Lahkon hyvien ja huonojen asioiden esilletuonti toipumisessa

[Markku Meilo]

Yhden hyvän puolen keksin. Lapsena oli tosi turvallista elää, kun oli "totuus" ja "ikuinen elämä".

En heti keksi uskonnollista liikettä, jossa lapsilla olisi lähtökohtaisesti turvatonta. Turvattominta mitä nyt saan aiheeseen liittyen mieleen on lapsuus, jossa uskonnolliset vanhemmat pyrkivät estämään lapsensa hengissäpitämisen lääketieteen keinoin. Vastenmielisintä minulle on se jos lapsi vielä saadaan kokemaan marttyyriyttä tilanteessa. Tulee mieleen muoviset taivaan valtakunnan avaimet lapsisotilaiden kaulassa, lapsien jotka tuskin tiesivät mitä neitsyys tarkoittaa.

Pitäisikö edelleen siis löytää jotain hyviä puolia lahkoelämästä?

Jos valheellisesta elämästä, jossa ystävätkin ovat teennäisiä näennäisystäviä kulttiehtoineen, katson jotain hyväksi olen tilanteessa, jossa samoilla mittapuilla on löydettävä hyvää rikollisuudestakin. Ihan vaan Herätkää!:n vuoden 1984 sanoin esitettynä on raiskaajassakin jotain hyvää:

Kohtele häntä kunnioittavasti
Raiskaajan uhrikseen valitseman henkilön tulisi muistaa, että raiskaajakin on ihminen. Epäilemättä jotkin hänen elinolosuhteensa ovat vaikuttaneet hänen käytökseensä.

[sinner74]

Raiskaajan uhrikseen valitseman henkilön tulisi muistaa, että raiskaajakin on ihminen. Epäilemättä jotkin hänen elinolosuhteensa ovat vaikuttaneet hänen käytökseensä.

Hah hah haa! Vt-seura kykenee suhtautumaan empaattisesti jopa raiskaajaan, mutta ei kanssaan eri mieltä olevaan. Helmi!

[Markku Meilo]

Helmi!

Helmi on Herätkää! 22. toukokuuta 1984 sivujen 24-27 juttu. WTBTS on lähinnä huolissaan kun eri tavalla ajattelevia ei saa tappaa:

Questions from Readers
• In the case of where a father or mother or son or daughter is disfellowshiped, how should such person be treated by members of the family in their family relationship?—P. C., Ontario, Canada.
We are not living today among theocratic nations where such members of our fleshly family relationship could be exterminated for apostasy from God and his theocratic organization, as was possible and was ordered in the nation of Israel in the wilderness of Sinai and in the land of Palestine. “Thou shalt surely kill him; thy hand shall be first upon him to put him to death, and afterwards the hand of all the people. And thou shalt stone him to death with stones, because he hath sought to draw thee away from Jehovah thy God, . . . And all Israel shall hear, and fear, and shall do no more any such wickedness as this is in the midst of thee.”—Deut. 13:6-11, AS.

Being limited by the laws of the worldly nation in which we live and also by the laws of God through Jesus Christ, we can take action against apostates only to a certain extent, that is, consistent with both sets of laws. The law of the land and God’s law through Christ forbid us to kill apostates, even though they be members of our own flesh-and-blood family relationship. However, God’s law requires us to recognize their being disfellowshiped from his congregation, and this despite the fact that the law of the land in which we live requires us under some natural obligation to live with and have dealings with such apostates under the same roof.

God’s law does not allow a marriage partner to dismiss his mate because his mate becomes disfellowshiped or apostatizes. Neither will the law of the land in most cases allow a divorce to be granted on such grounds. The faithful believer and the apostate or disfellowshiped mate must legally continue to live together and render proper marriage dues one to the other. A father may not legally dismiss his minor child from his household because of apostasy or disfellowshiping, and a minor child or children may not abandon their father or their mother just because he becomes unfaithful to God and his theocratic organization. The parent must by laws of God and of man fulfill his parental obligations to the child or children as long as they are dependent minors, and the child or children must render filial submission to the parent as long as legally underage or as long as being without parental consent to depart from the home. Of course, if the children are of age, then there can be a departing and breaking of family ties in a physical way, because the spiritual ties have already snapped.

If children are of age and continue to associate with a disfellowshiped parent because of receiving material support from him or her, then they must consider how far their spiritual interests are being endangered by continuing under this unequal arrangement, and whether they can arrange to support themselves, living apart from the fallen-away parent. Their continuing to receive material support should not make them compromise so as to ignore the disfellowshiped state of the parent. If, because of acting according to the disfellowship order of the company of God’s people, they become threatened with a withdrawal of the parental support, then they must be willing to take such consequences.

Satan’s influence through the disfellowshiped member of the family will be to cause the other member or members of the family who are in the truth to join the disfellowshiped member in his course or in his position toward God’s organization. To do this would be disastrous, and so the faithful family member must recognize and conform to the disfellowship order. How would or could this be done while living under the same roof or in personal, physical contact daily with the disfellowshiped? In this way: By refusing to have religious relationship with the disfellowshiped.

The marriage partner would render the marriage dues according to the law of the land and in due payment for all material benefits bestowed and accepted. But to have religious communion with the disfellowshiped person—no, there would be none of that! The faithful marriage partner would not discuss religion with the apostate or disfellowshiped and would not accompany that one to his (or her) place of religious association and participate in the meetings with that one. As Jesus said: “If he does not listen even to the congregation [which was obliged to disfellowship him], let him be to you just as a man of the nations and as a tax collector [to Jehovah’s sanctified nation].” (Matt. 18:17, NW) Hurt to such one would not be authorized, but there would be no spiritual or religious fellowshiping.

The same rule would apply to those who are in the relation of parent and child or of child and parent. What natural obligation falls upon them according to man’s law and God’s law the faithful parent or the faithful child will comply with. But as for rendering more than that and having religious fellowship with such one in violation of the congregation’s disfellowship order—no, none of that for the faithful one! If the faithful suffers in some material or other way for the faithful adherence to theocratic law, then he must accept this as suffering for righteousness’ sake.

The purpose of observing the disfellowship order is to make the disfellowshiped one realize the error of his way and to shame him, if possible, so that he may be recovered, and also to safeguard your own salvation to life in the new world in vindication of God. (2 Thess. 3:14, 15; Titus 2:8) Because of being in close, indissoluble natural family ties and being of the same household under the one roof you may have to eat material food and live physically with that one at home, in which case 1 Corinthians 5:9-11 and 2 John 10 could not apply; but do not defeat the purpose of the congregation’s disfellowship order by eating spiritual or religious food with such one or receiving such one favorably in a religious way and bidding him farewell with a wish for his prosperity in his apostate course. (w52 Nov. 15 p. 703)

[sinner74]

Helmi!

Helmi on Herätkää! 22. toukokuuta 1984 sivujen 24-27 juttu. WTBTS on lähinnä huolissaan kun eri tavalla ajattelevia ei saa tappaa:

Tuohan nyt on aika tuttua tavaraa jehovantodistajan kannalta. Tottakai luopioita pitäisi saada tappaa, mutta noudatetaan asiassa "sitä mikä keisarin on" sääntöä. Odota jehovaa.

[Vieras]

"lapsilla olisi lähtökohtaisesti turvatonta".

Waltarin Sinuhe egyptiläisessä kerrotaan uskonnosta, jossa jotkin neidot onnellisina odottivat täyttymystä siitä, että he olivat tulleet valituiksi uhrattaviksi jumalille 17 v iässä.

Joku historioitsija on sanonut, että teos ei sisällä historiallisia virheitä.

Lapsille pystytään kai sitten opettamaan myös mistä tulee olla onnellinen.

[Bergerac]

On myös mielenkiintoista havaita se, että jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat saattavat olla jokseenkin samaa mieltä joistakin sanotaanko moitittavista asioista. Kunhan moitittava asia ei riittävästi ylitä vilpittömän Jehovan Todistajan kuvainnollisen Seuran asentaman aivopultin puolustuskilpeä. Mutta ei ole välttämättä harvinaista että sopivia asioita vilpitön Jehovan Todistaja saattaisi keskustelussa käänntää takaisin plussan puolelle vaikka aiemmin olisi ollut miinuksen puolella.

Mieleeni tuli JP:n sivuilta keskustelu veli vanhin "helmisimpukan" (ei viitsi mainita oikeaa nimeä, joten siksi tämä naamioitu nimike) kanssa Helsingin konventin äänentoistolaitteista.

http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/nauhoitteet.htm

Edellä mainittu veli vanhin oli JP:n kanssa samaa mieltä siitä että aiemmin käytössä olleet siirrettävät äänentoistolaitteet olivat paremmat kuin nykyiset.

Siitä huolimatta veli vanhin "helmisimpukka" kaivoi takataskusta leikillisesti k-kaupan plussaa kaikesta huolimatta. Hän totesi että radion kautta voi myös kuunnella.
Jotenkin mieleeni tuli että vilpittömien Jehovan Todistajen ajatusmalli (Seuran opastuksen, ohjeitten ja koulutuksen avulla) ruokkii sitä, että kaikesta huolimatta tulisi esittää keinolla tai toisella Seuran plus-asiat ja ohittaa negatiiviset asiat vaikka saattaisi olla samaa mieltä negatiivisesta asiasta.

Eittämättä veli vanhin "helmisimpukka" on oikeassa siinä että RADIO kuuluu varmasti hyvin. JP:kin tämän varmistaa enkä yhtään epäile tätä.

Mutta humoristisesti sekä liiketaloudellisesti ajatellen annan Seuralle (Suomeen tai sitten kansainvälisesti) yhden vinkin:

Tässä yhteydessä totean että veli "helmisimpukan" arvio radion hinnasta olisi n 40 eqee.

- Eikö kannattaisi ostaa Beeteleihin radio-komponenttiosia sekä kuoriosia
- Sitten kasata ne toimivaksi kokonaisuudesksi Beetelissä
- Kustannuksiksi koituisivat ainoastaan kokoonpanokulut

Tämän lisäksi Seura voisi halutessaan kirjallisuudessaan suositella vilpittömille Jehovan Todistajille radion hankkimista. Tietysti radion hankkiminen ehkä kannattaisi tehdä tosi tm Seuran kautta, enkä yhtään ihmettelisi vaikka kirjallisuudessa näkyisi mainintaa siitä kuinka halvalla tosi tm Jehovan Todistajat pystyvät välittämään näitä.

Mietintää:
- Jos radion arvo olisi kaupassa 40 eqee
- Jos Seura kykenee ostamaan komponentit esim. 5 eqee ja kasaamaan + siihen päälle rahtilaskut (huom , Jehovan Todistajat lahjoittavat lahjoituksia)
- Jos sitten Seura suosittelisi ostamaan Seuran kautta taskuradioita. Tietysti kyseessä vain suosittelu mutta en ihmettelisi vaikka samassa yhteydessä puhuttaisiin lahjoituksista vaikkapa Jemeniin, HEH !
- Entä jos tuotantokustannukset/lähetyskustannukset olisivat kaikenkaikkiaan vajaat 10 eqee per radio ja vilpittömät Jehovan Todistajat maksaisivat vaikkapa 25 eqee tosi veljien valmistamista radioista. (<- tietysti ehkä niin että tosi tm Seura saattaisi suositella juurikin näitä radioita)

Niin, aikamoista liiketoiminta-voittoa syntyisi. Joten, Seura eikun kuvainnolliselle tosi tm radio-konventti-liiketoimintasaralle.

[Witless]

Jotenkin mieleeni tuli että vilpittömien Jehovan Todistajen ajatusmalli (Seuran opastuksen, ohjeitten ja koulutuksen avulla) ruokkii sitä, että kaikesta huolimatta tulisi esittää keinolla tai toisella Seuran plus-asiat ja ohittaa negatiiviset asiat vaikka saattaisi olla samaa mieltä negatiivisesta asiasta.

Ei tässä vielä kaikki. Kun Isoveli rivijäsenen näkökannalta huonontaa asioita jotka kaikkien mielestä olivat hyviä (ruokatarjoilua, vapaa-ajan ohjelmaa, äänentoistoa), hän tekee sen koska ymmärtää meitä raukkoja paremmin mikä rivijäsenille juuri nyt on hyväksi. Se ei ole huonontamista, vaan elämän yksinkertaistamista. Elämää on syytä yksinkertaistaa koska loppu on lähellä.

Aivan kuin Orwellin tulevaisuusdystopiassa: "Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa." Samassa yhteiskunnassa oli muuten myös "Totuusministeriö". (Hyvä summaus kirjasta 1984: http://juhamakiketela.info/index.php?sivu=orwell)

[Vapautunut]

(Hyvä summaus kirjasta 1984: http://juhamakiketela.info/index.php?sivu=orwell)

Oletko muuten lukenut kirjaa kannesta kanteen vai suositko mieluummin tuollaisia summauksia? Onhan se totta, että siinä kirjassa on monta sivua ja kovin vähän kuvia. Väritettävääkin jää hyvin vähän.