkään aivan terveiltä kirjoituksilta.

Jos lähdetään siitä että täällä kirjoittelevat pääosin entiset ja vähemmältä osin nykyiset Jehovan todistajat, niin voit ynnätä yhden yhteen, jos osaat.

[RaM]

Mielenterveysongelmat on todellisuudessa aika hankala aihe käsiteltäväksi, kun joukossamme on todellisuudessa vain 1-2 henkilöä jotka niistä ammattilaisina jotain tietävät. Toisen leimaaminen mielenterveysongelmaiseksi on aina vaarallista vaikkakin helppoa - etenkin jos kyse on ikävästä ihmisestä.

Terveen papereita ei monella ole joten omalta kohdaltaan jokainen voi vain toivoa olevansa mahdollisimman terve. Toki diagnosoitujakin sairauksia on todistajien piirissä paljon ja jonkinasteisia epäilyttäviä tapauksia monin verroin enemmän, mutta sama asia koskee jokaista kadulla vastaan tulevaa ihmistä. Jos kuljemme hesassa kadulla niin joka neljännellä vastaantulijalla on ilmeisesti jonkinasteinen mielenterveydellinen ongelma. Asiantuntijat ovat lisäksi määritelleet, että 95 % alkoholiongelmaisista on myös jonkinasteisia mielenterveysongelmia.

Hankala aihe.

[sixback]

Asiantuntijat ovat lisäksi määritelleet, että 95 % alkoholiongelmaisista on myös jonkinasteisia mielenterveysongelmia.

Kun lukee näitä kertomuksia täältä ei voi olla yhdistämättä tätä; masennus-alkoholi-väkivaltaisuus ketjua..

[Vieras]

Ankarin muistamani arvio on joltain tunnetulta psykologilta, 98 % ei täytä ihanteita hänen näkemyksensä loppuun asti, että olisivat myös spontaaneja ja luovia, mitä hän sitten sillä mahtoi tarkoittaakaan.

Nuo lahkon mielenterveyskielteiset piirteet ovat joka tapauksessa totta. Erilaiset vaikutukset taas voivat hyvinkin selkeitä vaikka jossakin mielessä voisivat olla perin vähän häiritseviä.

Onhan aiheessa hankaluutta tarkkuuteen pääsemisessä, mutta tulee mieleen tupakki, vaikka ei mistään syövästä voi 100 %:sta syy-yhteyttä sanoa, niin haitat ovat todelliset ja vahvat. Mielenterveyshäiriön syy-yhteys lahkoon lienee kuitenkin monesti yksittäistapauksessa todettavissa.

[toolman]

Niinhän se on että loukkaantuminen majailee typerässä.JT piirissä jollakin tapaa oma aloitteellisuus kielletään.Tosi asioita ilmi tuoja hylätään.Ja arvottomuuden tunteet tarvitsevat korvikkeen.

[almi]

Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Kyllä Jehovan todistajien uskonto aiheuttaa (välillisesti) mielenterveysongelmia. Myös moni ex-jt on joutunut kokemaan kovia. En ole itsekään selvinnyt naarmuitta. Ns. kovia diagnooseja en ole kuitenkaan saanut.

Onneksi mielenterveysongelmista ja -sairauksistakin voi toipua. Se tosin yleensä edellyttää kunnollista pesäeroa liikkeestä.

[sinner74]

Minun mielestäni jehovantodistajiin "imeytyy" ihmisiä, jotka ovat pettyneitä normaaleihin yhteiskunnan mekanismeihin. Se ei välttämättä tarkoita mielenterveydellistä ongelmaa, mutta voi jehovantodistajuuden aikana tietysti johtaa siihen. En kuitenkaan sanoisi että jehovantodistajissa on viranomaisten tarkoittamalla tavalla "varttihulluja" sen enemmän kuin esim. luterilaisissa.

Jehovantodistajien hulluus on nerokasta tavalla joka ei ole edes "normaalin" yhteiskunnan huomattavissa. Salille mennään kravatti kaulassa, hyvällä autolla, arvokkaalta näyttäen, ja toivotaan että jehovan harmagedon tappaisi naapurin jolla on parempi grilli.

[Witless]

Mielenterveysongelmat on todellisuudessa aika hankala aihe käsiteltäväksi, kun joukossamme on todellisuudessa vain 1-2 henkilöä jotka niistä ammattilaisina jotain tietävät. Toisen leimaaminen mielenterveysongelmaiseksi on aina vaarallista vaikkakin helppoa - etenkin jos kyse on ikävästä ihmisestä.

Aihe on toki hankala. Siksi juuri yritin rajata sitä. Oliko itselläsi lyhyen JT-historiasi aikana tapana nousta kesken esitelmän ylös nostamaan housujasi, vai varustauduitko tilanteeseen vyöllä? Keskeytitkö akuuttia säätä koskevan keskustelun kommentoimalla viimeisimmän konventin "valonkantajat" -tyyppisellä aiheella, kävitkö välillä lepäämässä mielenterveyslaitoksessa vaikkapa tienraivauksesi ohessa?

[sorbet]

Jt- aikana olin itse todella masentunut: Siskot jäivät pois, vanhempien avioero ja vanhimmat yrittävät tavoittaa isääni, jotta saisivat varmuuden, että elää toisen naisen kanssa....seurakunnassa olin äidin kanssa vaikka millaisten juorujen kohde. Kävin lääkärissä ja hän totesi tuolloin, että kärsin kaskivaikeasta masennuksesta. Lääkkeet kehiin...muutaman kuukauden niitä söin kunnes lopetin. Itsemurha ajatukset olivat minulle arkipäivää. En enään kestänyt juoruja joten häivyin Irlantiin, elämäni paras päätös. Kypsytti ajatukseni erosta.

Keskivaikea masennus todettiin taas tuossa muutama vuosi sitten, jätin taas lääkkeet kesken. Itsemurha ajatuksia ei tosin enään ole. Menen päivä kerrallaan ja nyt elämässäni erittäin valoisa osuus menossa. Itse en osaa itsestäni käyttää sanaa mielenterveys potilas/ongelmainen. Välillä elämä on vain hyvin alaviereistä ja olen saanut kunnalta aina siihen keskustelu apua ja elämä on taas jatkunut. Olen masennuksieni aikana kirjoittanut itseni ylioppilaaksi,valmistunut lähihoitajaksi,tehnyt 2-3 työtä ja harrastanut aktiivisesti musiikkia. Eli omasta mielestäni toimintakykyni on säilynyt hyvänä alavireisinäkin kausina. Moni onkin naureskellut diagnoosille kun olen asiasta puhunut. Joko olen ollut hyvä peittämään asian tai diagnoosi ei ole ollut ihan kohdallaan. Tiedä sitä.
Tulipas taas avauduttua...