Lastensuojelu

[sorbet]

Tälläiseen asiaan kaipaisin neuvoa/tukea/kommentteja...

Asumme pienessä kerrostalossa: neljä asuntoa. Talossa asuu perhe, joka arkisin jättää kaksi lastaan
, toinen about 5v ja toinen 7v, ilman mitään valvontaa kotiin tunnista muutamaan tuntiin. Tätä touhua nyt syksystä asti ihmetellyt. Lapset ovat kuitenkin aika pieniä.

Perheen äiti on kuntosaliohjaaja, joka treenaa kotonaan useasti vkossa ja silloin meillä ei pysty olemaan kotona musiikin kovan rytkeen takia. Asiasta sanottu ystävällisesti moneen kertaan, he tulevat asian tiimoilta päälle kuin yleiset syyttäjät. Me emme siis enään ole puhuväleissä heidän kanssaan.
Äiti lähtee illalla treenaamaan ja lapset jäävät kotiin, pihalle...siksi aikaa, kun isä tulee 1-3h päästä kotiin töistä. Lapset meille tulevat heti koputtelemaan, kun jäävät yksin, kertovat, etteivät viihdy yksin. Jonkin verran olen lapsia meille päästänyt leikkimään. Nyt alkaa mitta olemaan täysi, tai siis on jo. Lasten vanhempiin, kun ei saa sinä aikana, kun lapset yksin kotona mitään yhteyttä, kun lapset heille soittelee ja kysyy lupaa, että saako meille tulla. Ja totta puhuen en jaksa kahta vierasta lasta enään oman vauvani lisäksi vahtia. Alussa oli ihan kiva, kun tulivat meille vauvan kanssa leikkimään, mutta touhu muuttunut niin, että tulisivat joka päivä ja ulos heitä ei saa millään.
Viime to lapset jäivät yksin 3,5 tunniksi. Meno oli ihan karmea, diskosivat mlekeen 21 asti, kunnes äiti tuli kotiin. Perheen isää ei kotona näkynyt koko iltana.

Aamulla soitin lastensuojelu vastaavalle tai mikä lie. Hän kehoitti, että ensin puhuisimme naapureille asiasta. Kerroin, että emme ole puheväleissä ja selitin taustat. Hän laittaa naapureille jonkinlaisen kirjeen, missä asiasta kerrotaan jne.
Nimeäni kirjeessä ei tule olemaan, mutta kaipa naapurit arvaavat kuka asialla. Kirje perillä joskus ma-pe ja nyt hermostuttaa, että millainen soppa tästä syntyy...

Sydän sanoo,että tein oikein,sääliksi käy lapsia, mutta järki tai lähinnä pelko tulevasta "kohtaamisesta" kaivertaa mieltä ja olen ihan hermona. Mietin, että pitäisikö sossuun soittaa ja yrittää perua (mikä tuskin onnistuu) mutta jotenkin lieventää asiaa....

Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?

[sasisa]

en ole samassa tilanteessa ollut, mutta pakko sanoa silti että oikein teit. ei tuon ikäiset saa olla yksin noin kauaa! minulla on 4 vuotiaat kaksoset, enkä heitä keskenään päästäisi pihalle tunneiksi. tuskin päästän vuoden päästäkään. jos teillä on kerran välit jo poikki, niin mitä haittaa ilmoituksesta on? ehkä ls-viranomaisten juttelu saisi heille jopa järkeä päähän!

ihmettelen vaan, että miksi vain kirje? yleensä kyllä tekevät kotikäynnin..

[sorbet]

Olivat lastensuojelusta sitä mieltä, että tapaus ei niin kiireellinen, että pillit soiden tulisivat paikalle. Kirjoittaa jonkin kirjeen puhelinkeskustelumme perusteella ko. perheelle. 7pvää on heillä tapaukseen puuttumisaika ja jos tämän ajan sisällä jättävät lapset vielä noin kauaksi yksin, niin kehoittivat soittamaan 112. Ihmettelivät, että en ollut jo sinne sinne soittanut. Kynnys vaan korkea lähteä puuttumaan noin arkaan asiaan...no nyt sekin on tullut tehtyä...jos tästä tulee kamala mylläkkä niin tuskin enään koskaan moiseen ryhdyn. Ei tuo lupaus anonyymiudesta kuitenkaan kauheasti ilmoituksen tekijää suojaa...

[Gothic Angel]

7 vuotias on kouluikäinen ja hyvin monet kouluikäiset joutuvat olemaan yksin jo tunteja, joko sisällä tai pihalla. Siinä ei kerkiäis suomen sosiaalitoimi muuta tehdä kuin kutsua näitä kouluikäisten vanhempia vierailulle neuvonpitoon jos se nyt olisi jotenkin lastensuojelun asia.

Viisivuotias on pieni, muttei suinkaan niin pieni etteikö pärjäisi isoveljen / siskon kanssa pihalla jo muutaman tunninkin... meillä on tässä iso taloyhtiö jossa on kymmeniä perheitä. Kolmevuotiaskaan isonsiskon kanssa pihalla ei ole mikään harvinainen näky, enkä tosiaan usko että kyseessä olisi minkäänlainen laiminlyönti, lapset ovat erilaisia ja toinen on kypsempi olemaan pihalla yksin kun taas toinen ei tunnu osaavan pitää huolta asioistaan edes aikuisena...

Mäkin olen sitä mieltä että ensin keskustellaan vanhempien kanssa asioista, olkoot välit millaiset tahansa. Se on sitä oikeanlaista aikuisen vastuuta eikä se, että selän takana mennään tekemään ilmoitus. Tuollaisessa tilanteessa käy hyvin nopeasti niin, että ilmoitus lopulta sivuutetaan olankohautuksella ja pelkkänä kiusantekona.

[Arskavain]

meillä on tässä iso taloyhtiö jossa on kymmeniä perheitä. Kolmevuotiaskaan isonsiskon kanssa pihalla ei ole mikään harvinainen näky, enkä tosiaan usko että kyseessä olisi minkäänlainen laiminlyönti, lapset ovat erilaisia ja toinen on kypsempi olemaan pihalla yksin kun taas toinen ei tunnu osaavan pitää huolta asioistaan edes aikuisena...

Oon nuita iltapäivälehtiä lukenut ja minua ainakin tuommonen heitteillejättö hirvittää. Kyllä vanhempien pitäs vähän ajatella ja ottaa vastuu muksuistaan... Itse 4 lasta kasvattaneena tiedän, että pienien lasten kanssa täytyy olla silmät selässäkin. Mikä helvetti pitää vanhemmat niin kiireisinä, että pienet lapset jää ilman valvontaa? Onko nykyajan vanhemmat niin egoisteja, kun huomaa, että lapset vaatii aikaa? Mulla olis kyllä erittäin huono omatunto jos lapselle sattuis jotain ikävää, kun kukaan ei valvo.

Kaikki puhuvat, miten lapsilla ei tulisi sässtää ja blaa blaa, mutta jos tämmönen on totta, niin saamme vastaisuudessakin lukea iltapäivälehdistä vaikka mitä paskaa, joka johtuu vastuuttomista vanhemmista, jotka on niin kiireisiä trimmaamaan itseään, että voi V sanon minä.

Toki elämä on vaarallista, mutta en halua, että pieni lapsi hukkuu puroon, kuten kävi aiemmalla paikkakunnalla, jossa asuin.

[Gothic Angel]

Joo. Kyllä nykyajan ilmapiiri on, että lapsen perse pitää pyyhiä vielä 16 kesäisenäkin ja nykyajan miehiäkään ei voi päästää yksin ulos vielä päälle kolmekymppisenäkään kun saattavat hukkua kotimatkalla lähijokeen tai käydä ammuskelemassa viattomia torilla... kuten juuri olemme lehdistä saaneet lukea.

Tyhmenneet ovat lapset sitten niiden aikojen kun elettiin 60-80 lukua. Silloin kun hilluttiin autossa ilman turvavöitä, sipaistiin leivän päälle paksu kerros voita, ajeltiin pyörillä ilman pyöräilykypärää, muun muassa. Minunkaan nuoruudessa ei iltapäiväkerhoja oltu keksittykkään, joten ihan keskenäni jouduin olemaan koulun jälkeen. Kyllä meidän vanhemmat saisivat saada huutia oikein isän kädestä ja voitaisiin vaikkapa tehdä näin jälkikäteen oikein joukkokanne jossa vaaditaan itsemme huostaanottoa moisilta hulttioilta.

Silloin kun omat vanhempani olivat pieniä meni aikuisten aika metsätöissä, pelloilla ja navetoissa, kyllä siinä joutuivat lapsenlikoiksi vanhemmat sisarukset, laitettiinpa noita aikanaan, jopa erikseen käyttöä varten suunniteltuihin tuoleihin, joissa odottelivat lapset vanhempiensa paluuta navettahommista. Oman tätini mies vietti nämä navetta-ajat jopa puuhun ketjulla kahlittuna, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei moista kolttosten tekijää voinut pitää vapaana ilman valvontaa. Hommat oli silti tehtävä. Toista se oli tuolloin kun lapset olivat fiksumpia ja yhteiskunta ei vielä huolta pitänyt lapsistaan.

Mutta sukupolvi sukupolvelta lapset tyhmenevät ja käyvät yhä vain kyvyttömimmiksi, joten meidän on pakko koko kansakuntana pistää nappulat pumpuliin ja yhä vain tiukentaa valvontaa entisestään. Nykyajan lapset kun saattavat jopa typeryyksissään ruveta pitämään lakupiippua porttihuumeena ja näinollen tuokin entisaikojen herkku on tulevaisuudessa suuressa vaarassa joutua lopetettavaksi!!! Se on hassua että mitä tiukemmaksi valvonta käy ja mitä kovemmin vanhempien vanhemmutta on ruvettu vahtimaan, niin yhä vaan enemmän on lasten huonovointisuutta ja mielenterveysongelmia. Lapseen kun ei pidä luottaa missään vaiheessa, eikä lapselle pidä missään vaiheessa antaa pätkääkään vastuuta, jotta ne penteleet säilyisivät edes hengissä siihen asti kun täyttävät 18 vuotta!!!

Sitten jos losahuttavat itsensä hengiltä vanhempiensa läsnäollessa, niin vanhemmat voivat ainakin hengähtää huojentuneina... ainakin me vahdittiin lasta, ettei ainakaan VALVONTAA laiminlyöty.
Jepjep. Näppärää logiikkaa.

Mä ehdotan, että koska nykyajan lapset viettävät elämästään muutenkin jo suurimman osan yhteiskunnan hoidossa, ensin päivähoidossa, sen jälkeen kouluissa ja oppilaitoksissa ja useasti vielä viikonloputkin mummilassa tai muussa hoidossa ja SILTIKIN lapset vaan kärsii vanhempiensa laiminlyönneistä, niin tehdään niin, että lapsi heti syntymästään otetaan pois vanhemmiltaan yhteiskunnan hoiviin, yyberhuipputurvalliseen ja kaikinpuolin lapsille sopivaan ympäristöön, jossa kaikenlaisten riskien mahdollisuus on laskettu nollaan.

Lopuksi vielä kysäisen arvon keskustelijoilta, että nyt jos molemmat vanhemmat ovat vaikkapa vuorotyössä ja perheessä on muutama kouluikäinen ja muutama alle kouluikäinen.... koko suku on hylännyt perheen vaikkapa uskonnollisen vakaumuksen vuoksi ja ystävistä ei löydy ihmisiä lapsia katsomaan, niin onko kolmen tunnin lasten pihalla oleminen todellakin heitteillejättö? Mitä neuvoja itse antaisitte tällaiselle perheelle, jotka vain yksinkertaisesti eivät pysty järjestämään lapsilleen hoitoa muutaman tunnin ajaksi. Näitä "avainkaula" lapsia kun on suomessa ala-aste iässä vaikka kuinka ja paljon...

On helvetin helppo tuomita ja luulla olevansa parempi vanhempi kuin muut, mutta mitä teette itse kun tilanne onkin sellainen että lapselle ei järjesty hoitopaikkaa joka arkipäivä niiksi muutamaksi tunniksi kun vanhemmat ovat töissä? Nytkö sitten jompikumpi vanhemmista on hyvä vanhempi kun uhraa oman työpaikkansa ja jää kotiin hoitamaan lapsia, ettei piltit vaan joudu olemaan muutamaa tuntia keskenään?

[Viljo]

Tälläiseen asiaan kaipaisin neuvoa/tukea/kommentteja...

En ole ollut samassa tilanteessa, mutta olen sitä mieltä että teit oikein. Ei siksi, että lapset ovat 5- ja 7-vuotiaita ja ovat yksin, vaan siksi etteivät he kai haluaisi olla yksin. Jos isillä ja äidillä on ureaa päässä eivätkä edes välitä lasten mielipiteistä, niin on hyvä edes kokeilla valuuko siitä edes vähän pois kun viranomainen ottaa yhteyttä.

Minä olin kotona 70-luvun puolivälissä isosiskon (7 v.) kanssa kun isä ja äiti olivat - "kenttäpalveluksessa". Ei meillä mitenkään huonosti mennyt kuitenkaan. Pääasiahan oli kuitenkin että Jehov... eikun Vartiotornin sana levisi lähikaupunginosiin.

[Arskavain]

Lopuksi vielä kysäisen arvon keskustelijoilta, että nyt jos molemmat vanhemmat ovat vaikkapa vuorotyössä ja perheessä on muutama kouluikäinen ja muutama alle kouluikäinen.... koko suku on hylännyt perheen vaikkapa uskonnollisen vakaumuksen vuoksi ja ystävistä ei löydy ihmisiä lapsia katsomaan, niin onko kolmen tunnin lasten pihalla oleminen todellakin heitteillejättö? Mitä neuvoja itse antaisitte tällaiselle perheelle, jotka vain yksinkertaisesti eivät pysty järjestämään lapsilleen hoitoa muutaman tunnin ajaksi. Näitä "avainkaula" lapsia kun on suomessa ala-aste iässä vaikka kuinka ja paljon...

On helvetin helppo tuomita ja luulla olevansa parempi vanhempi kuin muut, mutta mitä teette itse kun tilanne onkin sellainen että lapselle ei järjesty hoitopaikkaa joka arkipäivä niiksi muutamaksi tunniksi kun vanhemmat ovat töissä? Nytkö sitten jompikumpi vanhemmista on hyvä vanhempi kun uhraa oman työpaikkansa ja jää kotiin hoitamaan lapsia, ettei piltit vaan joudu olemaan muutamaa tuntia keskenään?

En tarkoita, että meidän tulisi mennä ajassa taaksepäin ja palata johonkin "entisiin hyviin aikoihin", koska sellaisia ei ole, kuten osoitit - lähtökohtaisesti ihan väärä tapa argumentoida, että jos asiat on ollu joskus päin persettä, niin olisi oltava nytkin. Meidän olisi kyettävä sensijaan oppimaan virheistä ja arvomaailmastamme ja pystyttävä muuttamaan sitä. Ei loikkaamalla äärimmäisyyksistä toiseen. Terve hyvä tapa on toimia esim. välttää kasvatustapaa, jonka on ite kokenut traumaattiseksi ja vääräksi. valitettavasti kaikki eivät tietenkään pysty siihen vaan saavat seurauksena kasvatuksensa kurjan kääntöpuolen.
Itse olen ikäni ollut vuorotyössä, kuten vaimonikin ajankohtana, kun lapsemme olivat pieniä ja hoidimme lapsiamme tuona raskaanakin ajakohtana ilman lapsenlikkoja vuorotellen - toinen teki aamua ja toinen iltaa, lapset vaihdoimme tehtaassa.
Ja minä uskallan sanoa, että olen parempi vanhempana, kuin useimmat.

Itse ymmärsin tekstistäsi rivien välistä kuitenkin, että on aivan oikein, että annamme lapsille sopivasti vastuuta ja annamme heidän kasvaa sisältä ulospäin, jotta he voisivat olla itse omien ratkaisujen takana ja ne olisivat kaikkien kannalta hyviä ratkaisuja - varsinkin omalta kannalta. Emme ahdistaisi laspia säännöillä, joita ei anneta heidän itse ymmärtää ja tuputtaisi heille kaikkea valmiina ja vaatien ehdotonta auktoriteettipelkoa.

Aihe ei ole helppo, sillä monet vanhemmat elävät noidankehässä oman lapsuutensa seurauksia vältellen ja vlittäen seuraavalle sukupolvelle. Tulikohan toistoa liikaa? No kertaus on opintojen äiti ja omakohtainen KOKEMUS.

[Gothic Angel]

En tarkoita, että meidän tulisi mennä ajassa taaksepäin ja palata johonkin "entisiin hyviin aikoihin", koska sellaisia ei ole, kuten osoitit - lähtökohtaisesti ihan väärä tapa argumentoida, että jos asiat on ollu joskus päin persettä, niin olisi oltava nytkin.

Ilmeisen tahallinen väärinymmärrys. Ennen ei asiat olleet yhtään sen enempää päin persettä kuin nytkään. Päinvastoin, meidän lapsuusaikana lasten mielenterveysongelmat ja pahoinvointi olivat huomattavasti vähäisemmät kuin nyt.

Terve hyvä tapa on toimia esim. välttää kasvatustapaa, jonka on ite kokenut traumaattiseksi ja vääräksi.

Eikö tällaisessa ajattelutavassa piile se riski, että kaikkia lapsia koitetaan kasvattaa samalla tavalla, vaikka tosiasiassa lasta tulisi kasvattaa lapsen luonteen ja ominaisuuksien mukaan? Se mikä oli sinun kohdallasi väärää kasvatusta, ei kenties sitä ole veljesi tai sisaresi kannalta tai oman lapsesi kannalta? Nykypäivän suurimpia virheitä on koettaa tasapäistää lapset ja kasvattaa lapset jonkin tietyn, ennalta määrätyn ohjeistuksen mukaan.

Mikäli rupeamme miettimään saamaamme Jehovantodistajakasvatusta, niin se on nimenomaa ollut äärimmäisen kontrolloitua lapsuutta. Siinä on kontrolloitu sekä seura, että myöskin kitketty, joskus kovallakin kädellä, huonot käyttäytymistavat. Tästähän voisi tyhmempi vaikkapa luulla, että nimenomaa tällainen kontrolloiva ja kaikkea vahtiva kasvatus on lapselle traumaattista.

Itse ymmärsin tekstistäsi rivien välistä kuitenkin, että on aivan oikein, että annamme lapsille sopivasti vastuuta ja annamme heidän kasvaa sisältä ulospäin, jotta he voisivat olla itse omien ratkaisujen takana ja ne olisivat kaikkien kannalta hyviä ratkaisuja - varsinkin omalta kannalta. Emme ahdistaisi laspia säännöillä, joita ei anneta heidän itse ymmärtää ja tuputtaisi heille kaikkea valmiina ja vaatien ehdotonta auktoriteettipelkoa.

Kyllä, ymmärsit oikein. Kuitenkin lapsen parhaat asiantuntijat ovat lapsen omat vanhemmat. Eivät ulkopuoliset, eivät edes sosiaalityöntekijät, vaikka he lapsen etua valvovatkin. Yksikään naapuri tai tämän palstan aikuisista ei ole kovinkaan kelvollinen sanomaan mikä näiden kyseisten lasten todellinen tilanne on. Ovatko lapset todellakin heitteillejätettyjä, vai onko asiasta keskusteltu perhepiirissä ja kenties jo aikaisemmin opetettu ja totutettu lapsia olemaan aikoja keskenäänkin.

Tässä on nimenomaa se syy minkä vuoksi sosiaalitoimi kehoitti ensin keskustelemaan vanhempien kanssa asioista ja ottamaan vähän selvää ennenkuin tekee hätäisiä johtopäätöksiä. Jokainen voisi myös tykönään miettiä sitä, että sosiaalityöntekijät ovat ylityöllistettyjä jo näiden todellisten lastensuojelutapausten vuoksi, jokainen tällainen turha lastensuojeluilmoitus syö resursseja niiltä lapsilta, jotka todella tarvitsevat apua. Tämä tapaus on lastensuojelun kannalta sellainen, ettei siihen tulla puuttumaan, lasten vanhempien kanssa kyllä keskustellaan, mutta asia jää mitä todennäköisemmin siihen ellei jotain todella dramaattista löydy taustalta lisäksi.

Itse olen kuullut ystävieni kautta että lastensuojeluilmoituksia tehdään usein nimenomaa tulehtuneitten naapurisuhteiden vuoksi. Perheitä on raahattu lastensuojelun keskusteluun mm. sen vuoksi, että pikkupojat ovat ottaneet kilpailun, kuka osuu parkkipaikan liikennemerkkiin kivellä kauempaa... tässä kyseisessä tapauksessa kyseessä oli 10 vuotiaat pojat ja naapuri kutsui paikalle poliisin, joka joutui tekemään lastensuojeluilmoituksen uuden lain vuoksi.
Toinen tapaus joka äkkiseltään tulee mieleen on 7 vuotias tyttö, josta rehtori teki lastensuojeluilmoituksen kun oli nähnyt tytön kaverinsa kanssa polttamassa "tupakantumppeja". Asiaa kun tutkittiin, niin kyseessä oli aivan viaton leikki.

Kyllä jotenkin tuntuu, että ihmisiltä on totaalisen hukassa tänäpäivänä se oikeanlainen suhtautuminen lapsiin. Pitäisi oikeasti kyetä pitämään mielessä se oma lapsuus ja ymmärtää, että perheitä on monenlaisia ja tapoja kasvattaa on monenlaisia. Se on todellisuudessa hyvin harva perhe, joka syyllistyy lastensuojelurikkomukseen, niitä toki on, niitä on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan, mutta missään tapauksessa normaaliperheistä ei tällaisia pitäisi tekemällä tehdä. Se on äärimmäisen kova rangaistus.

[Arskavain]

Ilmeisen tahallinen väärinymmärrys. Ennen ei asiat olleet yhtään sen enempää päin persettä kuin nytkään. Päinvastoin, meidän lapsuusaikana lasten mielenterveysongelmat ja pahoinvointi olivat huomattavasti vähäisemmät kuin nyt.

Olen vakaasti sitä mieltä, että mielenterveysongelmat juontuvat ja kumpuavat menneistä ajoista - laiminlyönneistä.
Ennen ei asioista juuri puhuttu, kuten nykyään. Koska yhteiskunta muuttuu koko ajan on seurauksena luonnollisesti paineita vähän joka suuntiin. Valitettavasti sellaisissa muutoksissa joidenkin perusasiat hämärtyvät. Sanotaan vaikka esimerkkinä, kun ihmetellään jos on vuosia ollut naimisissa.

Eikö tällaisessa ajattelutavassa piile se riski, että kaikkia lapsia koitetaan kasvattaa samalla tavalla, vaikka tosiasiassa lasta tulisi kasvattaa lapsen luonteen ja ominaisuuksien mukaan? Se mikä oli sinun kohdallasi väärää kasvatusta, ei kenties sitä ole veljesi tai sisaresi kannalta tai oman lapsesi kannalta? Nykypäivän suurimpia virheitä on koettaa tasapäistää lapset ja kasvattaa lapset jonkin tietyn, ennalta määrätyn ohjeistuksen mukaan.

Juuri näin, mutta et ymmärtänyt oppimismahdollisuutta, jota tarkoitin.
Otetaan nyt karski esimerkki kodista, jossa lapset ovat kärsineet vanhempiensa alkoholismista. Toiset lapset oppivat suhtautumaan hyvin kriittisesti alkoholiin, kun taas toiset ovat alttiina alkoholisoitumaan itsekkin. Tosiasia on, että kokemamme asiat vaikuttavat omaan tulevaisuuteemme ja käyttäytymiseemme.

Mikäli rupeamme miettimään saamaamme Jehovantodistajakasvatusta, niin se on nimenomaa ollut äärimmäisen kontrolloitua lapsuutta. Siinä on kontrolloitu sekä seura, että myöskin kitketty, joskus kovallakin kädellä, huonot käyttäytymistavat. Tästähän voisi tyhmempi vaikkapa luulla, että nimenomaa tällainen kontrolloiva ja kaikkea vahtiva kasvatus on lapselle traumaattista.

Juuri tässä on yksi syy, miksi esim. tämä sivusto on olemassa satojen muiden vastaavanlaisten sivustojen joukossa.

Varmasti ylilyöntejä satuu puolin ja toisin, jotka taas juontavat omista kokemuksista ja opitusta tavasta suhtautua. Itse olen sitä mieltä, että viranomaiset eivät ole kuin se viimeinen oljenkorsi, kun selvitetään asioita ja sielläkin on eri tehtävissä palvelevia ihmisiä, jotka soveltuvat ammattiinsa enemmän tai vähemmän, jotka eivät minulle ole lainkaan mitään asiantuntijoita kollektiivisesti. Heillä on ihan samallaisia suhatumisogelmia kuten kaikilla muillakin. Jos jotkut sairaanhoitajat saisivat itse määrätä asioita, niin sähköshokkeja annattais varmaan vielläkin ja Pohjois-Korean poliisi ei välttämättä edusta sitä, mitä poliisn tulisi länsimaisen demokratian arvomaailman omineen silmissä edustaa.

[Astrologi]

Kyllä tässä keskustelussa täytyy ottaa huomioon, että nyt eletään eri aikoja kuin muutama vuosikymmen sitten. Ennen ihmisiä sentään vähän kiinnosti kiinnittää huomiota naapureihin ja heidän tekemisiin ja lapsia valvottiin yhteistuumin. Nykyään kukaan ei välitä esimerkiksi naapurin lapsista koska jos heidän tekemisiinsä puututaan, vanhemmat hyökkäävät kimppuun. Muutenkaan edes samassa taloyhtiössä asuvia ei tunneta eikä edes tervehditä saati vaihdeta pari sanaa.

Yhteisöllisyys on kadonnut ja jokainen on oman onnensa nojassa. Se on aika kova paikka pienille lapsille, joiden pitäisi pärjätä yksikseen.

Salatut elämät on täysin utopistinen sarja: ei tapahtumiensa takia vaan sen takia, että pääkaupunkiseudulta yleensäkin löytyy taloyhtiö jossa asukkaat ovat paljon toistensa kanssa tekemisissä.

[Jakke]

Ihan oikein olet tehnyt kun olet puuttunut asiaan.

Itselläni on kans sellainen juttu tässä menossa, että pitää vähän tarkkailla ja kenties puuttua erään henkilön lastenhoitotapoihin. Alle 10v lapsia kun ei saamani tiedon mukaan päihtyneiden hoidettavaks oikein sais jättää.... Sota siitä tulee, se on varma, mut tämän asian koen sen verran tärkeäksi, etten epäröi asiaan tarttua jos homma vielä jatkuu.

Vaan ehkäpä siitä lisää jollain toisella kanavalla, kunhan asia etenee...

[Jaakko Ahvenainen]

Mielestäni toimit aivan oikein ja vastuullisesti, Sorbet. Tiedän pääkaupunkiseudulla olevan lastensuojeluviranomaisilla melko huisketta. Silti menettelytapojaan hämmästelen. Ensin koettivat vierittää omat hommansa Sinun niskoillesi, kun tämä ei ollut mahdollista, päättivät lähestyä ao. vanhempia kirjeellä. Tällä menettelyllä ei paljoakaan aikaan saada, eikä soittamalla hätäkeskukseen. Ei niin kiirettä saisi olla, etteikö ehtisi viranomainen henkilökohtaiselle kotikäynnille tapaamaan niin vanhempia kuin lapsiakin. Samalla reissulla selviäisi monta asiaa -saattaisi jopa hoitopaikkakin järjestyä. Asioita on tapana priorisoida ja ajoissa puuttuminen saattaa auttaa myöhemmältä asiakkuudelta ja näin työkiireitä säästää.

Minun on jo viran puolesta ollut velvollisuus puuttua lastensuojeluasioihin ja sosiaalityöntekijänä toimiessani tehdä joskus kipeitäkin ratkaisuja, kun neuvonta ja ohjaus eivätkä muutkaan tukitoimet ole tepsineet. Ikäväähän se silti on aikuisille ihmisille laittaa raja vastaan, mutta joskus sellainenkin on tehtävä ja tämä on viranomaisen asia.

[Gothic Angel]

Katsotaanpa mitä on lastensuojelun keskusliitto mieltä asiasta:
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id ... tegoryId=5

Minkä ikäisen lapsen saa jättää yksin kotiin?


T & J 21.04.2004

Vastauksemme

Lapsen yksin oleminen kotona on asia, jota kaikkia vanhemmat joutuvat useaan kertaan miettimään, koska asiaan ei ole yksiselitteistä ikärajaa. Lisäksi yksin olemisen turvallisuus riippuu myös siitä ajasta, kuinka kauan lapsen pitäisi olla yksin. Mikään laki ei määrää asiasta.

Pientä lasta, joka ei osaa avata ulko-ovea tai soittaa tarvittaessa apua itselleen, en jättäisi lainkaan yksin. Lisäksi yksinoloa lapsen kanssa tulisi harjoitella, aloittaen lyhyestä ajasta ja vähitellen yksinoloa pidentäen. Tavallistahan on, että kouluiän alkaessa lähes jokainen lapsi joutuu olemaan ainakin jonkin aikaa yksikseen. Ja tässä iässä itsenäistyminen ja pärjääminen selvästi vahvistuvatkin.

Yksin olemisesta kannattaisi keskustella lapsen kanssa. Jotkut lapset jäävät mielellään, toisia taas yksinolo ahdistaa. Tärkeää on, että sekä lapsi että aikuinen tuntevat, että lapsen yksinolo on turvallisesti järjestetty. Lapsen kanssa keskustellaan, mitä kotona voi ja saa itsekseen tehdä, mihin puhelinnumeroihin voi soittaa, jos tulee ikävä, keiden naapureiden luo voi tarvittaessa mennä. Illalla nukkumaanmenon aikaan lapset eivät yleensä halua olla yksin.

Lapsen kesähoito

Onko oikein jättää viisivuotias viemättä hoitoon kesällä, kun äiti on töissä? Äiti tekee siis kolmivuorotyötä, mutta muuna aikana pienin olisi 15- ja 11-vuotiaiden vastuulla (tai isän, joka on yleensä arkisin töissä aamuseitsemästä neljään iltapäivällä).Tarkennan vielä, että nämä vanhemmat sisarukset eivät itse haluaisi ottaa tätä lapsenvahdin hommaa koko kesäksi.
Itse kokenut 21.03.2006

Vastauksemme

Lastentarhatoiminta perustettiin Suomeen 1800 -luvulla nimenomaan tällaisten tilanteiden poistamiseksi. Lasten päivähoitolakiin on ajettu ns. subjektiivinen oikeus, jotta lapsilla olisi mahdollisuus mm. "jatkuviin, turvallisiin ja lämpimiin ihmissuhteisiin, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaan toimintaan" (Laki lasten päivähoidosta 36/1973, 2 a §).

Lapsen vanhemmilla on oikeus tehdä omat valintansa.

Kaikkien lasten, niin pienen kuin isompien kannalta pienen jatkaminen normaalisti päivähoidossa kesäajasta huolimatta, lienee kuitenkin perusteltua. Kenties kannattaisi harkita lyhyempää päivähoitopäivää isompien lasten avustaessa sen mahdollistamisessa?

Toisinsanoen lapsi joka on kouluiässä, joutuu jo olemaan osan aikoja itsekseen. 7-vuotias on kouluikäinen. Mikään laki ei määrittele minkäänlaisia ikärajoja siihen minkäikäisiä lapsia EI saisi jättää keskenään. PÄÄTÖS ON VANHEMPIEN.

Minä en tiedä missä lie olet Jaakko Ahvenainen sosiaalityötä tehnyt ja milloin, mutta itse työskentelen mielenterveys ja kriisityössä ja törmään melko säännöllisesti tapauksiin jossa meille tuodaan esim. yöllä lapsi väliaikaiseen huostaan. KOSKAAN ei ole ollut tapaus sellainen, että lapsi on vanhempien työaikana leikkinyt pihalla muutaman tunnin. Se ei todellakaan ole lastensuojeluilmoituksen paikka! Eri asia olisi, jos lapset olisivat esim. öitä keskenään, olosuhteen nähden äärimmäisen huonosti vaatetettuja tai huonosti ruokittuja. Niin että lasten terveys ja kehitys selvästi vaarantuu.

NIIIIIN paljon nykyään tehdään perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Niitä tehtailevat pääasiassa katkeroituneet isät, jotka eron hetkellä haluavat kiusata puolisoitaan, ikäänkuin "palauttaa ruotuun", niitä tehtailevat naapurit, jotka ovat riidoissa keskenään, koska haluavat "näpäyttää", mielestään ärsyttävää naapuria ja kenties päästä näistä eroon. On aivan eriasia tehdä ilmoitus silloin kun lapsella on todellinen hätä kuin silloin kun lapsi on kolme tuntia pihalla!!!

Nykyinen lastensuojelulaki sanoo, että sosiaalitoimen on seitsemän päivän aikana ilmoituksesta ratkaistava onko ilmoitus sen luontoinen, että siihen pitää puuttua. Jos on, niin laki velvottaa tekemään asiasta tutkimuksen kolmen kuukauden aikana ilmoituksen jättämisestä.
Käytännössä se tarkoittaa näissä "turhanpäiväisissä" ilmoituksissa sitä, että sosiaalityöntekijä varaa perheelle ajan, jolloin vanhemmat tulevat sos.tstoon tapaamiseen kolmen kuukauden sisällä ilmoituksesta.

Tässä kyseisessä tapauksessa sosiaalitoimisto haastattelee vanhemmat, sitten tunnin päästä kätellään ja toivotetaan mukavaa kesän jatkoa. Tämä ei ole sellainen tapaus, joka aiheuttaa minkäänlaisia jatkotoimenpiteitä. Ts. turha lastensuojeluilmoitus, josta saattaa seurata jopa vastakanne "perätön ilmianto".

[Arskavain]

Otanpa työelämästä esimerkin, joka kuvaa nykyistä tilannetta. Mitä enemmän vaaratilanne/havaintoja tehdään, sitä harvinaisempia vakavat työtapaturmat ja kuolemat. Nykyään on vallalla varsinkin isommissa kaupungeissa tietynlainen välinpitämättömyys tai ei uskalleta puuttua selviin epäkohtiin. se, mitä viranomaiset suosittelevat "rajaksi", on mielestäni jo lähellä äärimmäisyyttä, eikä lainkaan edusta minulle tervettä käytäntöä.

Miten sinusta aikaisemmalla paikkakunnalla asuessani kolme vuotiaan pojan hukkuminen, leikkiessään muiden lasten ja vanhemman sisarensa (5-6v) kanssa ilman valvontaa, yh- äidin kuherrellessa pokaystävänsä kanssa asunnollaan, olisi voitu estää?